Odotuksen aikaa Ähtärin eläinpuistossa

Ähtäri Zoo, Ähtäri

Kesäaktiviteetteihimme kuuluu joka vuotuinen käynti Ähtärin eläinpuistossa. Niin myös tänä vuonna teimme, tosin päivää oli hieman mietittävä tarkemmin, koska nuo kesäsäät ovat olleet tänä vuonna erityisen ailahtelevia. Onneksi sopiva heinäkuinen ilta tuli eteen, ja suuntasimme ystäväperheen kanssa katsomaan eläintarhan ihmeitä.

Meillä on tapana mennä eläintarhaan juuri ennen sulkemisaikaa, nimittäin Ähtärin eläinpuisto on siitä jännä paikka, että sinne saa jäädä sulkemisajan jälkeen tallustelemaan ja vaikka laavulle grillaamaan makkaraa. Iltaisin eläimet ovat yleensä aktiivisimmillaan sekä muita puistovierailijoita on alueella hyvin rajallisesti.

Ähtärin eläinpuisto lyhyesti

Vuonna 2013 Ähtäri Zoo täytti 40 vuotta, puisto onkin Suomen vanhin luonnonmukainen eläinpuisto. Ähtärin eläinpuisto syntyi aikoinaan kunnanjohtaja Väinö Jaakkolan aloitteesta.

Aluksi Ähtärin eläinpuiston piti olla hirvitarha, mutta jo aika pian hirvien lisäksi tarhaan saapui susia ja ilveksiä. Nykyisin puistossa on noin 60 eläinlajia, ja nähtävillä on lähinnä pohjoisen havumetsävyöhykkeen lajeja.

Joulukuussa 2017 eläintarhaan saapuu Kiinasta pandapariskunta, joka on jo aiheuttanut aikamoista kohua kotimaassamme. Mikäli kaikki asiat loksahtelevat kohdilleen, pandat ovat eläinten ystävien ihmetysten kohteena jo alkuvuodesta 2018.

Tänään

Ensimmäinen suuri muutos edellisiin käynteihin verrattuna, on sisäänkäynnin viereen rakenteilla oleva pandatalo. Rakennustyöt ovat kovassa vauhdissa, ja rakennuksen tukirakenteet onkin jo saatu pystyyn. Lipunmyynti on siirtynyt Flow park-kiipeilypuiston alapuolelle. Täällä tulee eteen seuraava muutos, nimittäin pääsylippujen hinnat ovat kokeneet huomattavan muutoksen. Lippujen hinnat ovat selkeästi nousseet, varaudutaanko tällä jo pandojen tuloon?

Lipunmyyjä kertoi, että osa eläimistä on muuttanut puiston sisällä paikasta toiseen, ja ohjeisti ottamaan kartan mukaan jotta omat suosikit löytyvät. Ja sitten matkaan. Eläintarhan reitti kulkee 60 hehtaarin alueella, kolmen kilometrin verran. Matkan varrelle osuu laavu, useita makkaranpaistopaikkoja sekä puolivälissä Kaakkolammin kahvila, joka on auki klo 19.00 asti. Myös tupakointipaikat ovat erikseen merkittyjä, täällä ei voi tuprutella missä sattuu.

Pääsylippukioskin vierestä löytyy täysin uusittu kotieläinpiha. Tänne on ostettava yhdistelmälippu, jos rapsuteltavat kotieläimet kiinnostavat. On myös huomioitava, että kotieläinpiha sulkeutuu klo 18.00, joten tänne ei voi jäädä sulkemisajan jälkeen. Tällä kertaa jätimme kotieläimet katsomatta.

Viime kertaisen vierailumme jälkeen, on eläintarhan aluetta selkeästi siistitty. Tarhan polkuja on ehostettu, aitoja uusittu kuten myös eläinten aitausten vierellä olevia opastauluja on muutettu selkeämpään suuntaan.

Ähtärissä eläimillä on isot aitaukset, joka on hyvä asia eläimille, mutta joskus kehnompi juttu meille katselijoille. Esim. ahma oli niin piilossa, vain korvat värähtivät heinän seassa.

