Berliini, Saksa
Paljon matkustavalle lentokentät tulevat enemmän kuin tutuiksi joten luulisi, että niistä saisi tarpeekseen. Mutta ehei, väärä luulo. Tästä esimerkkinä tämän kertainen blogijuttuni. Vierailimme äskettäin Berliinissä ja paikallisissa matkailubrosyyreissä mainostettiin opastettua retkeä kuuluisalle Tempelhofin lentokentälle. Ja olihan se lähdettävä kohteeseen tutustumaan, erityisesti siksi, että matkustin Tempelhofin lentokentälle ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Olikin mielenkiintoinen ajatus käydä tutustumassa lentokenttään jonka varsinainen matkustajaliikenne on lopetettu.
Lentokenttä Saksan historian keskiössä
Tempelhofin lentokenttä on lähes sata vuotta vanha, se on rakennettu vuonna 1923. Varsinaisella Tempelhofin kentällä on kuitenkin historiaa takanaan satojen vuosien ajan. Kentällä on ollut mm. pienempi lentokenttäterminaali ja tivoli sekä järjestetty niin keisarillisia paraateja, ralleja kuin lentonäytöksiä. Esimerkiksi vuonna 1909 amerikkalainen lentäjä Orville Wright`s tehtaili kentällä viikon ajan erilaisia lentoennätyksiä 150 000 katsojan hurratessa vieressä.
Päästään historiassa 1900-luvulle jolloin Saksan silloinen johtaja Adolf Hitler päätti, että lentokentästä tehdään maailman suurin ja näyttävin, vastaamaan maailman navaksi suunnitellun Berliinin kasvua. Vuonna 1936 ja 1941 kansallissosialistit uudistivat kenttää arkkitehti Ernst Sagebielin piirustusten mukaan.
Kokoa kentälle tuli peräti 300 000 neliötä. Lentokenttään rakennettiin mm. puolen kierroksen muotoinen ja 1 230 metriä pitkä lentokonehalli- ja terminaalirakennus, joka on muuten edelleen yksi Euroopan pisimmistä rakennuksista. Suunnitelmissa oli pitää lentokentällä edelleen lentonäytöksiä kuin tukea kasvavaa matkustajaliikennettä. Täältä surullisen kuuluisat Ferdinand Graf von Zeppeliinit lähtivät myös matkoilleen.
Vuosina 1933 – 1934 Gestapon vankila sijaitsivat lentokentän pohjoisen puolen Columbia talossa, joka aikaisemmin toimi armeijan vankilana. Vuosina 1934 – 1936 kyseinen vankila muuttui keskitysleiriksi, joka oli muuten ainoa SS:n Berliinissä sijainnut keskitysleiri.
Sodan aikana Saksan miehittämiltä alueilta tuodut vangit tekivät lentokentällä pakkotyönä aseteollisuuteen tarvittavia osia. Myöhemmin Tempelhof toimi Berliinin ilmasiltana vuosina 1948-49. Kylmän sodan alkuvuosina amerikkalaisten koneet toivat Saksaan niin miehistöä kuin tarvikkeita kolmen minuutin välein. Tälle lentokentälle laskeutui myös eräs nuori yhdysvaltalainen presidentti joka julisti olevansa ”Ein Berliner”. Vuonna 1951 lentokentällä aloitettiin jälleen vakituinen matkustajaliikenne.
Lentoasema suljettiin pysyvästi 31. lokakuuta 2008. Jo ennen sulkemista lentoaseman liikenne oli vähentynyt koska sen kiitotiet olivat liian lyhyitä vastaanottamaan aina vain suuremmiksi kasvaneita lentokoneita.
Tempelhofin entiset kiitoradat toimivat nykyisin berliiniläisten “olohuoneena”. Aurinkoiset päivät keräävät kentälle ja sille istutetulle nurmikolle piknik-koreja kantavia perheitä, grillaajia, ulkoilijoita sekä leijojen lennättäjiä.
Nykyisin myös Tempelhofin lentokentälle pääsee tutustumaan, tosin vain opastetuilla kiertokäynneillä. Englanninkieliset kierrokset järjestetään keskiviikkoisin, torstaisin, perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 13.30. Noin kahden tunnin kierrokselle otetaan 50 ensimmäistä osallistujaa, joten kannattaa ostaa liput netistä etukäteen. Opastetuista kierroksista on tullut lyhyessä ajassa hyvin suosittuja.
Kierros ei sovi aivan pienille lapsille ja liikuntaesteisille lukuisten rappusten sekä nopean liikkumisen vuoksi.
Pääsylippujen hinnat: Aikuiset 15,00 €, opiskelijat 10,00 € ja lapset 6-14 vuotiaat 7,00 €.
Tempelhofia lähin metroasema on Platz der Luftbrucke -asema.
Uniikki lentokenttä Berliinin keskustassa
Lähdemme retkelle jo varhain sunnuntaiaamuna, luvassa kun olisi useampi metrolinjan vaihto. Majapaikkamme sijaitsee 4,5 km päässä Tempelhofin lentokentästä.
Vanhat lentokenttärakennukset ovat jo ulkoa aivan valtavia ja tekee tiukkaa löytää oikea ovi vierailukeskukseen. Lentokenttärakennuksia on peräti 355 hehtaarin alueella (pieni vertailukohde: Monacon ruhtinaskunta on vain 200 hehtaarin kokoinen).
Osa lentokenttärakennuksista on vuokrattu eteenpäin mm. lastentarhalle, tanssikoululle, Berliinin liikennevalvonnalle sekä Berliinin poliisille, jolla on käytössä 15% lentokenttärakennuksista. Poliisilaitoksen kupeessa päivystävältä vartijalta löydämme apua vierailukeskuksen löytämiseen.
