Pakkahuone, Tampere

*Pääsy keikalle kutsuvieraslistalta

Lauantaina Pakkahuoneen loppuunmyydylle Jonne Aaronin juhlakeikalle oli pakkautunut varsin kahtiajakoinen yleisö. Yleisön joukossa oli jo hieman kulahtaneisiin Negative -bändipaitoihin pukeutuneita henkilöitä kuin myös varttuneempaa väkeä, joka on saanut nauttia Aaronin iskelmällisemmästä musiikista viimeisen vuosikymmenen ajan. 

Tiedossa oli, että keikalla tultaisiin kuulemaan artistin rosterista biisejä uran alusta tähän päivään asti, mutta millä combolla, se jäisi nähtäväksi. Keikalla juhlistettiin takautuvasti Jonne Aaronin elokuista 40-vuotissyntymäpäivää sekä hänen 20 vuotista uraa levyttäneenä artistina.

Ota syliin ja suutele mua

Minuutilleen alkaneen keikan starttasi Kirosanoja kappale juhlivan väen höystäessä tunnelmaa. Radiosta ja artistin soolotuotannosta tunnetut biisit etenivät kuin pikajuna, yleisön mukana tanssiessa, huutaessa ja käsiään vimmatusti heiluttaen. Negativen kappaleiden odottaessa vuoroaan, jopa niin paljon, että osa yleisöstä kävi tämän johdosta varsin kuumana.

Lähes 1,5 h setin aikana kuultiin myös Popedalle kirjoitettu Elän itselleni, tällöin rummuissa soitti Costellon poika Jimi Hautamäki, Koskinen-sarjaan tehty Olettamuksia ja Vain elämää -ohjelmasta tuttu Nylon Beatin Syytön biisit. 

Won’t Let Go

Sydämen äänet kappaleen jälkeen bändi marssi pois lavalta ja tuli lähes 10 minuutin pituinen vihellys- ja taputussessio, josta piti huolta tuhatpäinen yleisö. Juuri kun yleisön voimat alkoivat hiipua ja encoreita ei näyttänyt olevan tulossa, lavalle tulikin Negative vuosimallia 2024. Lavalla nähtiin Jonne Aaronin lisäksi Negativesta tutut muusikot; rumpali Janne Heimonen, basisti Antti Aatamila ja kosketinsoittaja Janne Kokkonen sekä uutena vahvistuksena Rockwalli bändistäkin tuttu kitaristi Sampsa Rättäri.

Negativen tuotannosta kuultiin yhdeksän biisin hittisikermä. Aikamatkan aloitti Still Alive jatkuen The Moment of Our Loveen ja päättyen My My/ Hey Hey:n. Yleisö sai todellakin mitä halusi. Harvoin iskelmällinen keikka vaihtuu lennosta rockpoljennoksi kahden eri genren yhdistäessä ihmisiä saumattomasti toisiinsa. Tällaisia kokemuksia pitäisi saada lisää, jotta ihmiset löytäisivät livekeikoille takaisin.

Puitteet olivat hienot. Lavan peitti aluksi valaistu kangas jossa oli kuvattuna antiikin ajan pylväikköjä. Pitkin salia oli kameroita ja keikan alussa selvisikin, että keikka taltioitiin. Jonne vaihtoi suuren maailman tyyliin useasti takkiaan, mutta meikit olivat artistin mukaan jääneet kotiin ja hän käyttikin lavalla aurinkolaseja. Puheiden pitäjä Jonne ei omien sanojensa mukaan ole, mutta kyllä lavalla puhuttiin ja mielestäni paljon. Erilaiset, huvittavatkin, tarinat seurasivat toisiaan pudoten otolliseen maaperään. Kaiken kaikkiaan ilta oli intiimin lämminhenkinen. 

Vuonna 2013 kuopattu tai kuten wikipediaan on kirjoitettu, tauolla oleva, Negative kuulosti ja näytti hyvältä. Mitään lupauksia esimerkiksi kesän festarikeikoista ei tosin annettu. Hyvää kannattaa odottaa, ehkä seuraavat kymmenen vuotta?   

Saattaisit myös pitää näistä:

1 kommentti

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *