Nuorisokeskus Marttinen, Virrat
Pyörähdimme tutustumassa Nuorisokeskus Marttiseen, joka nimestään huolimatta on avoinna myös meille muille ”nuorekkaille henkilöille”.
Totta on, että valtaosa asiakkaista on nuoria, jotka tulevat Marttiseen viettämään rippileirejä ja leirikouluja, mutta tilaa on myös meille muille.
Marttinen pähkinänkuoressa
Nuorisokeskus Marttinen löytyy Marttisen saaresta, Järvisuomen tien varresta. Marttinen on perustettu vuonna 1993 ja omistaja on Virtain kaupunki. Nuorisotoimen lisäksi Marttinen on suosittu juhla- ja kokouspaikka. Marttisella pidetään myös yritysten virkistys- ja tykypäiviä sekä mm. koiraleirejä. Virtain keskustasta Marttisen saarelle on nelisen kilometriä.
Seurakseni sain Marttisen kokous- ja juhlapalveluvastaavan Pirjo Ilvespakan, jonka seurassa vietin mukavan iltapäivän Marttisen palveluihin tutustuen. Kierros aloitettiin Marttisen päätalon ravintolasta, jossa tarjottiin juuri leiriläisille lounasta. Pirjo kertoi, että aterioilla pyritään tarjoamaan luomutuotteita. Ravintolan kokilla on oma maatila, jonka tuotoksia keittiö pääsee hyödyntämään päivittäisissä ruoka-annoksissa.
Matka jatkui pihamaalle ja Marttisen juhlataloon – Vanhaan Pappilaan. Pappila on ihanan idyllinen talo, joka on rakennettu vuonna 1892. Samaan aikaan rakennettiin myös väentupa, navetta ja talli. Pappilan saleissa on jäljellä vanhoja kaakeliuuneja, jotka ovat aikoinaan maksaneet pienen omaisuuden. Pappilan kattohuovat tilattiin Helsingistä, vaikka ne olivatkin Tampereen tehtaan parasta laatua kaksi kertaa kalliimpia.
Vanha Pappila on suosittu juhlapaikka. Täällä on mahdollista järjestää juhlat 150 henkilölle.
Pappilan suunnitteli Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne), jonka isä Carl Gustav Törnqvist ”sattui” tuolloin olemaan kappalaisena Virroilla. Virtolaiset äänestivät kirkkoherraksi kuitenkin toisen ehdokkaan Abel Nyholmin ja Törnqvist jäi ”nuolemaan” näppejään. Tästä sydämistyneenä Törnqvistin kerrotaan sanoneen, että jos ei elävänä niin sitten kuolleena. Kerrotaankin, että Törnqvist kummittelee pappilassa.
Pappila oli jo pääsemässä huonoon kuntoon kunnes kunnanisän heräsivät 1980-luvulla ja päättivät Museoviraston opastuksella remontoida talon. Onneksi!
Kiersimme Pirjon kanssa pihapiirin taloja. Osassa oli juuri menossa nuorien leiritunteja, joten sisälle asti emme menneet. Mainittava on, että pihapiiri on ihanan kodikas. Kukkiva omenapuu keskellä pihaa, ryhdikkäitä punaisia hirsitaloja pihan ympärillä sekä siellä täällä värikkäitä riippumattoja puissa odottamassa pihapeleissä uupuneita matkaajia.
Yksi pieni punainen rakennus erottui erityisesti pihan perältä. Kyseessä on Pappilan vanha hirsisauna, joka oli taannoin päässyt huonoon kuntoon. Talo tyhjennettiin vuosikausia varastoiduista romuista, ja remontoitiin 50-paikkaiseksi kappeliksi. Marttisella onnistuu siis myös hääparien vihkimistilaisuudet tai kastejuhlat. Juhlatalo on kätevästi pihan toisella päässä, vain muutaman sadan metrin päässä kappelista.
Pappilan pihapiiristä lähtee myös Marttisen luontopolku, josta voit lukea lisää linkin takaa.
Suuntasimme alarantaan, jonka varrella kävimme katsomassa Marttisen Nuorisohotellin ryhmämajoitushuoneita. Huoneisiin mahtuu kuusi henkilöä, jokaisessa huoneessa on oma kylpyhuone. Jokaisessa talossa on myös yhteistilaa, tupakeittiön muodossa. Huoneet sopivat mainiosti perheille sekä ryhmille.
Rannassa sijaitsee myös juhannuksena avattu Vihta-sauna. Vierailupäivänä rakennuspuolen työt olivat loppusilauksia vaille valmiit. Vihta-saunassa on omat puolensa niin miehille kuin naisille. Keskellä on yhteistila, josta voi nauttia Vuolteen maisemista. Sauna kun sijaitsee rannassa ihannepaikalla.
Saunalta päästyämme tien laidassa pilkahteli Marttisen kiipeilyalue, joka näytti varsin massiiviselta. Minua ei tuonne torniin saataisi, mutta Marttisella kyse onkin itsensä voittamisesta ja omien rajojen löytämisestä.
Marttisen saaren toisella puolella on majoitusvaihtoehtoina Lomasaaren hirsihuviloita. Kussakin 11 huvilassa on petipaikat 6-8 henkilölle. Jokaisesta huvilasta on näkymät Tarjannevedelle.
Lomasaaresta löytyy myös pienempi sauna saunatupineen, ja tietenkin aivan järven rannalla. Lisäksi käytettävissä on kota ja grillikatos. Huviloihin ovat myös koirakaverit tervetulleita!
Rannalla on kajakkeja ja soutuveneitä, jotka ovat vuokrattavissa. Talvisin rannassa on tarjolla myös avantouintimahdollisuus. Marttiselta ei tekeminen muutenkaan kesken lopu. Mahdollisuus on vuokrata/lainata mm. lautapelejä, polkupyöriä, jousipyssyjä, kiikareita, kävelysauvoja, jne.
Jos mukana on perheen pienempiä, Marttisen alueelta löytyy leikkipuistoja sekä päätalosta lasten leikkinurkkaus. Kesän 2017 ajan, on viereisessä 4H-rakennuksien pihassa vielä hevosia rapsuteltavana. Hieman vanhemmille on vieressä Perinnekylä, jossa voi nautiskella kunnon kulttuuricocktailin historiallisia rakennuksia tutkimalla.
Jos olet ryhmämatkalla tai suunnittelet vetäytymistä, valittavanasi on erilaisia aktiivipaketteja resiina-ajelusta Torisevan kiipeilyyn ja kirkkovenesoudusta pelastuspukukelluntaan. Ryhmän koko minimissään on 10 henkilöä.
Marttisen saaressa on pienellä alueella kaikki mitä matkailija voi kaivata lomallaan. Sopivasti luontoa, hurjasti tekemistä sekä mainiot ravintolat. Mitä enempää voisi majoituspaikaltaan toivoa!
Blogijuttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.
Onpas upean näköinen kesäpaikka. Rakennuksetkin on hyvin hoidetun näköiset ja aivan upealla paikalla. Tulee omat nuoruuden leirivuodet mieleen. Kiva lukea näitä sinun matkatarinoita Suomesta kun saan näistä paljon vinkkejä ensi kesän Suomen matkallemme.
Kiitos Paula! 🙂
Useampi meistä on tainnut leirikeskuksissa leirejään viettää, mutta nämä nykyiset paikat on jotain IIIIHHHAAANNN muuta. Sellaisia puuhapaikkoja teineille, että huh huh! Olisin voinut itsekin jäädä nauttimaan kiihdyttävistä kokemuksista. 😉