Sipoonkorpi, Sipoo
Pääkaupunkiseudulla asuva luonnossa kulkija on siitä onnekas, että alueella ei sijaitse ainoastaan yksi, vaan peräti kaksi kansallispuistoa. Ehkä tunnetumpi näistä kahdesta on Nuuksion kansallispuisto, joka kauniina syyspäivänä suorastaan pullistelee autoilla puistoon tulleita ulkoilijoita.
Ei niin kovin pitkän matkan päässä pääkaupunkiseudun sykkeestä, sijaitsee vuonna 2011 perustettu Sipoonkorven kansallispuisto. Pinta-alaa puistolla on 20 km2 ja se sijaitsee Vantaan, Sipoon sekä Helsingin alueella. Kansallispuisto kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan.
Kävimme kiertämässä 1,4 kilometrin pituisen Ponun Perinnepostia-reitin lokakuisena päivänä. Samalla kävimme katsastamassa Byabäckenin Ängesböle tulentekopaikan myöhempiä retkiä silmällä pitäen.
Kuinka päästä perille Sipoonkorpeen?
Ja kyllä, valitettavasti on sanottava, että jouduimme turvautumaan henkilöauton kyytiin päästäksemme Järvenpäästä Sipoon Byabäckeniin. Julkiset yhteydet eivät ole parhaimmat näin poikittaisessa liikenteessä.
Mikäli autoa ei ole käytössä ja on jalkaisin liikenteessä, voi esimerkiksi Korsosta hypätä bussiin jonka pysäkki on kolmen kilometrin päässä Jokivarrentiellä Byabäckenistä. Sipoonkorven Sotunkiin pääsee myös Helsingistä linja-autoilla 717A tai Vantaan Tikkurilasta 711. Katso lisää vaihtoehtoja kulkemiseen tämän linkin kautta.
Byabäckenin parkkipaikalle mahtuu vajaat kymmenisen autoa, jos autot ovat hyvin parkkeerattu, näin ei toki aina valitettavasti ole. Parkkipaikan yhteydessä on iso opastaulu joka ohjaa kulkijaa Sipoonkorven kansallispuistossa, mm. sen kasvillisuuden sekä Byabäcken-laakson perinnemaiseman parissa. Taulussa on myös pari karttaa joista voi valita itselleen mukavan luontoreitin kuljettavaksi, jos siis alue ei ole aikaisemmin tullut tutuksi.
Mars matkaan!
Ponun Perinnepostia-luontoreitti tutustuttaa ulkoilijan Byabäckenin reheviin metsiin, perinnemaisemiin ja niiden lajistoon eri aikakausina. Reitti on merkitty punaisin merkein puihin. Kesällä reitin varrella on mahdollisuus nähdä myös perinnemaiseman työntekijöitä: hevosia ja lehmiä, jotka pitävät maiseman kunnossa laiduntamalla.
Polun varrella on kuusi pientä postilaatikkoa, jotka omalta osaltaan tekevät kansallispuistoa tutuksi mm. eläinten toisilleen ”lähettämien” postikorttien sekä erilaisten esineiden avulla. Onkin mukavaa puuhaa etsiä ja varsinkin löytää laatikoita perheen pienempien kanssa!
Pieni postikortteihin ja Sipoonkorpeen liittyvä historiallinen fakta: Hindsby, joka sijaitsee Byabäckenin purolaakson eteläpäässä, Byabäckenin ja Sipoonjoen haarassa, oli yksi Sipoon vanhimpia ja aikanaan suurimpia kyliä. Hindsbyn varhaisimmat asukkaat olivat todennäköisesti kotoisin Hämeestä. Tosin ruotsalaisia asukkaita kylä sai todennäköisesti jo 1200-luvulla. Näillä Sipoonkorven poluilla ovat siis muinaiset esi-isämmekin tallustelleet!
