Nokia Arena, Tampere
*Medialippu tilaisuuteen saatu
Tampereen Nokia Arenalla koettiin sunnuntai-iltana konsertti, jossa suru, kiitollisuus ja suomalaisen rockmusiikin historia kulkivat rinnakkain. Pauli ”Pate” Mustajärven elämäntyön kunniaksi järjestetty muistokonsertti kokosi lähes täyden areenan äärelle suuren joukon artisteja, muusikoita, ystäviä ja kuulijoita, joille Paten musiikki on ollut osa elämää vuosikymmenten ajan.
Konsertin ajankohta oli erityisen merkityksellinen, sillä Pate olisi täyttänyt 12. heinäkuuta 70 vuotta. Popedan perustajana ja pitkäaikaisena keulakuvana hänestä tuli yksi suomalaisen rockmusiikin tunnistettavimmista äänistä.
Dave Lindholm avasi illan pelkistetyn tyylikkäästi
Muistokonsertin aloitti Dave Lindholm juuri niin kuin häneltä saattoi toivoa: mies ja kitara -periaatteella. Pelkistetty avaus oli tyylikäs ja sopi illan henkeen täydellisesti. Suuri areena hiljeni kuuntelemaan yhtä miestä ja hänen kitaraansa, eikä hetkeen tarvittu mitään ylimääräistä.
Jo ensimmäisistä sävelistä lähtien oli selvää, ettei edessä ollut tavallinen suurkonsertti. Yleisöä oli paljon, mutta tunnelma oli hyvin sensitiivinen. Katsomossa kuunneltiin keskittyneesti, laulettiin mukana ja pyyhittiin silmäkulmia. Kyyneleet valuivat raavaidenkin miesten poskilla.
Vaikka Nokia Arena oli melkein täynnä, ilta tuntui hämmästyttävän intiimiltä. Välillä tuntui siltä kuin Paten lauluja olisi kuunneltu pienessä piirissä vanhojen ystävien kesken.
Paten laulut saivat monta erilaista ääntä
Illan aikana kuultiin erinomainen kattaus erilaisia tulkintoja Paten soolotuotannosta ja Popedan kappaleista. Lavalle nousi suuri joukko artisteja ja muusikoita, kuten Pauli Hanhiniemi, Jonne Aaron, Vesku Jokinen, Vicky Rosti, Mira Luoti, Heikki Salo ja Jouni Hynynen, joista jokainen toi lauluihin oman äänensä ja persoonansa.
Konsertin kiinnostavuus syntyi juuri siitä, että tutut kappaleet saivat uusia sävyjä. Osa tulkinnoista kulki lähellä alkuperäistä, osa avasi lauluista aivan uuden puolen.
Lavalla nähtiin muusikoita Popedan eri aikakausien kokoonpanoista. Se teki konkreettisesti näkyväksi, kuinka monelle vuosikymmenelle, esiintyjälle ja tarinalle Paten elämäntyö ulottui.
Jussi Aaltonen hurmasi yleisön
Yhdet illan suurimmista suosionosoituksista sai Paten siskonpoika, sympaattinen Jussi Aaltonen. Hän herkistyi lavalla silmin nähden, ja hetkeksi tuntui kuin areenan olisi täyttänyt sama lämmin, rosoinen ja välitön energia, joka Patessa oli. Jopa puhetavassa ja olemuksessa oli jotakin hämmästyttävän tuttua – kuin sama voima olisi kulkenut suvussa eteenpäin. Hetki oli yhtä aikaa liikuttava ja lohdullinen.
Myös ikoninen Sakari Kuosmanen otettiin vastaan valtavalla lämmöllä. Hänen äänessään, olemuksessaan ja tulkinnassaan oli sellaista elämän painoa, joka sopi muistokonsertin tunnelmaan.
Noora Louhimon Ukkometso nousi illan huippuhetkiin
Yksi konsertin vaikuttavimmista ja eniten suosiota saaneista esityksistä oli Noora Louhimon tulkinta Ukkometsosta.
