Teatteri Jurkka, Helsinki
*Pääsyliput ennakkonäytökseen saatu
Suomen pienimmässä ammattiteatterissa, Teatteri Jurkassa, sai 16.11. kantaesityksensä Ihan pienet luut -näytelmä.
Näytelmän keskiössä on kaksi tyttöä, jotka elävät nuoruuden ihanaa ja samalla kauheinta aikaa. Tyttöjen rooleissa nähdään Pihla Penttinen ja Hanna Vahtikari, jotka ovat kirjoittaneet näytelmän yhdessä ohjaaja Ria Katajan kanssa. Näytelmä on fiktio, mutta sen havainnot pohjautuvat työryhmän omiin kokemuksiin.
Näytelmän juoni lyhyesti
Ihan pienet luut on raaka ja kaunis kuvaus itsetunnon rakentumisesta – kasvutarina täynnä säröjä, kipuja ja riemua.
Näytelmä vie katsojat 80- ja 90-luvuille, päiväkirjojen maailmaan, jossa leijailevat deodorantin ja hajukumien tuoksut, häpeän musertava paino sekä heräävä seksuaalinen uteliaisuus. Se kertoo lapsista, jotka kantavat läheistensä huolia ja kohtaavat samalla omat haasteensa.
Valtaosa tapahtumista sijoittuu tytön huoneeseen – turvapaikkaan, jonka hempeä vaaleanpunainen pinta kätkee vaaroja ja uhkarohkeutta. Huoneessa kasvetaan, kokeillaan ja piilotetaan salaisuuksia aikuisten katseilta.
Näytelmä kuvaa tytöille usein tuttua syyllisyyttä, näkymättömyyttä ja ystävyyden merkitystä. Se kysyy rohkeasti, mitä tapahtuisi, jos uskaltaisimme paljastaa toisillemme suurimmat pelkomme ja häpeämme.
Pienen tytön täytyy…
Ihan pienissä luissa nelikymppiset naiset näyttelevät tyttöjä. Katsojalle ei tarjota autenttisuutta vaan työryhmän tarkkoja havaintoja identiteetin rakentumisesta. Tässä näyttelijät Pihla Penttinen ja Hanna Vahtikari onnistuvat hienosti! Erityisesti Pihla Penttisen roolityö on ihailtavan monipuolista ja yllättävää – hahmot opettajana ja tytön isänä, ovat erittäin osuvia ja lähes jokaisen katsojan lähimenneisyydestä löytyviä! Sanoisinpa myös, että Penttinen yltää osaamisellaan näyttelijäkoomikko Melissa McCarthyn suuriin saappaisiin.
Teatteri Jurkka on pieni kivijalkateatteri, jonne ei mahdu suuret lavasteet taikka valtaisa rekvisiitta. Visuaalisuus onkin ratkaistu mm. heijastamalla tekstejä seinille ja kankaalle, joka toimii tässä kontekstissa oikein hyvin. Näin katsojat pääsevät vaivattomasti siirtymään tyttöjen kasvaessa ajassa eteenpäin päiväkirjaan kirjoitettujen otsikoiden avulla. Myös osa rekvisiitasta on korvattu projisoimalla ne tytön vaaleanpunaiseen ja samalla hyvin tutun oloiseen huoneeseen.
Näyttelijät ottavat teatteritilan haltuun kirjaimellisesti. Milloin he juoksentelevat lapsenomaisesti lämpiön puolelle, katsomoon tai ulko-ovesta ulos, saaden useamman hymyn katsojissa aikaiseksi.
Näytelmässä kuultava musiikki on Marzi Nymanin käsialaa ja on taattua kasaripoljentoa. Oman nostalgisen otteensa musiikkiin tuo toistotapa, osa musiikista nimittäin kuullaan c-kaseteilta mankoista (kannettavista stereosoittimista) toistettuna.
Maailma on tytöille paha paikka
Ihan pienet luut -näytelmän ensimmäinen näytös on pienten tyttöjen leikkiä, jekkuilua, viattomuutta ja keskinäisen luottamuksen rakentumista. Vaikka päähenkilöiden perheiden lähtökohdat ovat erilaiset, se ei tyttöjen välistä ystävyyttä haittaa.
Väliajan jälkeen, toinen näytös muuttuu tyttöjen kasvaessa osin painajaiseksi, katsojien välillä ihmetellessä, kuinka kertomus muuttaa muotoaan esimerkiksi osaksi Twin Peaksia tai True Crimes -sarjaa.
Näytös muistuttaa vahvasti omaa nuoruuttani, jolloin maailma oli toisenlainen. Tuolloin tytöt ja nuoret naiset, olivat ns. vapaata riistaa; saimme osaksemme ostoehdotuksia, epätoivottuja kosketuksia sekä härskejä puheita ja vihellyksiä. Kasvoin itse pienissä kaupungeissa ja maaseudulla, missä 9–12-vuotiaiden kielenkäyttö ei kuitenkaan kasarilla ollut sellaista, mitä näytelmässä esitetään. Ehkä pääkaupunkiseudulla puhetavat olivat erilaiset? Joka tapauksessa, esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille.
“Millaisen ihmisen kohtaisimme, jos katsoisimme itseämme hellyydellä? Entä jos se häpeällisin asia onkin lopulta se, joka meitä eniten yhdistää?”
Ihan pienet luut -näytelmä on nähtävissä Teatteri Jurkassa 29.3.2025 asti.
Näyttämöllä: Pihla Penttinen ja Hanna Vahtikari.
Kirjoittaneet: Ria Kataja, Pihla Penttinen ja Hanna Vahtikari. Ohjannut: Ria Kataja.
Lavastus: Annukka Pykäläinen. Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen. Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen. Musiikin sävellys: Marzi Nyman.
Pääsyliput: alkaen 21,60€.
Osoite: Teatteri Jurkka, Vironkatu 7, 00170 Helsinki.
Kuulostaa kiinnostavalta. Lippujenkin hinnat ovat varsin edulliset. Todennäköisesti tulee jatkossa käytyä Helsingissä entistä enemmän, niin mikä ettei.
Kiitos Mikko! Teatteri Jurkka oli minulle uusi, mutta mielenkiintoinen kokemus.
Menen varmasti toisenkin kerran!