Vaikka tulimme vierailukeskukseen jo tuntia ennen varsinaista kierrosta, olemme viimeiset jotka saavat kierrokselle liput. Moni tulija joutuu kääntymään ovelta takaisin.
Vanhassa terminaalirakennuksessa on vain muutama penkki, wc sekä kahvi- ja limonadiautomaatti, joten kun kaikki 50 kierrokselle lähtevää henkilöä ovat läsnä, on ilmapiiri suorastaan intiimi.
Kierrokselle lähtijät jaetaan kahteen ryhmään. Lähdemme miesoppaan mukaan joka on olemukseltaan ja puheiltaan varsin jäykkä. Ensin meidät johdatetaan oikeasta siivestä löytyvälle kasinolle. Nykyisin kasino vastaa mielikuvissa lähinnä kahvilaa jossa haisee vahvasti kosteusvaurioille ja homeelle.
Matka jatkuu nopeasti yläkerran vanhaan diskotilaan ja takaisin terminaaliin. Samalla opas kertoo hyvin vahvalla saksalaisella aksentilla lentokentän historiasta, natseista sekä kentän lähimenneisyydestä, samalla näyttäen vanhoja kuvia kansiostaan.
Kierros jatkuu käytäviä pitkin asematasolle jossa päästään ihmettelemään mm. vanhaa alumiinista lentokonetta, lentokentän teräsrakenteita sekä lentokentän erikoista muotoa. Lentokenttä on uniikki omassa rakennuskategoriassaan, kuten kaikki rakennelmat joita natsit ryhtyivät rakentamaan. Lentokentän oli tarkoitus 13 torneineen ilmaista kolmannen valtakunnan suuruutta maahan saapuville vierailijoille. Lopulta lentokenttä valmistui vain 80% alkuperäisistä suunnitelmista.
Asematason jälkeen siirrymme matkatavara-alueen läpi kellaritasolle jossa pääsemme tutustumaan toisen maailmansodan aikaisiin pommisuojiin. Yli sata “eliittipommisuojaa” antoi suojaa vain tietyille aatteen omaaville virkamiehille ja heidän perheille. Pommisuojissa oli mm. happisuodattimet, ilmatiivis ovi, ruokaa, varauloskäynti sekä wc:t.
Koska mukana oli paljon lapsia ja perheet usein pommitusten kiireessä ja hädässä hajosivat, pommisuojien seiniin piirrettiin kuuluisista saksalaisista saduista kuvia sekä runonpätkiä, jotta lapset tietäisivät missä pommisuojassa olivat.
Korkeaa tilaa ja koripallokenttä
Opastettu kierros jatkuu uudelleen sodan jälkeen rakennettuun valtavaan terminaaliin, terminaalin ravintolaan sekä ylimpään kerrokseen, jossa pääsemme vierailemaan yhdysvaltalaisten sotilaiden käytössä olleissa tiloissa. Tempelhofin lentokenttä toimi noin 2000 hengen tukikohtana. Sotilaiden lisäksi tukikohdassa asui myös perheitä.
Vanha keilahalli ratoineen on purettu pois ja tilalla opastauluja. Pysähdymme hetkeksi istumaan, oppaan samalla esitellessä lentokentän pienoismallia ja kuljettua reittiä. Vaikka varsinainen keilahalli onkin purettu, löytyy tilasta vielä amerikkalaisten 50-luku henkinen baari josta sotilaat saivat virvokkeita ja tietenkin hampurilaisia! Keilahallin ja baarin lisäksi amerikkalaisilla oli tukikohdassa myös elokuvateatteri sekä ampumarata.
Suurin yllätys löytyy kuitenkin keilahallin jälkeen, nimittäin seuraavassa tilassa on liikuntahalli koripallokenttineen ja pehmeine juoksumattoineen. Koripallokenttä on edelleen käytössä.
Nimittäin sopivaa korvausta vastaan, voi lentokentältä vuokrata tiloja kuten elokuva- ja tv-yhtiöt ovat tehneet. Tempelhofilla on järjestetty myös erilaisia tapahtumia kuten gaaloja, messuja ja konsertteja. Saadut varat käytetään lentokentän korjaukseen ja korjaamista tämän kokoisessa rakennuksessa kyllä riittää. Lentokentällä on kuvattu mm. seuravat elokuvat: Nälkäpeli, Vakoojien silta sekä Medusan isku.
Kierroksemme päättyy pääsisäänkäynnin yläpuolella olevaan halliin, joka kärsi suuria vahinkoja sodan aikana. Halli on korkeudeltaan uskomattomat 40 metriä, tosin nykyisin hyvin surullinen näky koska restaurointityöt ovat pahasti kesken.
Lopulta opas vie meidät ala-aulaan jossa alkuperäiset marmorilattiat kertovat omaa tarinaansa. Opastettu kierros on monipuolinen ja vaikka pääsemmekin kierroksen aikana tutustumaan vain noin 20% lentokentän tiloista, kierros sopii niin historiasta kiinnostuneille kuin lentokenttiin hurahtaneille vierailijoille.
Vaikka kierroksen aikana opas sivuaa usein natsi-Saksaa ja heidän johtajiaan, opaskierroksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole millään tavoin ylistää heitä ja heidän tekemisiään.
Tempelhofin kentän osalta totuus kuitenkin on, ettei ilman kansallissosialisteja ja heidän suuruudenhulluja suunnitelmiaan tätä kenttää olisi olemassa. Lentokenttä henkii vahvasti mennyttä aikaa jolloin se syntyi brutaalin tyrannin aikana, nousten vuosikymmenien aikana vapauden ja toivon symbooliksi niin Berliinille kuin koko Saksan kansalle!