Lumileopardit köllöttelivät vieretysten ylätasanteella. Heidän uniaan eivät katselijat paljoa hetkauttaneet. Alkupäässä reittiä on näytillä myös erilaisia peuroja ja kauriita.

Tällä kertaa emme jääneet laavulle, mutta tässä vaiheessa reittiä siihen olisi ollut mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta suosittelen lämpimästi. Mikään ei voita retkeä, jolla voi grillata puutikun päässä olevaa kyrsää hehkuvan kuumassa hiilloksessa.

Ensimmäiset meidän perheen kestosuosikit eli saukot köllöttelivät pesässään. Pariskunta makaili söpösti vierekkäin, päät toisissaan kiinni. Saukot eivät petä koskaan, talvisin ne laskevat mäkeä lumessa, kesäisin uiskentelevat lelujensa perässä lammikossaan tai nukkuvat.

Tässä välissä on mahdollista jälleen grillailla kaasugrilleillä ja samalla ottaa pieni pituushyppykilpailu perheen kera. Hyppäätkö kuin hirvi vai kuin kettu?

Visentit makasivat suuressa hiekkakasassa, näytti olevan karvanlähtöaika meneillään. Vastapäätä visenttien aitausta on porojen aitaus.

Hajuista huolimatta villisian porsaat ovat varsin lystikäs näky. Näitä raidallisia kavereita tulee seurattua pidempäänkin. Nasujen ruokahalu näyttää olevan ehtymätön.

Pöllölaakso joka olisi ollut seuraavana vuorossa, on remontin alla, joten sinne ei ollut tällä kertaa pääsyä.

Ilveksien aitauksen tunnistaa myös hajusta. Tällä kertaa eläimet olivat hyvin levottomia, liekö ruokailuaika tulossa. Tämä aitaus oli myös ensimmäinen aitaus, jonka verkkoa oli vahvistettu niin, etteivät pienetkään sormet pääse siitä läpi.

Muistissa on helmikuinen tapahtuma, jossa pienempi asiakas kävi ”tervehtimässä” susia lähietäisyydeltä. Tämän tapauksen myötä turvatoimia tarhassa on selkeästi kiristetty. Nyt on vain hieman hankala ottaa petoeläimistä kuvia kun verkot ovat niin tiheitä ja korkealla, ettei kamera enää kohdista tarkennusta kuin itse verkkoon. Toimisiko läpinäkyvä korkea pleksi paremmin?

Majavat ovat myös meidän suosikkeja. Pesässä lötkötteli yksinäinen kaveri aivan lasin vieressä. Kumma ettei eläimiä haittaa valot, jotka saa päälle pesään vierailijan puoleisesta katkaisijasta. Lähietäisyydeltä katsottuna majavan turkki on todella tiheä ja häntyli todella mielenkiintoisen oloinen.

Korppien raakkuminen kuului jo kauas, heillekin oli jo iltapöperöt tulleet, ja oksissa roikkui erilaista apetta. Nämä aitauksiin tuodut ruoat eivät välttämättä ole kaikkein herkimpien silmille soveltuvaa katsottavaa. Eläinten aitauksista löytyy niin kokonaisia kanoja, pieniä tipun poikasia, hiiriä ja kaloja, kuolleena kuitenkin. Toisaalta onhan eläinten syötävä ja kun eivät itse pysty ruokaansa metsästämään, homma hoidetaan näin.

Metsäkanalintujen jälkeen istahdamme jätskille kahvilaan joka on juuri sulkemassa ovensa. Olemme heidän viimeiset asiakkaansa. Jätskin syönnin lomassa voi seurata vesilintuja joita pienellä lammella on aika paljon. Jännää on, vaikka kahvilan katollakin pesii tiiroja, eivät ne ole niin munkkihimoisia kuin vastaavat Helsingin Kauppatorin rannassa ovat. Näyttää siltä, ettei tiiroja voisi vähempää meidän eväät kiinnostaa.

Aivan ulommaisena eläintarhassa on hirviaitaus, jossa jälleen suuret eläimet ovat piiloutuneet heinikon suojaan. Muutama korvapari seurailee menoamme. Täällä on myös suuri grillikatos, jossa voi viettää aikaa myös hieman sateisemmalla säällä. Grillikatos on täydellisesti varustettu, sinun ei tarvitse kuin tuoda grillattavat mukanasi paikan päälle.

Näätäeläinaitauksen yhteyteen oli tuotu myös tunturipöllöjä, nähtävästi pöllötalon remontin ajaksi näytille. Harmaa höyhenpallero ihmetteli niin ihmisiä kuin juuri tuotua ruokaakin. Emo ei niinkään ihmetellyt vaan oli valmiina iskemään, mikäli olisimme lähemmäksi tulleet. Aika julman näköiset silmät noilla pöllöillä, paitsi höyhenpallerolla.

Näätäeläimet makoilivat hyvän aterian jälkeen pesissään. Mäyrät olivat huvittavia, hillerit veikeitä ja näätä, joka aiemmin on ollut koko ajan menossa, nukkui syvää unta.

Pääsimme surullisen kuuluisan susiaitauksen luokse. Aitauksesta erotimme kaksi sutta. Missä loput ovat, vai onko niitä enää? Aitauksessa lentelivät ryöstöpuuhissa olevat villikorpit, jotka koettivat napsia sudilta jääneitä herkkupaloja suihinsa. Tämä aitaus, jos mikä, on nyt todella hyvin eristetty hyvin tiheillä verkoilla, lisäaitauksella ja pleksimuovilla. Saman jutun on kokenut myös karhujen aitaus, josta kuului aivan mieletön pauke.

Emokarhu kolmen pentunsa kanssa odottivat murkinaa. Emo paukutti teräsovea ja kaikki neljä huusivat matalaa huutoa. Aitauksen takana oli punainen pakettiauto, jossa nähtävästi valmisteltiin karhujen ruokaa tarjoilukuntoon. Pentujen nimet ovat muuten Kasper, Jesper ja Joonatan.

Yksi pennuista opetteli samaa kahden jalan seisontatekniikkaa, sekä koitti myös paukutella ja raapia ovea emon mallin mukaan. Odotimme aitauksen vieressä niin kauan, että teräsluukku lopulta nousi ylös. Näky oli hellyttävä, emo päästi kaikki kolme pentua ensin sisälle, ennen kuin itse syöksyi perässä, vaikka varmasti oli hänkin nälkäinen.

Karhujen jälkeen on vuorossa suuri aitaus jossa käyskentelee valkohäntäkauriita. Tarhassa oli useita valkopilkullisia bambeja, ruskeasilmäisiä ihanuuksia, jotka pitkien koikkelijalkojensa kanssa koettivat juoksennella emojensa perässä eteenpäin.

Viimeisinä mutta ei kuitenkaan vähäisimpinä, on puiston perällä ketut sekä pikkupandat. Ketut makailivat puiden takana piilossa, ja vasta kun oikein haki, löysi ketun tuijottamassa arasti takaisin. Pikkupandat taasen olivat löytäneet aitiopaikan kuusesta, molemmat nukkuivat kerällä puunoksilla.

Kettuaitauksen vierestä nousi jyrkkä mäki ylös, uuden pandala-rakennuksen jäädessä oikealle. Olisiko käyntisuunta ensi vuonna muuttumassa? Mäki tähän suuntaan voi olla aika hankala vanhemmille ihmisille, lastenrattaita tai pyörätuolia työntäville eläintarhavierailijoille.

Saa nähdä, millaisen yleisöryntäyksen eläintarha kokee ensi vuonna kun näytillä on uusia ihmeellisiä otuksia aina Kiinasta asti. Ja entä sitten, jos pandapariskunta vielä saisi lutuisia mustavalkoisia pentuja?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olimme jälleen varsin tyytyväisiä retkeemme. Paljon tuli nähtyä ja koettua yhdessä ystävien kanssa. Harvoin sitä pääsee livenä näkemään, kuinka karhut huutavat ruokaa tai saukot lähes syleilevät toisiaan. Hienoa on saada olla puistossa sulkemisajan jälkeen!

Millaisia kokemuksia sinulla on eläintarhoista?