Kappale on niin vahvasti Pateen yhdistetty, että sen esittäminen tällaisessa tilaisuudessa vaati sekä rohkeutta että omaa näkemystä. Louhimo ei pyrkinyt jäljittelemään Patea, vaan toi lauluun oman voimakkaan äänensä ja tulkintansa. Lopputuloksena oli esitys, joka kunnioitti alkuperäistä mutta seisoi samalla vahvasti omilla jaloillaan.
Jenni Mustosen esiintymisessä oli erityinen paino
Illan henkilökohtaisimpiin hetkiin kuului Paten tyttären Jenni Mustosen nouseminen lavalle.
Jokaisella esiintyjällä oli oma suhteensa Pateen, mutta tyttären kohdalla läsnä oli luonnollisesti aivan toisenlainen tunnekerros. Sen aisti myös yleisö. Jenni Mustonen sai yhden illan lämpimimmistä vastaanotoista. Suosionosoitukset eivät tuntuneet olevan vain kiitos esiintymisestä. Ne olivat samalla koko areenan yhteinen myötätunnon, rakkauden ja arvostuksen osoitus.
Pate kulki mukana läpi koko illan
Konserttia siivittivät Paten elämästä ja urasta kertoneet videoklipit, musiikkivideot ja valokuvat. Erityisen henkilökohtaisen sävyn iltaan toivat hänen omat kalenterimerkintänsä, jotka päästivät yleisön hetkeksi lähemmäs ihmistä artistin ja julkisuuden henkilön takana.
Kuvien, äänen ja muistojen kautta tuntui ajoittain siltä kuin Pate olisi ollut itsekin läsnä Nokia Arenalla. Hän ei ollut vain illan laulujen aihe, vaan kulki konsertissa mukana valkokankaalla, musiikissa ja yleisön henkilökohtaisissa muistoissa.
Suuri areena muuttui yhteiseksi muistojen huoneeksi
Muistokonsertin tunnelma oli haikea, mutta ilta ei ollut pelkästään surullinen. Paten musiikissa on aina ollut rosoa, huumoria, elämäniloa, kapinaa ja tavallisen ihmisen tunteita. Kaikki nämä sävyt saivat olla mukana myös hänen muistokseen järjestetyssä konsertissa.
Välillä naurettiin, välillä laulettiin ja välillä vain kuunneltiin hiljaa. Tuttujen kappaleiden mukana palasivat myös omat muistot: nuoruuden kesät, automatkat, tanssilavat, ensimmäiset konsertit, ystävät ja ihmiset, joita ei ehkä enää ole.
Juuri siinä Paten musiikin voima näkyy selvimmin. Laulut eivät kuulu enää vain niiden tekijälle tai esittäjälle. Ne ovat vuosien kuluessa punoutuneet osaksi kuulijoidensa elämää.
Vaikka Pate on poissa, hän ei ole kadonnut
Viimeistään Nokia Arenan muistokonsertissa konkretisoitui Pate Mustajärven jättämän perinnön suuruus.
Ihminen voi poistua näyttämöltä, mutta ääni jää elämään. Se kuuluu levyillä, radiossa, konserttilavoilla ja niissä hetkissä, jolloin joku alkaa aivan yllättäen laulaa tuttua säkeistöä.
Siksi Pate ei ole kokonaan poissa. Hän elää jokaisessa laulussa, joka saa ihmisen nauramaan, herkistymään, tarttumaan toista kädestä tai laulamaan mukana. Niin kauan kuin hänen musiikkinsa soi ja koskettaa kuulijoita, myös Pate kulkee meidän mukana.
Nokia Arenan sunnuntai-ilta oli enemmän kuin muistokonsertti. Se oli suuren yleisön yhteinen kiitos miehelle, joka antoi suomalaiselle rockille yhden sen tunnistettavimmista äänistä ja kosketti musiikillaan paljon useampia ihmisiä kuin ehkä itsekään koskaan täysin tiesi.
Lue myös Ilta-Sanomien hetki hetkeltä etenevä konserttiartikkeli.
Lue myös Popedan 31.3.2024 Tavara-aseman ensimmäisestä keikasta ilman Pate Mustajärveä.
