Seattle, USA 2016
Voi Seattle minkä teit! Tästä kaupungista oli niiin huonot ennakko-odotukset ja miten sitten kävikään… Kolme päivää ei ollut tarpeeksi kaupungista ahmimiseen. Varasimme hotellin Space Needlen vierestä ja sattumalta se oli oikein hyvä veto. Kaupunki on monesta muusta Amerikkalaisesta kaupungista poiketen oikein hyvä käveltäväksi, myös julkinen liikenne toimi, joten oma auto jäi parkkiin.
Ensimmäisenä päivänä kiersimme kaupunkia, joka on hyvin laaja. Ilahduttavaa oli nähdä nuoria ihmisiä kävelemässä pitkin kaupunkia. Satama-alue oli varsin mukava. Pystyi hyvinkin kuvittelemaan kuinka Beatlesin hemmot olivat keikkansa jälkeen lähteneet kalaan laiturille.
Myös asunnottomien määrä oli jotain ihan muuta kuin Vancouverissa. Olihan niitä täälläkin, mutta heillä oli teltat ja heitä oli huomattavasti vähemmän kaduilla. Ja mikä säkä sattuikaan, Seattlessa kuulema sataa 265 vuorokautta vuodesta. Meidän siellä ollessa, ei satanut pisaraakaan vaan aurinko möllötti syksyn viime hetken lämpöä.
EMP-museo kutsuu musiikin faneja
Toinen päivä vierähti EMP-museossa, joka oli paras museo, jossa ikuna olen käynyt. Tosin ei se varsinaisesti ollut museo vaan ”kokemuskeskus”, jonne oli koottu kulttuurin alalta kaikenlaista katsomista ja kokeilemista. Oli omat osastonsa Nirvanalle ja Jimi Hendrixille, oman kaupungin pojille. Leffafriikeille sci-fi-, fantasia- ja Star Trek-osastoa.
Muusikoille ja sellaisesta haaveileville oli pieniä studioita, joissa sai jammailla eri instrumenteilla tai ottaa oppitunteja virtuaalisesti ammattilaisilta. Ja kitaroita eri vuosikymmeniltä…jne. Museossa vierähti 5h, aivan mahtava paikka!
Illalla menimme Space Needleen katsomaan iltamaisemia ja huh huh, hissit ulkonäkymällä ovat aika rankkoja, ainakin sellaiselle joka pelkää korkeita paikkoja. Tornista pääsee ulos näköalatasanteelle haistelemaan meri-ilmaa. Lipun hintaan kuuluu myös alhaalla tehtävä kuvaus ja jokainen saa muistoksi itsestään kuvan, jonka voi kotona printata ulos.
Ylhäällä voi myös rekisteröidä itsensä vierailijoiden tauluun, joka kertoo kuinka monta mailia olet matkustanut käydäksesi Space Needlessä, meille niitä maileja tuli (linnuntietä mitattuna) 4,738. Olimme taulun mukaan ainoat suomalaiset tornissa sinä päivänä.
Muutenkin ajankohta, jolloin olimme Seattlessa eli lokakuu oli varsin mainio, turistivirrat olivat jo jättäneet kaupungin ja jonoja ei päässyt syntymään. Sellainen varoituksen sana kuitenkin näistä Jenkkinähtävyyksistä, pääsylippujen hinnat ovat varsin hirveät! EMP-museo maksoi 30$/hlö ja 25$/hlö. Perheellisellä on nopeasti lompakko tyhjänä.
Harmitti vietävästi, kun huomasimme, että Boeing olisi järjestänyt kiertokäyntejä heidän tehtaillaan. Mutta koska aika loppui kesken oli jatkettava matkaa…
Matkalla tosin kävimme vilkuilemassa ulkoapäin taloa, jossa Kurt Cobain oli asustellut viimeiset päivänsä (juu, ja missä hän myös päätti maallisen vaelluksensa) sekä hautausmaalla töllistelemässä Jimi Hendrixin hautamuistomerkkiä. Mielenkiintoista oli myös kuunnella paikallista rockradiota. Pääpaino oli grungemusiikilla kuten Nirvanalla, Alice in Chainsillä ja Pearl Jamilla. Jotenkin tuo angsti ei nyt vaan istunut tuohon kaupunkiin. Ties sitten jos olisi osunut sinne näinä jatkuvina sadepäivinä, olisiko se fiilis tarttunut silloin satunnaiseen ohikulkijaankin?
