Marrakech, osa 5.
Viimeisten kahden Marokkopostauksen aiheena on esitellä nopeita vierailukohteita Marrakechista. Tässä postauksessa käydään Saadien haudoilla, Koutoubian moskeijan puutarhassa sekä Tannerien nahka-alueella. Seuraavassa osassa pyörähdetään Ben Youssef Madrasan koulussa ja Palmeraiella.
Ensiksi vierailulle Saadien haudoille.
Saadien haudat
Sinänsä hienossa nähtävyydessä on kyse Saadi-dynastian vanhoista haudoista jotka rakennutti rahojaan säästämättä suvun sulttaani Ahmad al-Mansour Ed Dahbi. Hän kuoli vuonna 1603, ja seuraavana valtaan tullut sulttaani Moulay Ismail peitti haudat ja sinetöi kulkureitit. Ainoastaan Kasbahin moskeijalta haudoille kulki kapea kuja, ja näin haudat vähitellen unohdettiin ajan saatossa.
Saadien haudat löydettiin jälleen aluetta valokuvatessa kenraali Hubert Lyauteyn toimesta vuonna 1917. Alkoi välitön alueen restaurointi nykyiseen asuunsa.
Alueen kolmihuoneiseen mausoleumiin on haudattu 60 suvun jäsentä, sulttaani itse lähiperheensä kanssa. Mausoleumin koristeet on tehty italialaisesta Carrara marmorista ja osin sivelty lehtikullalla.
Mausoleumin ulkopuolella on maassa lukuisia suurin mosaiikkilaatoin peitettyjä hautapaikkoja. Tänne on haudattu perheen uskollisia palvelijoita ja sotilaita. Koko alueelle arvioidaan haudatun noin 200 ihmistä.
Sisäänpääsymaksu on 10 dirhamia eli 1€.
Nähtävyys on avoinna päivittäin klo 9.00 – 18.00.
Kohteessa
Saadien haudat löytyvät läheltä Kasbah moskeijaa, juutalaisten kaupunginosasta Mellahista.
Haudoille kuljetaan edelleen hyvin kapean kujan kautta, jossa juuri ja juuri pääsee vastaantulevan henkilön ohittamaan. Kujalta päästyäsi oletkin jalkapallokentän kokoisella sisäpihalla jossa lukuisat ruusut ja rosmariinipensaat tuoksuvat.
Päänähtävyydelle eli tunnetulle 12 pilarin mausoleumille on jonoa. Vartija istuu tyynenä ja patistelee ihmisiä jonossa eteenpäin. Kukin vuorollaan pääsee kuvaamaan kohdetta oviaukosta muutaman minuutin ajan. Hauta on loistokas kuten kuvitella saattaa. Suoraan oviaukkoa vastapäätä lepää sulttaani Ahmad al-Mansour Ed Dahbi lähimpien perheenjäsentensä kanssa. Hieman tämän salin ulkopuolella on Saadien suvun vanhin Mohammed esh Sheikh sekä sulttaanin äiti.
Mausoleumin ulkopuolella on niin palvelijoiden hautapaaseja kuin lukuisia kissojakin. Hauta-aluetta kiertävän muurin koloissa kujertavat kyyhkyset. Omalla tavallaan paikka on varsin miellyttävä.
Keskellä on mausoleumi jonka puukoristeet on tehty pikkutarkasti ja taidokkaasti, selkeä kohde turistien selfieille. Alue on nopeasti nähty. Puiston toisesta päästä löytyy wc:t.
Koutoubian moskeija
Pari sataa metriä Djemaa el-Fna aukiolta sijaitsee Koutoubian moskeija. Moskeijan 77 metriä korkea minareetti toimii hyvänä maamerkkinä kaupungissa kulkiessa. Minareettia alettiin rakentaa jo 1100-luvulla ja on toiminut esimerkkinä muille moskeijoille kuten Sevillan La Giralda-moskeijalle ja Rabatin Hassanin tornille.
Moskeijan rukouskutsut kaikuvat kaupunkiin neljän miehen voimin, jokaisen miehen laulaessa eri ilmansuuntaan.
Moskeija on avoinna vain muslimeille, joten sisäänpääsyä matkailijalla ei ole. Voit kuitenkin tehdä kierroksen viime vuosina kunnostetulla puutarha-alueella, jossa on suihkulähteiden lisäksi paljon ruusuja, puita ja niin, niitä kissoja.
Puistoalue on avoinna klo 8.00 – 20.00.
Kohteessa
Koutoubian moskeijan aukiolla muutama opashenkilöksi itseään väittävä tarjoaa palveluksiaan, myös läheisen puiston laidalla on joitakin kaupustelijoita myymässä turistirihkamaa.
Koska sisälle moskeijaan ei ole menemistä, kierrämme rakennuksen päätyen vihreää puistoon. Täällä on poikkeuksellisesti penkkejä joilla istua, tosin hieman epämääräisen tuntuiset henkilöt istuvat niillä juuri nyt. Paikallinen poliisikin ajelee alueella.
Tänne puiden lehvistöön olisi varmasti mukava paeta hellettä ja kaupungin sähläystä, mikäli olisi oikein kuuma. Marraskuun lopussa sää on oikein mukava tallusteluun ja kaupungin ihmeiden katseluun.
Puisto tarjoaa kukista ja kasveista kiinnostuneille matkaajille paljon katsottavaa.
Marrakechin nahkatehtaat
Viimeisenä tässä jutussa on Marrakechin nähtävyyksistä esittelyvuorossa nahkatehtaat eli Tannerien alue. Marokko tunnetaan nahoistaan ja varsinkin niiden käsittelystä. Fezin kaupunki tunnetaan värikkäistä kuvistaan, joita nahkojen värjäysaltailla on otettu. Myös Marrakechista löytyy useampi alue jossa käsitellään nahkoja.
Lähdimme ottamaan asiasta selvää. Jotta välttyisimme eksymiseltä, otimme taksin kaupungin toiselle laidalle, jonka portista pääsi suoraan sille alueelle jossa muutamakin nahkatehdas sijaitsee.
Portti oli epäsiisti ja sen seinät sivelty sillä itsellään. Liekö joku käyttänyt seiniä vessapaperina? Ainakin iso kämmenen kuva oli taltioituna useammassakin kohdassa.
Tämä osa Marrakechia oli enemmän sitä autenttisen oloista kuin keskusta itsessään on. Täällä myös erilaiset hajut tarttuvat nenän reseptoreihin, eikä millään hyvällä tavalla.
Ensimmäinen nahkatehdas löytyi muutaman kymmenen metrin päässä portilta. Nahkatehtaat erottaa kujalle avautuvasta avonaisesta oviaukosta ja pinosta eläinten nyljettyjä vuotia sen vierestä.
Kimppuumme hyökkäsi mies joka olisi halunnut vetää meille oman excursion nahkatehtaalla. Hän myös antoi meille tuoreita mintunoksia, joita voisimme nuuhkia, mikäli kuolleiden eläinten hajut kävisivät sietämättömäksi. Emme kuitenkaan jääneet tähän ensimmäiseen nahkatehtaaseen, koska siellä ei saanut kuvata.
Nahkatehtaita on muutaman metrin välein ja löysimmekin paikan jossa meitä kierrätettiin ulkopuolisen henkilön toimesta eri altailla, samalla kun mieshenkilö kertoi nahan tekoprosessista.
Hieman epäselvästä selostuksesta sai sen verran selvää, että prosessiin kuuluu kuusi eri vaihetta. Tämä tehdas oli kuuluisa väreistään, nahka värjättiin vain muutamalla luonnosta saatavalla väriyhdistelmällä.
Varoituksen sana; nahkatehtaalla haisee! Siinä eivät mintunlehdet paljoa auta kun alkaa etoa… Oli aika lähellä ettei tämä matkaaja oksentanut huuhtelualtaaseen. Tässä kyseisessä tehtaassa oli muutenkin hyvin epäsiistiä, taljojen päällä makoili koiria joiden ”tortut” koristivat muutenkin kapeita kulkuväyliä.
Opastuksen lopuksi meidät ohjattiin nahkakauppaan jossa yli-innokas henkilö yritti epätoivoisesti myydä meille kylläkin hyvin hienoja nahkatuotteita, ja todella ylihintaan. Hänellä oli ystävä Helsingissä joka oli opettanut miehelle muutaman sanan suomea. Meillä oli vaikeuksia päästä kaupasta ulos, ja lopuksi myyjä taisi kirotakin meidät…
Ulkona odotteli tämä ulkopuolinen opastuksen vetänyt henkilö joka olisi myös halunnut hyötyä meistä… Ja saimme nähtävästi tuplakiroukset päällemme kun emme häntä huomioineet. Jos alueelle menet, ole siis valmiina maksamaan opastuksista!
Seuraavassa ja vihonviimeisessä Marokkoaiheisessa postauksessa on vuorossa Ben Youssef Madrasan koulu sekä Palmeraiella.