Takaisin metsän siimekseen
Luontopolku sukeltaa heti metsän siimekseen, kuljemme yli pienen sillan jossa puro solisee syksyistä lauluaan. Metsä on vaihtelevaa ja monipuolista, suurien havupuiden lisäksi, siellä täällä kasvaa vaahteroita ja koivuja. Maaston korkeuserot ovat melkoisia. Polku on kuitenkin leveä ja erittäin helppo kulkea. Sopii myös lastenrattaille liikkuville.
Lokakuussa kun olemme liikenteessä, ei ötököitä ole enää riesana. Keväällä sulakot keräävät vettä uomiinsa joka on herkullinen paikka metsän pienimmille hyönteisille. Byabäckeniin osuvat myrskyt hoitavat metsää omalta osaltaan, siellä täällä näkee maahan kaatuneita puita jotka nyt toimivat erilaisten eliölajien ja lahottajakasvien koteina. Vain polulle kaatuneet puut siirretään, metsä saa elää omaa monimuotoista elämäänsä. Kertoman mukaan Sipoonkorvessa tavataan myös metsoja, jotka ovat muualta pääkaupunkiseudulta jo lähes hävinneet. Kansallispuistossa voi tavata kaikenlaisia sirkuttajia, puiston tunnuseläinkin on huuhkaja.
Luontoa on hauska tutkailla, samanaikaisesti polun toisella puolella lehtipuut ovat ottaneet metsän osion haltuunsa, vastakkaisella puolella ylväät hongat kilpailevat auringon valosta. Metsän luonto on hyvin rikasta.
Byabäckenin Ängesböle tulentekopaikka
Jos luontopolulla on helppo kulkea, on se myös hienosti ”opastettu”. Puisia opasviittoja on matkan varrella paljon, eikä vaaraa eksymisestä ole. Ennen kuin huomaammekaan, olemme Byabäckenin Ängesböle tulentekopaikalla.
Ängesböle on Metsähallituksen puolesta mainiosti varusteltu; alueella on kahden tulentekopaikan lisäksi penkit ja pöydät, huussi, puuvaja varusteineen sekä vuonna 2017 rakennettu hirsinen parilaavu tulisijalla. Laavussa on tilaa noin 5-6 nukkujalle, riippuen retkeilijöiden koosta sekä siitä, kuinka läheisiä yöpyjät ovat toisilleen. Alueella on myös mahdollisuus telttailla.
Myös koirat ovat tervetulleita Sipoonkorpeen, tosin kytkettynä. Ängesböle onkin oikein mukava etappipaikka esimerkiksi pidempää vaellusta silmällä pitäen!
Kansallispuisto tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia
Sipoonkorven kansallispuisto tarjoaa tarpeellisen hengähdysmahdollisuuden arjen uuvuttamille henkilöille, mutta myös paljon muita tapoja viettää aikaansa luonnossa. Jo mainitun Ponun Perinnepostia-luontoreitin lisäksi alueella kiertää Sotungin Kalkinpolttajan reitti, jolla on pituutta 4,8 kilometriä. Kansallispuistossa kiertää talvisin lisäksi useita hiihtolatuja.
Kansallispuiston luonto tarjoaa marjoja ja sieniä halukkaille, sekä kiipeilymahdollisuuksia huimapäille Nuotiokallion kiipeilypaikassa. Onpa Sipoonkorvessa mahdollista myös ratsastaa, puhumattakaan pyöräilystä leveillä reiteillä.
Matkaamme Ängesbölestä runsaan metsikön läpi, laitumien vieritse Länsitien varteen. Valitettavasti kesätyöntekijät ovat jo muilla mailla ja laitumet hohkaavat mennyttä kesää ja tyhjyyttään. Kuljemme tien vierustaa takaisin parkkipaikalle vajaan kilometrin matkan.
Ponun Perinnepostia-luontopolku on mukavan vaihteleva reitti sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Sopii myös näin pimeimpänä vuoden aikana pituutensa vuoksi koko perheelle, ja jos oikein katsoo, voi ehkä metsässä nähdä tontun hiippalakin pilkahduksen… 😉
