”Why did you have to come to Casablanca? There are other places.”

Casablanca, Marokko osa 4.

Näin Humphrey Bogart tokaisi vastanäyttelijä Ingrid Bergmanille vuonna 1942 ensi-iltaan tulleessa elokuvassa Casablanca. Casablancassa huomasin toistavani samaa lausetta yhä uudestaan saavuttuamme lyhyelle vierailulle itse kaupunkiin.

Aina silloin tällöin tulee reissaajalle eteen kaupunki jonka sointi ei syki matkaajan oman sydämen tahtiin. Tällaiseksi kaupungiksi osoittautui Casablanca.

Casablanca lyhyesti

Casablancaa kuvataan Marokon liike-elämän keskuksena. Samalla Casablanca tai Casa kuten paikalliset kaupunkiaan kutsuvat, on Marokon suurin ja Afrikan mantereen 10. suurin kaupunki. Viimeisen laskennan mukaan suurkaupungin alueella asuu 7 miljoonaa asukasta.

Casablancan esikaupunki Anfa on perustettu jo 3000 vuotta sitten berberien toimesta. Tämän jälkeen kaupunkia ovat hallinneet niin roomalaiset, almoravidit, almohadit ja Merinidien dynastia.

Huomattavaa on, että kaupungin yleiskuva on valkoinen. Syynä tähän on siirtomaa-ajat jolloin kaupunkia hallitsivat portugalilaiset. He tuhosivat  merirosvokaupungin maineessa olleen Casablancan vuonna 1468 ja rakensivat kaupungin uudelleen nimellä Casa Branca vuonna 1575.

Portugalilaisten jälkeen kaupunkikuvaan jättivät omat puumerkkinsä myös ranskalaiset. Vuonna 1920 ranskalainen kuvernööri Marshal Lyautey päätti uudistaa Casablancaa Art Deco-tyyliseksi esikuvanaan Marseillen kaupunki. Ranskalaisten siirtomaa-aika näkyy kaupungin yleiskuvassa edelleen mm. lukuisten kahviloiden, kielen ja ranskalaistyyppisten leivonnaisten muodossa.

Suurelle yleisölle kaupunki tuli viimeistään tutuksi Hollywood-tuotannosta Casablanca. Elokuvan pääosissa olivat Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman. Elokuva sijoittuu Toisen maailmansodan aikaan, jolloin Casablanca oli liittoutuneille tärkeä satama.

Itse elokuvalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Casablancan kanssa, itse asiassa yhtään ottoa ei edes kuvattu Marokon kamaralla, vaan miljöö oli lavastettu Hollywoodin studioihin. Silti vuosittain useampi matkaaja käy Casablancassa elokuvan innoittamana, kuten mekin kävimme.

Eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen diplomaatti Kathy Kriger lähti mukaan turistibisnekseen ja perusti vuonna 2004 Casaan elokuvan innoittamana Rick´s Café-nimisen paikan. Nimestään huolimatta kahvila on paremman luokan ravintola johon suositellaan tehtäväksi etukäteen pöytävaraus. Nykyisin Rick´s Café on usean turistiryhmän retkiohjelmassa mukana.

Kohteessa

Jo viimeiset kilometrit junassa kertoivat karua kuvaa tulevasta kaupungista, junaraiteiden penkkoja oli häikäilemättä käytetty paikallisten kaatopaikkana. Penkoilta näkyi löytyvän päivittäistavarapakkausten lisäksi patjoista huonekaluihin ja kuolleisiin aaseihin. Ei kovin mairittelevaa.

Saavuimme hieman Tampereen rautatieasemaa muistuttavalle asemalle. Heti ulkopuolella iski kymmenien taksikuljettajien joukko kimppuun, joita paikallinen poliisi kävi hätistelemässä kauemmaksi. Hän myös puhui meille ranskaksi jotain ohjeita, jotka jäivät meille täysin epäselväksi, koska emme osaa ranskaa muutamaa sanaa enempää. Välittömästi alkoi myös taksimiesten kanssa neuvottelu kuljetuksen hinnasta. Kaupungin takseilla näytti olevan kartelli, eikä summaa meinattu millään saada laskettua. Huom. Takseissa on mittarit, mutta kuljettajat eivät suostuneet käyttämään niitä.

Siirryimme hieman kauemmas asemalta ja saimme lennosta taksin joka suostui viemään meidät hotellille halvemmalla hinnalla kuin hänen asemalla olevat kollegaansa. Jotain huutelua hän saikin peräänsä, lastatessaan matkalaukkuamme katolle. Kyllä, ja vieläpä lasikatolle. Kyseessä on Petit Taxi, jonka peräkonttiin ei isoa matkalaukkua mahdu. Onneksi meno oli sen verran rauhallista, jotta laukku pysyi katolla hotellille asti.

Pienen lepohetken jälkeen jätimme hotellin ja läksimme tallustelemaan kaupungille. Portugalilaiset ja ranskalaiset rakennukset ovat hienoja, mutta kaupungin yleisilme on törkyinen ja ennen kaikkea haiseva. Porttikongeissa ja talojen nurkilla haisee ihmiseritteet erittäin voimakkaasti. Myös roskia on sikin sokin joka paikassa. Täällä olisi puhtaanapito-osastolla töitä.

Etukäteen tutkittuna, kaupungissa ei ole montakaan must-nähtävyyttä. Saman vahvisti kaupungin matkailutoimisto jonka ohi kävelimme kaupungilla liikkuessamme. Huom. Matkailutoimiston virkailijakin puhui ainoastaan ranskaa!

Mikäli joskus eksyt kaupunkiin, kannattaa vierailla seuraavissa paikoissa:

• Casablancan vanha Mediana
• Kuningas Hassan II moskeija
• Mohammed V:n aukio, jolta löytyy Grande Poste-kellotorni sekä oikeuspalatsi.
• Kesäisin ratikkalinjan päätepisteessä on myös julkinen uimaranta, jota suositeltiin käyntikohteeksi
• Vanha kauppahalli

Avenue Hassan II vie aika suoraan Mohammed V:n aukiolle, joka näyttikin olevan iltaisin paikallisten kohtaamispaikka. Siellä missä on ihmisiä, on myös kaupustelijoita, joilta eivät myyntiartikkelit loppuneet. Myynnissä olisi ollut mm. sytkäreistä hassikseen ja sateenvarjoista nessuihin.

Kellotornista ei voi erehtyä. Vilkkaan kadun ali on joskus mennyt alikulkutunneli, mutta nyt se on suljettu koska se on ”muutettu” yleisön toimesta yleiseksi käymäläksi. Ja haju on sen mukainen.

Kaupungin katukuvassa ei montaa turistia näe. Joten olimmekin varsinaisen mielenkiinnon kohteita paikallisille. Suuret risteilyalukset rantautuvat kyllä Casan satamaan, mutta ryhmät siirtyvät paikasta toiseen busseilla.

Casablancan vanha Mediana ja Soukkialue on valtava. Myös ihmisiä on iltaisin liikenteessä mieletön määrä, joten jos haluat välttyä tuuppimiselta ja tehdä ostoksia, suosittelen käymään Medianassa päiväsaikaan. Meno ei silloin ole niin levotonta.

Torit ovat täynnä paikallisille tarkoitettuja ostoskohteita, ruokaa kaloista vihanneksiin ja yrteistä eläviin kanoihin, länsimaisia kopiovaatteita, kenkiä, puuovia, auton varaosia. Ihan mitä vain kuvitella saattaa. Turistikrääsää on vähemmän tarjolla.

Kilometrien verran Soukeissa tönittyinä ja tuupittuina lähdimme takaisin hotellille nukkumaan. Hotelli oli kuvissa näyttänyt mukavalta ja värikkäältä, ja värikäs se olikin mutta epäsiisti. Ensimmäistä kertaa koskaan reissussa ollessa huoneen seinillä ja wc-tiloissa kävelivät russakat eli saksantorakat. YÄK! Myös sänky oli erittäin epämukava ja ne kaksi yötä jotka vietimme Casablancassa, jäivät huonosti nukutuiksi.

Seuraava päivä nousi rukouskutsujen siivittämänä kylmänä ja harmaana. Päivän mittaan tuli mereltä useita sadekuuroja jotka viilensivät säätä entisestään. Otimme taksin Kuningas Hassan II:n moskeijalle.

Kuningas Hassan II moskeija

Kuningas Hassan II moskeijaa alettiin rakentaa vuonna 1980 ja se valmistui vuonna 1993. Moskeija on yksi Afrikan mantereen isoimmista, ja lähteistä riippuen sijalla 2 – 4. Joka tapauksessa meren rannalle rakennettu moskeija on erikoinen. Moskeijan parissa uurasti peräti 35 000 marokkolaista käsityöläistä. 200 metriä korkean tornin kerrotaan olevan maailman suurin minareetti.

Moskeijan sisälle mahtuu majoittumaan 2500 ihmistä ja lähialueen rakennuksiin 80 000 henkilöä. Moskeijan pääsylipun hinta on 120 dirhamia eli 12€, joka on paljon muihin marokkolaisiin nähtävyyksiin verrattuna. Tämän vuoksi emme menneet sisälle vaan tutkiskelimme rakennusta ulkoa käsin.

Tunnin kestäviä kierroksia järjestetään moskeijassa lauantaista torstaihin klo 09.00, 10.00, 11.00 ja 14.00. Perjantaisin kierrokset ovat klo 9.00 ja 14.00.

Osoite: Boulevard Sour Djedid, Casablanca.

Kohteessa

Jo ulkoa moskeija on näyttävän näköinen, sen eeppisyyttä korostivat tummat ukkospilvet jotka mereltä vääjäämättä saapuivat mantereen puolelle. Moskeijan aukiolla oli paljon ryhmiä sekä aasialaisia, yksittäisiä turisteja kameroidensa kanssa. Aasialaisilla oli jokin juttu menossa kuvaamisen kanssa, joka kuvassa joku heistä hyppäsi ylös outoihin asentoihin ja ilmeisiin… Aukiolla kävelevät vartijat eivät ko. aktiviteettia estäneet.

Jos et ole koskaan suurmoskeijaa nähnyt, tässä on oiva kohde sellaisen näkemiseen. Suosittelen käymään paikalla kesäaikaan kun mereltä tuleva viileys ei tunge vaatteiden läpi luihin ja ytimiin asti.

Kaiken kaikkiaan Casablanca jätti meidät kylmäksi. Olikin mukava hypätä takaisin junaan ja jättää likaisen valkoinen Casa taakse.

Casablancasta on muuten mahdollista päästä junalla Marrakechin lisäksi Agadiriin, Tangeriin sekä Feziin, joten jos haluat junailla Marokossa enemmänkin ja ennen kaikkea edullisesti, se onnistuu varsin näppärästi junilla.

Tästä matkamme jatkui takaisin kodikkaaseen Marrakechiin.