Vancouver, Kanada

Heinäkuussa Lufthansa tarjosi niin halpoja lentoja, jotta perheemme oli tartuttava tilaisuuteen ja ostettava syyslomalennot Vancouveriin, vaikka edellisestä matkasta Kanadaan olikin vain vuosi aikaa. Itse lento oli jälleen yhtä tuskaa, vaikka ”Luffella” kaikki toimikin kuten piti. Rahatilanne kun ei anna periksi kuin Economy-luokassa matkustamisen, on sitten kärsittävä istumisen seuraukset. Suomesta 2,5h lento Frankfurtiin ja siitä 9h lento Vancouveriin. Jo tiesi taas lentäneensä koko rahan edestä, mutta niinhän se on, kauas on pitkä matka!

Vancouver vuorelta katsottuna.

Perillä koitti syksy, kun Suomessa oli jo vuodenaika vaihtunut talven puolelle. Maahantulotiskillä passia vilkuili tiukka viranomainen, joka tinkasi niitä vakiokysymyksiä, tosin hieman liian pitkään. Mieli olisi tehnyt jo väsyneenä tiuskia, mutta jos koskaan niin ei nyt… Tänä vuonna on muuten Kanadaan tullut Jenkkien Esta-järjestelmää vastaava Eta-matkustusilmoitus(käytäntö). Tosin sillä fiksulla erotuksella, että Eta on passiin sidottu eli kerran matkustusilmoituksen tehtyäsi, se on voimassa yhtä kauan kuin passisikin. Toisin on Estan kanssa, jota saa kahden vuoden välein olla hakemassa. Onneksi molemmat ilmoitukset voi näppärästi tehdä netissä.

Syksyinen Vancouver.

Vancouverin lentokentältä menee kaupunkiin juna, joka vie noin 30 min. Asemalla on lippuautomaatti, josta liput voi ostaa. Ja matkaan.

Jäimme junasta keskikaupungilla pois. Sitten etsimään hotellia… Amerikan maalla kuten myös Kanadassa katukyltit on merkattu juuri päinvastoin, kuin meillä eli katujen päällä lukee juuri se katu jolla on, ei poikittainen. Ja siinä sitä pyörittiin Jetlagissa isojen matkalaukkujen kanssa keskellä kaupunkia, kunnes hotelli löytyikin aivan nurkan takaa.

Hotelli oli perustasoinen 3 tähteä, mutta onneksemme (ei-turistikausi) meidät upgreidattiin parempaan huoneeseen. Tämä tarkoitti sitä, että huone oli hieman isompi, minituotteiden valikoima hieman laajempi ja mukaan tuli kaksi ilmaista drinksulippua kyseiselle illalle hotellin viiniaulaan. Nämä tosin jäivät käyttämättä, koska kuuman suihkun jälkeen unimatti vei meidät mukanaan pehmeiden lakanoiden väliin. Aamiaisella olimme todella aikaisin, joka oli muuten todella laadukas. Herkkuja jokaiselle. Tytär otti ison kasan pannukakkuja ja tietenkin kanadalaisten omalla vaahterasiirapilla ”uitettuina”.

Aamupäivällä meillä oli kosolti aikaa, koska sisäinen kellohan oli jo vaikka mitä, tosin Suomessa. Ulkona satoi… ja satoi ja satoi, itse asiassa lähes koko sen ajan kun olimme Vancouverissa. Katukuvassa oli sateenvarjoja, jos jonkinlaista ja väristä. Perusvancouverilaisen oli ok pitää kumisaappaita missä ja milloin vain. Eipä silti, niitä olisi kyllä tarvittu.

Canada Place.

Vancouver on tunnettu vanhasta kaupungistaan ja luonnosta, joka alkaa heti kaupungin ulkopuolelta. Joten jalat alle ja menoksi. Ensimmäiseksi kuljimme Coal Harbourille eli laivarantaan ja rantaa pitkin Canada Placelle, jonne niin eurooppalaiset siirtolaiset aikoinaan kuin luxusristeilijät nykyisinkin saapuvat. Satamassa oli mukavasti merkitty infokylttejä sopivin välimatkoin, mitä juuri kyseisessä paikassa on historian saatossa tapahtunut.

Vanha höyrykello soittaa melodioita.

Kävely jatkui tuulessa ja tuiskeessa kaupungin vanhimpaan osaan Gastowniin (opas Gastowniin), josta bongattiin vanha höyrykello, josta vartin välein purkaantuu höyryä ulos, samalla kun höyry soittaa kellon pilleissä melodioita. Mielenkiintoinen kapistus. Jatkoimme eteenpäin, samalla ohittaen Gassy Jackin patsaan. John ‘Gassy Jack’ Deighton perusti kaupungin vuonna 1867. Ei siis ihan turha hemmo!  Tiukka käännös oikeaan ja suunnaksi Chinatowniin, joka oppaiden mukaan on maailman suurin, jos Kiinan omia ei lasketa (opas Chinatowniin).

John ‘Gassy Jack’ Deightonin hieman pelottava patsas.

Kävelymatka muuttui kokoajan oudommaksi: vastaan käveli yhä rääsyisimmissä vaatteissa olevaa kulkijaa. Huumeneuloja niin käytettyjä kuin niiden suojuksia lojui katukäytävällä. Sivuutimme myös puistikon, jossa juuri oli poliisiduo selvittelemässä kahden asunnottoman riitaa, tusinan muun likaisen ja sekaisin olevan asunnottoman seuratessa flegmaattisesti vieressä.

Surkeiden kohtaloiden Chinatown

Itse Chinatown oli aivan karmea paikka, oikea huono-osaisten keskittymä. Pääsimme esimerkiksi seuraamaan kuinka erään kiinalaisen kaupan henkilökunta kävi väkivaltaisesti käsiksi ryysyläiseen, joka ei todellakaan jäänyt käsirysyssä kakkoseksi sekä toista nistiä, joka veteli vapisevin käsin keskellä katua piikkiä käsitaipeeseen. Muistutus taas siitä, että tasan eivät mene palikat tässä maailmassa.

Chinatownissa olisi voinut olla paljon nähtävää, nyt itsesuojeluvaisto kehotti kuitenkin lähtemään ja äkkiä pois. Paluumatkalla ohitimme toiseen maailmansotaan lähteneiden muistopatsaan sekä sattumalta törmäsimme Chinatownin päänähtävyyteen, oppaissakin mainittuun kiinalaiseen puutarhaan. Dr Sun Yat Sen klassinen kiinalainen puutarha on ensimmäinen Kiinan ulkopuolelle rakennettu perinteinen puutarha, joka on varsin viihtyisä piilopaikka, sateesta ja ympäristöstään huolimatta.

Dr Sun Yat Sen classical chinese garden

Iso pieni kaupunki

Vancouverin kaupunki oli parissa päivässä kierretty. Ja lievän pettymyksen kera. Olisiko se ollut tuo sade vai mikä, mutta etukäteen mielikuvissani positiivisen leiman saanut kaupunki muuttui hyvin negatiiviseksi. Vähiten ei varmaan asiaan vaikuttanut asunnottomat, joita oli joka kadulla ja paljon. He olivat myös harvinaisen aggressiivisia ja huutelivat sekä näyttivät käsimerkkejä kaikille ohikulkijoille, ei vain meille. Myöhemmin selvisikin Internetin ihmeellisestä maailmasta, että Vancouver on kuuluisa sosiaalisista ongelmistaan ja asunnottomia, lähinnä miehiä on viime kevään laskelmien mukaan kaduilla yli 1500 henkilöä. Se on paljon tuon kokoisen kaupungin keskustaan.

Hyvin positiivista Vancouverissa oli paikallisten ihmisten ystävällisyys (ei siis asunnottomien), ei tarvinnut kuin seisahtaa kadun kulmaan, niin heti oli joku kysymässä tarvitsemmeko apua. Lisäksi kaupunki oli täynnä puita, suihkulähteitä ja puistoja. Hyvin miellyttävää käyskennellä suurien vaahteroiden alla sateenvarjon kanssa. Mainitsemisen arvoinen on myös entisen NHL-pelaajan perustama kanadalainen hampurilaisketju A&W. Oli kyllä hyvät, tuoreet hampparit vaikkakin aika kalliit pikaruokahampurilaisiksi. Kanadan hintataso on korkea, vaikka marraskuussa 2016 yksi Kanadan dollari oli 0,70€. Kauppojen hinnat ovat verrattavissa Suomen hintoihin, koska lopulliseen hintaan lisätään aina mukaan verot. Esim. Ravintolassa ruokailu on itse asissa kalliimpaa kuin Suomessa ja nyt en puhu edes mistään valkeista pöytäliinapaikoista. Kanadaan ei todellakaan kannata minibudjetilla lähteä.

Kaupungin pilvenpiirtäjiä.

Viikon ajan meillä oli auto käytössä, joten tutustuimme niin ylävuoristoon kuin Vancouverin lähitienoisiin (Seattle ja Sequim). Vuoristossa sekä satoi, että oli niin usvaista, ettei liikkumisesta metsikössä tullut mitään. Valitettavasti sää esti myös käymästä Vancouverin päänähtävyydellä, Capilano Suspension Bridgellä.

Ajoimme muutamaan otteeseen myös kaupungin tapahtumapuiston Stanley parkin ympäri. Puistossa on niin intiaanitoteemeja, jättiläis-puita, muutama ravintola, minihuvipuisto jne. sekä veikeitä pesukarhuja. Kesällä varmasti mukava paikka olla ja nauttia elämästä.

Pesukarhut Stanley parkissa.

Suosittelen kaupunkia pienellä varoituksen sanalla niille, jotka rakastavat luontoa ja patikoimista. Olisi ollut ihanteelliset maastot siihen. Sekä myös niille, jotka eivät vähästä hätkähdä ja eivät ole tehty sokerista! 😀

Saattaisit myös pitää näistä:

27 kommentti

  1. Hyvä rehellinen kuvaus! harmi tuo sade ja outoudet.
    Olisikohan Kanadassa jokin muu, mieluisampi kohde? Niagaran putoukset voisi olla hienoa nähdä. Olen Euroopassakin huomannut sen että oudot tyypit kerääntyvät aina juuri kaupunkeihin

    1. Hei! Ja kiitos kommentistasi!
      Kannattaa tosiaan käydä Niagaran putouksilla, pääsin käymään siellä 1,5 vuotta sitten. Oli hyvin vakuuttava luonnonnähtävyys! Silloin lensimme Torontoon, joka on siisti toimistokaupunki. Tosin hieman tylsäkin. Nyt syksyllä olin myös Montrealissa sekä Quebecissä, joka on tutustumisen arvoinen kohde, jos tykkää vanhoista kaupungeista. Quebecistä voi lukea tästä: https://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2016/11/27/quebec-je-me-souviens/.

  2. Olipa hauska kuulla myös tuollaista tuosta kaupungista, jota usein vaan hehkutetaan. Olin noilla seuduilla maaliskuussa 2010 työkeikalla, enimmäkseen tosin Whistlerissä. Silloin tutustuin Vancouverissa asuvaan suomalaiseen, jolle lupailin, että tulen vielä takaisin. Se odottaa vielä toteutumista. Tosin jostain syystä tuntuu, että kaikesta ulkoilma-aktiviteettirakkaudestani huolimatta pitäisin enemmän Montrealista ja Quebecistä, toki sekin perustuu mielikuviin, kun en ole käynyt 🙂

  3. Minä taas olen aina ajatellut, että Vancouverin on perustanut joku van Couver. Mitä tulee chinatowneihin, niin olen joskus kuullut, että San Franciscon olisi suurin. Ehkä se ei ole, mutta miellyttävämpi se kyllä on.
    Mielenkiintoinen kuvaus Kanadan hyvinvointivaltiosta, joka näyttää olevan ihan yhtä katteeton kuin Suomenkin hyvinvointivaltio.

  4. Kanadassa on käymättä. Jossain vaiheessa suunniteltiin Alaskan risteilyä ja lähtö olisi ollut Vancouverista. Samalla olisi voinut yhdistää kaupunkiloman risteilyyn. Mutta se nyt jäi joiksikin vuosiksi muhimaan.

    Ikävä kuulla noin suurista sosiaalisista ongelmista. Toivotaan, että näkemänne olisi vain vesisateen tuoma kärjistys tilanteesta, eikä ihan jokapäiväisesti olisi noin paljon ongelmia asunnottomien suhteen.

    Onhan se kyllä totta, että vesisateella ei varmasti saa kaupungista ihan kaikkea irti. Harmi, että sattu sellainen sää. Mutta eihän säälle mitään voi. Olihan teillä onneksi paljon hyvääkin reissussa!

  5. Mä olen haaveillut Vancouverin-matkasta tosi pitkään, mutta olipa harmillista lukea noin massiivisista sosiaalisista ongelmista… Ehkä en kuitenkaan pyyhkäise kaupunkia haavelistalta ihan vielä (enhän vähästä hätkähdä :)), mutta matkustusajankohta kannattaa varmasti valita tarkkaan. Kesä mahtaa olla varmin, jos haluaa välttää sadekelit.

    1. Juuri niin, ei kannata hylätä kaupunkia vaikka siellä kaduilla onkin aika ankea tunnelma. Ja voihan se olla, että kaupunki saa jotain aikaiseksi asunnottomien suhteen? Siellä nimittäin kolme eri ministeriötä on laittanut päät yhteen, pohtiakseen kuinka poistaa/vähentää sosiaalisia ongelmia.

      Kaupunki on varmaan loppukeväällä ja kesällä parhaimmillaan, kun lukuisat puut/puistot ovat täydessä loistossaan.

  6. Mä kävin Vancouverissa vuonna 2012, enkä muista tuolloin nähneeni kaduilla kodittomia tai muutenkaan epämääräisen näköistä porukkaa. Chinatownissa ei kylläkään käyty. Oliskohan tilanne muuttunut sittemmin, vai missasinko vain pahimmat alueet? Mulle jäi kaupungista tuolloin positiiviset fiilikset. Käytiin pyöräilemässä Stanley-puistossa ja Capilano-riippusiltaa ihmettelemässä. Gastownissakin pyörähdettiin. Ei kovin montaa päivää siellä vietetty ja kaupunki on kyllä nopeasti nähty, mutta Kanada jäi kiinnostamaan. Siellä pitäisi käydä kiertämässä enemmänkin.

    1. Taitaa olla niin, että sosiaaliset ongelmat ovat tänä vuonna suorastaan räjähtäneet käsiin: http://www.metronews.ca/news/vancouver/2016/05/31/vancouver-homelessness-at-record-levels-2016-count.html. 🙁

      Kanadassa kannattaa matkustaa, maa on iso ja maahan mahtuu kaikenlaista luonnonnähtävyyksistä, isoihin kaupunkeihin. Blogistani löytyy tarinat Montrealista ja Quebecistä: https://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2016/12/28/montreal/ ja https://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/2016/11/27/quebec-je-me-souviens/.

    2. Muka lukea että kävit Vancouverissa,minä olen käyny siellä 2 kertaa 1991 ja 1998 olin siellä 2-3 viikkoa kerrallaan ,soiteltiin siellä suomalaisten vanhain kodilla ja oli 2 tanssikin siellä se minun kaveri Esko Koskela on säveltänyt ja sanoittanut sen Vancouverin valssin,siellä missä me oltiin ei kyllä näkynyt ollenkaan tuollais elämää oli hyvin siistiä seutua se oli kyllä kesällä ja hyvät ilmat,sai siältä mukavia filmin pätkiä ,en tiä meneekö tämä Lotta Watian kommenttiin,mutta tunnen hänet,että terveisiä vai hänelle ,minulle reissut oli mielenkiintoisia hyviä reissuja ne oli.

  7. Vietin Vancouverissa pari päivää toissa syksynä ja minä tykkäsin kaupungista. Mekin saimme sadekuuroja niskaan, mutta onneksi myös aurinko paistoi. Chinatownin lähellä oli muistaakseni katu, jonne opas kielsi meitä menemästä. Tietysti eksyimme sinne ystäväni kanssa ja huumehörhöjä siellä näkyi. Asunnottomia oli myös jonkin verran muillakin kaduilla mutta eivät olleet ainakaan meitä kohtaan aggressiivisia. Tässä linkki mun Vancouver postaukseen: http://www.rantapallo.fi/merjanmatkassa/2016/09/01/toteemipaaluja-ja-riippusiltoja-vancouverissa/

  8. Noilla nurkilla on varmasti järkevää ottaa auto käyttöön ja käydä katsomassa muutakin kuin kaupungin keskustaa. Monesti kaupungin ulkopuolelta avautuu jotain ihan uutta ja ihmeellistä, eikä Pohjois-Amerikka ole tunnettu hyvästä julkisesta liikenteestään. Toivottavasti saavat Vancouverin parempaan kuntoon.

    1. Sitä samaa toivon myös, en niinkään matkailijoiden, kuin kaduilla asuvien vuoksi.
      Hurjinta oli nähdä nuorten tyttöjen makaavan keskellä päivää roudarinteipillä paikatuissa makuupusseissaan. 🙁

  9. Tämä oli mielenkiintoinen postaus sillä Vancouver tulee varmaan käytyä lähivuosina. Asumme siis Kaliforniassa ja meillä on sukulaisia Seattlessa, josta onkin sitten enää kivenheitto Kanadan puolelle. Road trip on ollut jo suunnitelmissa pidempään. Kiva kun listasit sekä positiivisia ja negatiivisia asioita niin saa paikasta realistisen kuvan. Ja kyllä se tosiaan on niin kuin Stacy tuossa mainitsi, että San Franciscon Chinatown taitaa olla se suurin myös Wikipedian mukaan.

    1. Kiitos kommentistasi! Vancouverissa oli molempia puolia tarjolla, mutta eipähän ollut ainakaan tylsä kaupunki. Ja Seattlesta tykkäsin kovasti. Kannattaa pyörähtää siellä päin! 🙂

  10. Voi ihania muistoja kumpusi tästä postauksesta! Minulla oli teininä kirjeenvaihtokaveri, joka asui Vancouverissa ja hän lähetti sieltä minulle ihania paperivalokuvia juuri näistä samoista maisemista 🙂 Aika eksoottista verrattuna koti-Turkuun 😀

  11. Heippa, itse asuin Vancouverissa yhteensä reilu vuoden. Tunnistan hyvin asiat, jotka mainitset kirjotiuksessasi. Tosin toisin kuten mainitsit, itse koen, että kaupunkiin tutustuminen vie hieman enemmän kuin pari päivää. Itse siis erehdyin ajattelemaan samoin ensikertalaisena Vancouverissa. Keskusta nimittäin ei ole aina Se hehkein osa. Gastown On kyllä suosikeissani, Mutta tosiaan hyvin lähellä surullisen kuuluisaa East Hastings katua. Vancouveriin matkaaville Suosittelen yleensä muitakin alueita kuten Ktisilanoa, jossa On kivoja kahviloita, ihania puutaloja Ja kaunis hiekkaranta, josta katsella kaupunkia Ja vuoria. Mainstreet Ja commercial rd taas ovat loistavia kirppari-
    Ja Kahvilapaikkoja. Vähän etelämmäksi Kun matkaa kaupunkia, niin löytyy todella kaunis kasvitieteellinen puutarha: Queen Elizabeth Park. Ja paaaljon muutakin löytää, Kun jaksaa koluta läpi sillan toisella puolella. North vancouverin osalta Suosittelen Lynn Canyonia Capilanon sijaan. Siellä on myös riipousilta Ja on muutenkin aivan mahdottoman upea paikka. Eikä maksa mitään!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *