Nukarinkoski, Nurmijärvi
Vajaan tunnin päässä Helsingistä sijaitsee Nurmijärvelle kuuluva Nukarinkosken ulkoilualue. Kävimme perheen kera iltalenkillä varsin komeissa Nukarin kylän maisemissa.
Nukarinkoski lyhyesti
Nukarinkosken maat ovat aiemmin kuuluneet Raalan kartanolle. Kartano mainitaan ensimmäisen kerran jo vuoden 1643 historian kirjoissa. Kartano tuli tunnetuksi rajariidoista ja vaihtoi omistajaa useita kertoja.
1700-luvulla Nukarin mailta vietiin Helsinkiin sahatavaraa, jota varten Nukarinkoskeen rakennettiin vesisaha. Sahalla oli Suomen ensimmäiset ohuet hollantilaiset sahanterät. Uusilla terillä puun sahaus nopeutui ja samasta puusta saatiin enemmän tavaraa. Myöhemmin kosken partaalla sijaitsi myös kylän mylly.
Kosken partaalle rakennettiin vuonna 1873 Nurmijärven ensimmäinen kansakoulu, jonka rakennutti kartanon rouva Matilda Adlercreutz. Nykyisin kansakoulu toimii koulumuseona.
Tänä päivänä vanhat kartanon maat toimivat yhtenä Nurmijärven ulkoilualueena. Nukarinkoskea kiertää mahtavia ulkoilureittejä. Ulkoilupolkua pitkin pääsee läpi erilaisten, monimuotoisten luonnon- ja kulttuurimaisemien. Siellä täällä on tulentekopaikkoja sekä laavu. Tämän linkin takaa löydät ulkoilukartan alueelle.
Nukarinkoski ja Vantaanjoki on myös suosittu kalastuspaikka. Nukarinkoski on Vantaanjoen pisin koskijakso. Pituutta koskella on 1300 metriä ja pudotusta 25 metriä.
Kohteessa
Kartan mukaan parkkipaikkoja ulkoilualueen laitamilla on kaksi. Löysimme pohjoispäässä Nukarin sillan vieressä sijaitsevan paikoitusalueen. Koski kohisee vaimeasti parkkialueen vieressä ja näkyipä heti jo muutama perhokalastajakin kera (anteeksi kalastajat) ”kurahousujensa”.
Lähdemme kävelemään koskea myötäilevää itäpuolen polkua. Luontopolku on hyvässä kunnossa. Muutaman sadan metrin päässä paikoitusalueelta on laavu, jossa illan viimeiset retkeilijät keräilevät pois tavaroitaan. Nuotion haju on kuitenkin vielä varsin vastustamattomasti ilmassa.
Kuivan kesän vuoksi kosken pinta on varsin matalalla, joka edesauttaa kalastajien puuhia. Ilahduttavaa on, että kalastuspuuhat ovat löytäneet myös varsin nuoren näköisen vantterit. Pojat kalastavat koskessa kivien välissä, mutta nähtävästi Ahti ei ole ollut kovin suosiollinen, koska saalista näyttää olevan varsin vähänlaisesti.
Koskesta voikin kalastuslupia vastaan kalastaa lohia, kirjolohia, harjuksia ja taimenia joiden keväisestä (harjus 1.4. – 31.5.) sekä syksyisestä (taimen ja lohi 1.9. – 30.11.) rauhoitusajasta on kosken partaalla enemmän kuin muutama informaatiokyltti. Mikäli kalastus kiinnostaa, tämän linkin takaa löydät Virkistyskalasta Vantaalla-esitteen.
Laavun vierustalla koskimiljöö muistuttaa erehdyttävästi Keski-Euroopan metsiä, suurine lehtipuineen sekä uomineen jossa koski kohisee eteenpäin kohti Harrinsiltaa.
Siellä täällä polun kosteimpia paikkoja, polku on katettu pitkospuilla joten kulkeminen on helppoa vaikka olisi vain lenkkarit jalassa.
Peltoa, metsää ja koskimaisemaa
Harrin kävelysillan kautta pääsee kosken vastarannalle. Sillan alle jää kivipaadet muistuttaen kosken entisestä elämästä kartanon sahan ja myllyn mahdollistajana. Nyt sillalla voi ihailla ympäristöään, tutkia kalastajia lempipuuhassaan tai vain istua ja unelmoida. Täällä eivät myöskään hyttyset pääse kulkijaa maistelemaan.
Harrinsillalta polku nousee ylös länsirannalle ja vie läpi yksityisasutuksen. Ulkoilureitti kaartaa vasemmalle saapuen vanhaan peltomaisemaan. Ilta-aurinko värjää polun vieressä kasvavat horsmat tumman punertaviksi. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!
Polku vie jälleen vanhojen puiden lomitse, nyt on vuorossa mäntyjä sekä paksuja lehtipuita. Viimesyksyinen myrsky on myös täällä tehnyt tuhojaan, kaatuneita runkoja on metsässä siellä täällä.
Luonnonrauhaa
Päästessä polun päähän hyttyset iskevät pohkeisiin himokkaasti. Olemme saapuneet ns. peikkometsään jossa tiheässä olevat kuuset suojaavat metsän pieniä kulkijoita. Täällä myös piskuinen silta vie kosken toiselle puolelle muodostaen ulkoilureitistä täydellisen lenkin. Kosken partaalla on rauhallista, muutama kalan pyrähdys näkyy kivien välissä ja linnut laulavat puissa. Liikkuvan veden kohinassa mieli lepää ja huomaan hartioiden laskeutuvan itsestään ainakin sentin alemmaksi.
Tässä vaiheessa maasto muuttuu haastavammaksi. Vastaamme tulee isä poikansa kera jotka polkevat maastopyörillä hurjaa vauhtia metsän siimeksessä. Onneksi polku on leveä joten siellä mahtuu niin pyörät kuin kävelijät liikkumaan sujuvasti. Polku ei kuitenkaan sovi liikuntarajoitteisille tai lasten päiväkärryajeluille lenkin alkuosaa lukuun ottamatta, koska korkeuserot ovat melkoiset ja liikkuminen haastavaa.
Ohitamme itäpuolen molemmat tulipaikat joissa on betonirenkaiden lisäksi tyhjiä roskiksia sekä opastauluja Nukarinkosken luonnosta. Penkkejä, puunrunkoja lukuunottamatta, ei kuitenkaan löydy. Marssimme eteenpäin innokkaan hyönteispilven saattelemana, suosittelenkin ottamaan mukaan niin hyttyssuihketta kuin juotavaa, niin kulkeminen sujuu huomattavasti helpommin.
Koko lenkki on pituudeltaan vajaa kaksi kilometriä, joten sen jaksaa kulkea niin lasten kuin teinienkin kanssa. Erityisesti jos perheen teinit ovat valokuvauksesta kiinnostuneita. Tällöin Nukarinkoski tarjoaa kosolti kuvattavaa. Nukarinkosken ulkoilualueelle lähteekin meidän perheeltä ISO suositus! Nukarinkosken alue on yllättävän hieno ja luonnoltaan monipuolinen ulkoilukohde.
Kiva juttu mukavasta paikasta. Tämä usein sekoitetaan n 14 km etelämpänä sijaitsevaan Myllykoskeen, joka on lähellä Myllykukkoa ja Nurmijärven keskustaa – sekin oikein mukava retkeilypaikka.
Kiitos Margit kommentistasi! Täytyypä käydä vierailemassa myös Myllykoskella. Kiitos vinkistä!
Nukarinkoski on erittäin hieno paikka kaikkineen, on mahtavaa että sinne on saatu myös viralliset ulkoilureitit koskenvarrelle. Haluan myös mainostaa, että paikallinen kylätoimikunta huolehtii esimerkiksi roskisten tyhjennyksestä ja laavun polttopuista, suurkiitos heille.
Kiitos kommentistasi ST! Ja todellakin, kiitos myös kylätoimikunnalle laavun ylläpidosta!
Nukarinkoski oli hieno kalastuskohde lyhyen matkan päässä pk-seudulta. Monesti sai kalastaa rauhassa, muita kalastajia näkyi siellä täällä. Mahtava paikka laavuinen ja osittain luonnontilaisine rantoineen. Nyt tilanne täysin muuttunut, uskomatonta mutta totta tämäkin paikka pilalla nyt, paikka täynnä nyt jotakin sunnuntai retkeilijää, kuvaamassa ja roskaamassa. Laavu poikkeuksetta aina täynnä porukkaa, ennen laavu poikkeusetta vapaa jossa kalastusluvan ostaneet voi nauttia tulistella ja nauttia eväitä. Miksi kaikki pitää pilata ja markkinoida netissä, näidenkin sivujen ansiosta siellä on nyt lapsista vaariin kaikki, viimeinenkin pakopaikka etelä-suomessa pilattu. Olisipa tämäkin paikka jätetty kalastajille.
Kiitos kommentistasi!
Ihienosti esittelet näitä paikkoja.toi laavua lähempi parkkipaikka on ymärtääkseni sen ison urheilukentälle vievän tien parkki paikka josta lähtee polku laavulle.hyvin avautui nää paikat nyt mulle täytyy joskus lähtee itekkin tonne ottaan kuvia ja tekeen vaikka video youtube kanavalleni lähiön erakko ja esittelemään laavu ja tulipaikat.
Kiitos Mika!
Käy ihmeessä katsomassa, huhtikuun lopussa/toukokuussa on Nukarinkoski parhaimmillaan!
Kiva että mainostetaan näitä paikkoja kaikenmaailman blogeissa. Hyvin on pilattu tämäkin ennen niin ihana ja rauhallinen paikka. Nyt ”julkisuuden” myötä kaikenmaailman lapsiperheet riehumassa ja sotkemassa ja ”retkeilemässä”. Kaikkea ei tarvitse laittaa nettiin, senkun menee itse tutkimaan paikkoja ja pitää ne itsellään tietona!
Kiitos Turhautunut kommentistasi!