Syndalen, Hanko

Kesällä minulla ja miehelläni oli mahdollisuus osallistua elämykselliselle Uudenmaan Partiopiirin Säihke 2017- piirileirille Hangon Syndaleniin. Ja olihan sinne mentävä!

Jotta edellisen vuoden lyhyeksi jääneen Roihu-suurleirin vierailuharmitus ei toistuisi, varasimme leiriltä oikein yöpaikat Leirihotelli Lumosta.

Säihke 2017 lyhyesti

Säihke 2017-piirileiriä vietettiin Syndalenissa 12.7. – 21.7.2017. Leiri kokosi yhteen noin 2600 Uudenmaan Partiopiirin partiolaista sekä vapaaehtoista. 15.7. olleeseen vierailupäivään osallistui lisäksi vajaa tuhat henkilöä. Partioleiri oli Uudenmaan Partiopiirin kahdeksas piirileiri.

Syndalen on luonnonkaunis paikka.

Säihkyvä Säihke

Valmistautuminen leirille alkoi jo hyvissä ajoin, koska tälle leirille ei noin vain menty käymään. Säihke nimittäin järjestettiin Puolustusvoimien harjoitusalueella Syndalenissa. Näin ollen jokaisen leirille osallistujan piti lähettää henkilötietonsa järjestäjille hyvissä ajoin.

Vierailupäivä aukeni, yllättävää kyllä, aurinkoisena. Ajoimme pääkaupunkiseudulta Hankoon päin varsin ihanassa kesäsäässä. Pysähdyimme välillä vain Raaseporin kauppoihin, leirillä olevalle teinille kun piti viedä lisätarvikkeita kuten hyttyskarkotetta ja juomista.

Reitti Syndaleeniin oli tuttu. Aikoinaan veljeni työskenteli Puolustusvoimissa ja näillä kulmilla sijaitsi Puolustusvoimien henkilökunnan virkistyskäytössä olleet mökit, joilla sitten kävimme veljeäni kesäisin moikkaamassa.

Varsinaista ruuhkaa ei ollut kuin vasta tienristeyksessä, josta käännytään Hangon tieltä Syndaleniin. Ajoimme pienessä letkassa henkilöautojen ja bussien lomassa. Säihkeen vierailupäivään kun olisi osallistumassa leiriläisten vanhempia ja tuttavia lähes tuhannen ihmisen verran.

Auto ohjattiin ampuma-alueelle parkkiin. Vuorossa ilmoittautuminen ja Järvenpään partiolaisten Kiehisten-leirin etsintä. Ennen kuin ehdimme löytää leiriä valtavan leirialueen keskeltä, tyttäreni ystävänsä kera löysi meidät.

Kiersimme tutustumassa luonnonkauniilla paikalla sijainneeseen Säihke-leiriin. Jos et ole koskaan käynyt suurilla partioleireillä, niin tässä pieni yllätys. Leiriolosuhteet eivät todellakaan muistuta metsittyneitä alkukantaisia leirejä, vaan ne ovat rinnastettavissa enemmän paremman luokan festarimeininkiin tai pieniin, mutta toimiviin kyläyhteisöihin. Näin myös Säihkeellä oli asian laita. Alueella oli paljon ensiluokkaisessa järjestyksessä olevia (lue: ei haisevia) bajamajoja, yhteistyötahojen kojuja, pieni kioski, partiokauppa, leirisairaala, sauna, vesipuisto, sirkus, jne.

Leiriläiset tiskauspuuhissa.
Säihkeen Leiritoimisto.

Säihkeeltä löytyi myös lava, jolla oli musiikkivoittoisia esityksiä tarjolla lähes koko päivän. Ja mikäpä muukaan kaiuttimista kuului kuin: ”Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan, Hankoon”.

Päivä meni kuten partiolaisillakin, nauttien mahtavasta hiekkarannasta, ohjelmapuistoista ja partiofiiliksestä. Se mikä partioleirit erottaa muista festareista, on, ettei näissä ”juhlissa” alkoholia suvaita. Täällä ”juovutaan” aurinkoisesta lomafiiliksestä samankaltaisten seurassa. 🙂

Koitti aika, jolloin päiväksi tulleet vierailijat sekä leirin pienimmät eli sudenpennut ja seikkailijat poistuivat kotia kohti. Leiri hiljeni selvästi. Tässä vaiheessa haimme autosta hieman syrjemmällä leiristä olleelle Leirihotelli Lumolle yöpymistarvikkeemme.

Leirihotellista vastaava oli aivan ihanan huolehtiva naishenkilö. Hän piti meistä huolta koko vierailumme ajan, informoi palveluista ja tulevista ohjelmanumeroista sekä oli aidosti kiinnostunut tekemisistämme. Nämä suuret partioleirit kun eivät onnistu ilman lukuisten vapaaehtoisten aikuisten läsnäoloa. Tässä oli nainen paikallaan!

”Hotellihuoneemme”.
Päheet leirivuoteet.

Valitsimme oman telttamme, ja laskimme kantamuksemme valmiiksi koottuun telttaan. Teltat olivat ihka uusia, leiriä varta vasten kasattuja. Teltan sisällä oli varsinaiset high tech-leirisängyt, joiden väliin laitettiin räsymatto, jotta varpailla olisi kivempi olla. 🙂 Leirisängyt olivat niin mukavia nukkua, että toinen näistä ostettiin meille kotiin mukaan.

Ehkä tässä vaiheessa voisin kertoa myös sen, että olen varsinainen ”hienohelma”, joten yö teltassa on minulle samalla hyvin eksoottista kuin myös lievästi haastavaa. Mutta mitäpä sitä ei tyttärensä ja uusien kokemusten vuoksi tekisi.

Ilta pimeni, tässä vaiheessa oli mahdollisuus käydä meressä olevassa telttasaunassa kylpemässä, jonne mieheni menikin. Merivesi ei ollut kylmän kesän vuoksi kovin lämmintä, joten kahlaus saunaan oli jo varsin työn ja tuskan takana. Telttasaunan löylyt tosin olivat olleet hyvin pehmeät ja kosteat. Iso suositus, jos vastaava tapaus kohdallenne osuu!

Ilta päättyi lörtsyjä, mustikkapannareita ja tortilloja syöden sekä Suomi 100-tapahtumaan liittyvää valo- ja äänishow’ta seuraten.

Hipsimme auringon viime säteiden valaistessa leirihotellillemme, samalla nuuhkien kylmenevää meri-ilmaa ympärillämme. Oli todella hiljaista. Tosin hotellin viereisellä kalliolla kävi pieni kuhina, kun teinit käsi kädessä istuskelivat auringonlaskusta nauttien. Ihanan herkkää tuo nuori rakkaus!

Öinen Syndalen.

Yö oli kylmä, ja kesken yöunien oli hilpaistava hakemaan leirihotellin huopia lämmikkeeksi. Mereltä nouseva kosteus tuntui ilkeältä. Samalla pääsin osalliseksi auringon ensisäteistä, heinäkuussa kun pimeää aikaa ei kestä kovin montaa tuntia. Olisi tehnyt mieli kääriytyä huopiin ja mennä kalliolle istumaan toivottaen nouseva aurinko tervetulleeksi.

Hipsin kuitenkin telttaan takaisin ja nukahdin vällyjen väliin. Heräsin tuoreen kahvin tuoksuun sekä matalaan jutteluun, kun aamupala oli katettu leirihotellin pöydille. Kuvitelkaapa; aurinkoinen aamu, valmis aamupalapöytä luonnonkatveessa sekä kesäloma! Näistä kaikista ihanuuksista pääsin osalliseksi partioleirillä. 🙂

Kesken aamupalan paikalle löysi myös omat partiolaisemme, joiden kanssa teimme vielä pienen kierroksen leirialueella ennen kesälomareissumme jatkumista.

Leirin vieraskirjana toimi suuri levy.

Hieman haikein tunnelmin hyvästelimme teinimme ja jatkoimme matkaa kohti mielenkiintoista Kemiönsaarta. Voit lukea Rosalan Viikinkikylästä tämän linkin takaa.

Ps. Jos sinulla on joskus mahdollisuus osallistua mukaan suurelle partioleirille, osallistu, on kuulkaas kokemus joka ei heti unohdu!

Saattaisit myös pitää näistä:

4 kommentti

  1. Olipas mielenkiintoista luettavaa – pari kaveriani ovat olleet järjestelemässä näitä isompia partioleirejä, mutta koska en ole itse ollut partiossa, minulla ei ole ollut aavistustakaan, millaista niillä oikeasti on. Mielikuva oli lähinnä järjettömästä määrästä ihmisiä telttailemassa samassa paikassa (ei mikään idyllinen kuva luonnosta nauttimiseen siis), mutta organisoituneisuudessaan tuo vaikuttaakin varsin mukavalta tapahtumalta! Harmi, että isommat valokuvat näyttäytyvät todella pikselöityneinä. Ehkä hinasen isommalla resoluutiolla voisi postata…?

    1. Kiitos Reetta!
      Partioleiri on kyllä kokemus, joka muuttaa täysin mielikuvan partiotoiminnasta. Myös partioliike on tullut 2000-luvulle. 🙂
      Mikähän kuvissa oli vikana, koska minun usealla koneella tarkasteltuna, ne näyttävät varsin mallikkailta.

  2. Olipa hauska postaus! Minulla on partiotausta, joten olen nuoruudessani (ja itse asiassa aikuisenakin aikana ennen lapsia) kiertänyt paljon vastaavankaltaisia partioleirejä sekä Suomessa että ulkomailla. Tuollaista leirihotellia en kuitenkaan muista mistään. Onpa hieno idea! Ajattelin, että leirihotelli on vaan tietty alue, jonne jokainen majoittuu omilla teltoillaan jne, mutta toihan olikin oikein oikea hotelli. Hienoa panostusta leirin järjestäjiltä ja kiva kuulla, että yöpyminne tuolla oli teille hyvä kokemus 🙂

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *