Road trip, UK. Osa.1.

Tällä kertaa turinan aiheena on Britannia. Kesällä 2015 saimme vihdoin viimein aikaiseksi lähteä Britteihin road tripille. Tästä oli puhuttu vuosia, mutta aina jokin toinen kohde tai vain superhalvat lennot, kiilasivat edelle. Tällä kertaa niin lennot kuin punnan kurssi vastasivat meidän huutoomme ja lähdimme perheen kanssa saarivaltion eteläkärkeä valloittamaan.

Lensimme Gatwickiin Norwegianilla. Lentokentällä ostimme hieman juomista mukaan sekä tekemässä etukäteen varatun auton vuokrausasiat kuntoon. Ja sitten liikenteeseen… Mieli oli vapaa, kevyt ja täynnä odotuksia, kuten loman alussa tapaa olla.  Vasemman puoleinen liikenne tuntuu joka kerta yhtä oudolta, mutta kun viikon on autoa ajellut, (mieheni) sanoo että se on itse asiassa helpompaa kuin meillä päin ajeleminen.

Road tripillä 😉

Olimme tehneet kunnon reissusuunnitelmat tälle matkalle, mutta silti otimme vielä viime hetkellä, erään tuttuni FB-päivityksestä idean suunnitelmiimme ja ajoimme aivan ensiksi Jane Austen´s talomuseoon Hampshireen (Jane Austens museo). Museo sijaitsee idyllisessä pikkukylässä, jossa on kaksikerroksisia vanhoja kivitaloja. Museo tai paremminkin sanottuna ihana cottage sijaitsee kadun kulmassa pienen puiston vieressä. Itse museoon tullaan kadulta pienen puuportin kautta avopihalle, josta pääsee niin taloon, matkamuistokauppaan sekä pieneen varsin hoidetun oloiseen hyötypuutarhaan. Muutama vanhemman oloinen turisti istui isojen puiden alle tuoduilla, aikakaudelle sopivilla metallituoleilla ja ihailivat värikästä kukkaloistoa ja kukkien tuoksullaan houkuttelemia perhosia puutarhassa.

Jane Austen´s house.

Kävimme ensin pienessä myymälässä, josta myös liput ostetaan ja kukas se heti ovella olikaan vastassa kuin Mr. Darcy. Siinä nuori pahvinen Colin Firth seisoi ”täydessä mitassaan” toivottamassa kaikki Ladyt lämpimästi tervetulleeksi taloon. Ja vaikka en aivan mieletön Ylpeys ja Ennakkoluulo-fani olekaan (elokuvat olen kyllä ”sivusilmällä” katsonut), niin kyllä sydän hieman otti ylimääräisiä pomppuja ohikävellessä… 😉 Kauppa oli tupaten täynnä Austenin kirjoihin ja varsinkin niistä tehtyihin elokuviin liittyvää tavaraa. Ihania uusvanhoja sulkakyniä, viuhkoja, muistikirjoja ja kaikenlaista krääsää niin pienemmille kuin isommillekin faneille.

Itse talomuseo on sisustettu niin autenttisin oloisilla huonekaluilla kuin olla ja voi, osa on toki alkuperäisiäkin. Alakerran vitriineissä on Janen kirjeitä, käsikirjoituksia, kirjoja sekä vanhoja vaatteita. Yläkertaan johtaa puiset, natisevat portaat. Siellä on mm. Janen kalustettu makuuhuone. Talossa astellessa palaa historian siivillä takaisin 1800-luvun alkuun, kun Jane äitinsä ja siskonsa kera asui talossa.

Jane Austen´s housen puuhakeittiö.

Alakerrassa on keittiö, jossa saa vapaasti leikkiä roolileikkejä. Tilaan oli tuotu vanhanaikaisia hattuja, essuja, koreja ja hameita vapaasti kokeiltavaksi. Pöydän ääressä voi pussittaa kuivattuja laventelinkukansiemeniä tai kirjoittaa sulkakynällä paperiin viestejä, nämä voi viedä kotiin vaikka tuliaisiksi pientä lahjoitusta vastaan. Austenin talo sopii mainioksi pikkukohteeksi niin faneille kuin vanhanajan englantilaisesta elämästä kiinnostuneille. Pääsylipun hintakin museoon oli vain 8£.

Jatkoimme automatkaa, pysähtyen matkan varrella, pienen kylän majataloon lounaalle. Ruokalistalla oli mm. Kidneypieta, Fish ´n chipsejä, uuniperunaa ja pihviä. Hyvin englantilaisia eväitä siis. Ruoka maistui ja oli noin Suomen lounaan hintaista.

IMG_1890
Uuniperuna lisukkeiden kera

Siitä olikin sitten mukavaa ajaa kylläisenä meidän matkan pääkohteeseen, nimittäin Stonehengelle (Stonehenge). Valitettavasti kivipaaseille oli menossa moni muukin innokas matkaaja, joten jonotimme Stonehengen ohittavalla tiellä yli tunnin, ennen kuin pääsimme kääntymään monumentille vievälle tielle. Parkkipaikkoja oli järjestetty osin pelloille, koska kaikki autot eivät mahtuneet nähtävyyden parkkipaikka-alueelle.

Sisäänkäynnin luona on uudehko rakennus, jonne on sijoitettu niin turistiroinaa täynnä oleva matkamuistomyymälä, ylihintainen ravintola, vessoja sekä pieni Stonehengen historiaan liittyvä museo. Ja jos tiellä ja parkkipaikalla oli immeisiä, niin täällä niitä kootusti vasta olikin. Tähän kannattaa varautua, jos esimerkiksi on tarve ”puuteroida nenää”…

Monumentille on mahdollista kävellä tai mennä hintaan kuuluvalla bussikuljetuksella. Matkaa on noin kilometrin verran. Pelloille on tehty myös patikointipolkuja, joten jos haluaa viettää isomminkin aikaa alueella, niin näkemistä kyllä riittää. Bussia odotellessa kävimme katsomassa museon tarjontaa ja kun bussi tuli, ahtauduimme täpötäyteen bussiin, onneksi matka-aika ei ollut pitkä. Kuuma ja ahdasta kyllä ehti olemaan. Bussit jättävät turistit sadan metrin päähän kohteesta, josta oli varsin helppo kävellä monumentille. Muutama vuosi sitten monumentin luokse oli päässyt ajamaan vielä omalla autolla. Voi vain kuvitella sitä ruuhkan määrää kapealla maalaistiellä.

Stonehenge on suosittu nähtävyys.

Onhan se sanottava, että kovin erikoinen nähtävyys on kyseessä. Erikokoisia kivipaasia on kevyesti aidatulla alueella, tasaisen ruohokentän ympäröimänä. Kiviä ei ole mahdollista mennä koskettelemaan, mutta ympyrä on mahdollista kiertää, joten jokainen kivipaasi varmasti näkyy. Kovasti mietitytti näiden kivien tarkoitus, oliko kyse uhrialttarista, kellosta/kalenterista, temppelistä vai mistä, se taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Kannattaa käydä vilkaisemassa tätä Unescon maailmanperintökohdetta, jos on tuolla päin ajelemassa.

Kun asia jota on kauan odottanut, toteutuu, ei kokemus aina ole ihan se mitä on odottanut. Niin kävi tämän maailmankuulun kivimonumentin kanssa. Puhetta autossa riitti ja onneksi suurimmat jonot olivat hälventyneet. Suuntasimme auton nokan kohti Bath:a (turistisivut), jonne oli varattu hotellihuone ensimmäiseksi yöksi. Bathista olimme etukäteen lukeneet, että se on vanha roomalaisten perustama kaupunki ja siellä olisi jäljellä sen aikaista vanhaa kaupunkia ja esim. kylpylä. Joskus sitä saa kuitenkin enemmän kuin mitä odottaa, näin kävi Bathin kohdalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ei niinkään koko kaupunkia, vaan erityisesti vanhaa kaupunkia kohtaan.

The Royal Crescent.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, harvinaista Briteissä, kaupunki oli kaunis ja olo edelleen kevyt. Ensimmäisenä kävimme katsomassa 1700-luvun puolivälin jälkeen rakennettua, Brittidekkareissakin tiuhaan esiintynyttä The Royal Crescentiä (Royal_Crescent). Kyse on puolikaaren muotoon rakennetusta, valtavasta kivitalosta. Crescentissä on myös hotelli, joten jos haluaa kokea yöpymisen iloa vanhassa paremman väen talossa, sekin onnistuu.

Mutta se mikä sai lopulta huokailemaan ihastuksesta, oli Bath:n vanha, roomalainen kylpylä (Roman baths). Siinä se oli, aivan odottamaton ihanuus. Sopivassa suhteessa historiaa ja tätä päivää. Näyttelyt olivat hienosti toteutettuja. Sisäpihalta löytynyt mineraaliallas sekä näkymät sieltä, olivat huikaisevia.

Vanha roomalainen kylpylä.

Nykyisessä museossa on mahdollista myös maistaa 46 eri mineraalia sisältävää lämmintä vettä. Veden uskotaan parantavan kaiken maailman kolotukset. Pahalta se ainakin maistui… Ja haisi. Rikkiä kun oli mukana. Kesäisin museo on myös ilta-aikaan auki, jolloin valot pääsevät oikeuksiinsa. Iso suositus!! Mikäli vanhat kylpylät eivät iske, kaupungista löytyy kyllä myös uusia kylpylöitä, joihin pääsee pulikoimaan samassa mineraalivedessä kuin muinaiset roomalaiset aikoinaan.

Kylpylän jälkeen kiersimme pitkin Bathin katuja ja löysimme mm. puiston, jossa paikalliset makailivat vilttiensä päällä, torvisoittokunnan soittaessa vanhoja 20-luvun viisuja auringossa paistatteleville kuulijoilleen.  Puistoon oli muuten sisäänpääsymaksu!!! Joten jäimme katsomaan ja kuuntelemaan antia puistoa ympäröiville muureille.

Vierestä löytyi joki, jonka yli kulki vuonna 1767 rakennettu romanttinen Bulteney bridge-kivisilta (Pulteney bridge). Kävely Bathissa oli kuin olisi lennellyt pitkin historiallista dokumenttia, tosin opaskirjan kanssa. Joskus unelma ei ole se mitä haluaa, vaan se mitä ei tiennyt haluavansa. Mutta siinä onkin matkustamisen ihanuus, koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa löytää! 🙂

Bulteney bridge-kivisilta.

Road tripin kakkososa tulossa… Stay in tune!

Saattaisit myös pitää näistä:

54 kommentti

  1. En tajua miten en ole koskaan saanut aikaiseksi lähteä Englantiin. Itä on aina kiinnostanut enemmän kuin länsi, ehkä sen takia. Englannissa olisi vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Tässä postauksessa olikin aikamoinen annos kaikkea! 🙂

  2. Stonehenge olisi upea nähdä. Englanti on niin täynnä kiinnostavia juttuja että vaikea päättää mikä ois nähtävä ensiksi.

  3. Siis todella paljon vinkkejä mitä nähdä! En ole ollut Englannissa kuin kerran, ja me just tykätään autolla matkailusta paljon, ja olisi ihana kierellä Englantia autolla, mutta toi väärällä puolella ajaminen kyllä jännittää. Miten nopsaan siihen totuit?

    1. 1. iltana oli jo parempi tuntuma vasemman puoleiseen liikenteeseen, tosin yön jälkeen oli hieman vielä hakusessa, mutta sanoisin että ajamiseen ja liikenteeseen tottuu parissa päivässä. Ja jos valitsee pienemmän tien, voi kaikessa rauhassa ajoa myös harjoitella. Kaupungeissa asia on vaikeampaa, kun aina jollakin muulla on kauhea kiirus.

      Eteläosassa Englantia on niin paljon nähtävää. Meillä jäi useita nähtävyyksiä suunnitelmista poiskin, koska niitä ei saatu järkevän rundin sisään ”ahdettua”. Esimerkkinä ”Aito” kuningas Arthurin pöytä Winchesterissä (http://www3.hants.gov.uk/greathall). Mutta se on tullut huomattua, että jos näillä reissuilla ahneehtii liikaa, kärsii koko reissu…

  4. Tämä oli luettava heti! Tuo Austenin cottage museo kyllä vaikuttaa täydelliseltä – haluaisin nähdä. Kävin nimittäin Bathissa (myös minä rakastuin tähän kaupunkiin hetkessä!) Jane Austen Museumissa, ja se oli täysin rahojen ryöväystä. Harmi, että sattui tuollaiset jonot Stonehengeen, milloin olit siellä? Minä kävin kerran todella kurjalla säällä, eikä siellä ollut tuolloin muita kuin minä ja siskoni (tosin jouduimmekin kävelemään peruuttamalla kiville, sillä tuuli oli niin vihmova). Tämä oli heinä-elokuun vaihteessa. Kerran käytin sukuani siellä huhtikuussa, eikä silloinkaan ollut noin paljoa porukkaa. Jään odottamaan seuraavaa osaasi! ^_^

    1. 🙂 Mukava kuulla, että on myös muita ”hengen heimolaisia”. Ihmettelen kovasti, ettei Bathia enempää turistioppaissa mainosteta?
      Samanlaisia sydämen pompsahduksia tuli aikoinaan myös Oxfordin kanssa, oletko päässyt käymään siellä?
      Olimme road tripillä ja Stonehengellä elokuussa. Ja voin vain kuvitella millainen fiilis siellä olisi kävellä viimassa ja sateessa: on sen verran aukeaa pinta-alaa ympärillä, että voisi kerran jos toisen käydä mielessä että onko sen arvoista. Mutta mitäpä me reissaajat emme harrastuksemme vuoksi tekisi! 😉

  5. Stonehenge ja Jane Austenin talo olis kyllä aika kivoja nähtävyyksiä. Ei tuonne Englantiin ole tullut koskaan lähdettyä, vaikka siellä olisi kaikkea muutakin kiinnostavaa.

    1. Kannattaa ottaa Englannin suhteen riski! Tosin eihän siellä ole välttämättä yhtäjaksoista auringonpaistetta kuin muualla, ruokakin voi olla kulinaristin mielestä kökköä ja puhuttu kieli fraaseineen snobbailua, mutta silti Englanti ihmisineen on varsin mukava kokemus. Heidän huumorintajunsakin on samalla tavalla ”outo” kuin meillä päin, joten tullaan hyvin juttuun. 😀

  6. Mä oon ”löytänyt” Englannin vasta muutama vuosi sitten, sitä ennen ei vaan kiehtonut yhtään eikä Lontookaan ollut tehnyt kummempaa vaikutusta. Mutta sitten kun pääsin käymään rannikolla ja idyllisissä pikkukylissä, niin huh huh, I am in love!! Nyt haaveilen juurikin pitkästä road tripistä Englannin maaseudulle, rannikoille ja kaikkiin ihaniin vanhoihin kaupunkeihin ja kyliin!

    1. :). Kiitos kommentistasi!
      Näinhän se on, että maailmassa on niin paljon nähtävää ja Englanti ei ihan omankaan listan kärjässä aina ollut.
      Mutta nyt on! 🙂

  7. Jane Austenin museo vaikutti sekä kauniilta, että kiinnostavalta. Ylipäätään tykkään katsella museoissa entisaikojen elämää ja kirjailijan kotiin tutustuminen houkuttaisi kovasti. Oliko siis niin, että Jane Austen ei itse koskaan mennyt naimisiin? Muistanko oikein, että hänellä oli joku surullisesti päättynyt nuoruuden rakkaus? Jos näin, niin se kai hänestä teki maailman kuulun kirjailijan.
    Tuo Bathin vanha kylpylä on myös tosi kaunis!

    1. :). Oikein muistit! Hän pysyi ”sinkkuna” koko elämänsä, tosin jotain sutinaa oli ollut, josta sitten syntyi kirjakin.
      Jane kävi siskonsa kanssa enemmän kouluja kuin siihen aikaan tytöt kävivät.
      Ja hän kirjoitti kirjojaan ympäröivästä elämästä, joka on tuolloin tainnut olla hyvin rajoitettua.

  8. En ole vielä käynyt Englannissa, mutta tässäpä oli joukko paikkoja, jonne ehdottomasti haluaisin päästä! Etenkin tuo Jane Austenin museo ja Bath, mutta ilman muuta myös Stonehenge pitäisi edes kerran elämässä nähdä 🙂

    1. Suosittelen lämpimästi! 🙂 Ja vaikka Stonehengellä käynnistä jäikin hieman hailu fiilis, niin kyllä se on ainakin yhden visiitin arvoinen.

  9. Hyviä vinkkejä muualle Englantiin kuin Lontooseen. Sionehengestä itsekin haaveilin Lontoon matkalla mutta emme raatsineet. Yllättävän paljon siellä väkeä näytti olevan. Odotan innolla kakkos osiota. Tullaisen road tripin voisi tehdäkin.

  10. Oi joi! Miten löysinkin tänne vasta nyt!

    Ihana Englanti, Ihana Bath, Ihana Stonehenge ja ihana Jane Austenin koti <3 Englanti on Sveitsin ja Italian ohessa se paikka jonne reissuni usein suuntautuvat. Siitä tuli niin rakas kun asuimme aikoinaan Surreyssa <3

  11. Olen itsekin automatkaillut Brittein saarilla, tosin en tuolla seudulla. Minusta ihaninta on maaseutu, jota suloisempaa ei ole. Kirjoitit kivasti; joskys unelma ei ole se mitä haluaa, vaan se, mitä ei tiennyt haluavansa. ??

    1. Kiitos kommentistasi! 🙂 Parasta autoilussa tosiaan on kun pääsee kaupungeista pois, ei koskaan voi tietää mitä eteen tulee. Välillä ne on lampaita ja välillä mahtavia maisemia ja pikkukyliä!

  12. Roadtrip Euroopassa kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiini. Autolla kun ehtii nähdä paikkoja aivan eri tavalla ja on vapaus valita mihin nokkansa laittaa. Englanti on jäänyt käymättä kokonaan ja se kyllä kiinnostelee, joskaan ei ihan ykkösenä listalla 🙂

    1. Kiitos kommentistasi! Suosittelen todellakin Roadtripejä, kuten sanoit, on vapaus valita. Voi pysähtyä silloin kun haluaa ja olla pysähtymättä. Voi lähteä pikkuteille jos siellä näyttää olevan jotain kiinnostavaa. Ja käydä kaupunkien ulkopuolella olevilla ostareilla, valitettavasti myös tavaraa alkaa takakonttiin kertyä, kun ei tarvitse kantaa niitä hotellille… 😉

  13. Stonehengen näin kerran bussin ikkunasta aikaisin aamulla. Oli se aika hienon näköinen, kun siellä ei ketään ollut edessä edes palloilemassa. En ehkä vartavasten lähtisi kuitenkaan sinne enää ihmettelemään, juurikin nuo valtavat ihmismassat ovat luotaantyöntäviä. Englannissa haluaisin kyllä enemmänkin reissata tulevaisuudessa. 🙂

    1. Stonehengestä on tehty jotenkin sellainen mystinen juttu, ja sitten kun sen kokemuksen jakaa kaikkien niiden muitten ihmettelijöiden kanssa… Jää jotensakin tyhjä olo. Englannin maaseudusta ei sellaista jäänyt, siellä on aivan ihanaa! Ja paljon näkemistä.

  14. Stonehenge kuuluu niihin nähtävyyksiin, että olisi kiva nähdä omin silmin. Vasemmanpuoleisesta liikenteestä olen miehesi kanssa eri mieltä, sillä vaihtaminen on meillä kotisuomessa helpompaa. Kun pieniä vaihteita vedetään itseen päin, niin on se kyllä teknisesti helpompaa vaihtaa pienemmälle. Isommalle nyt osaa vaihtaa kaikki muutenkin 😀

    Katotaan, mitä road trip tuo tullessaan…

    Mukavia reissuja tälle vuodelle!

  15. Minä voin kuvitella, kuinka Colin Firth seisoo täydessä mitassaan Ladyja tervehtimässä.
    Kiva lukea Stonehengestä jotain myönteistä, kaikki aina kirjoittavat, että se on suurimpiin kuuluva pettymys reissatessa. Myös Bath olisi kiva kokea. Mietityttää, mitä kaikkia mineraaleja vedessä onkaan ja miksi.

    1. :D. Museossa virtaavasta vedestä otetaan joka päivä näyte ja siellä on taulukko seinässä kaikista vedestä löydetyistä mineraaleista ja ainesosista. Siksi sitä uskalsi maistaakin… Vaikka ei se hyvltä maistunut!

  16. Mä en ehkä uskaltaisi ajaa Briteissä. Täällä Helsingissäkin jännittää. 🙂

    Briteissä olen käynyt vain Lontoossa, Brightonissa ja Belfastissa, eli paaaaaljon olisi vielä nähtävää. Tässäkin tuli jo paljon mielenkiinnosta listalle!

  17. En ole lukenut kirjoja tai nähnyt leffaa, mutta hauskinta tuolla Jane Austenin talossa olisi kokeilla niitä vaatteita. Ehdottomasti Iso-Britanniassa täytyy jonain päivänä lähteä heittämään road trip. Sitten viimeistään, kun kyllästytään aurinkorantoihin 🙂 Onhan se Stonehenge nähtävä, mutta totta, road tripillä parasta on ne odottamattomat helmet!

  18. Mullakin Brittien matkailu rajoittuu yhtiin häihin Cambridgessa… Road trip siellä ei kuulosta yhtään hullummalta idealta! Aika useinkin käy niin, että joku paljon puhuttu nähätvyys tuottaa pettymyksen, kun odotukset on niin korkealla. Toisaalta joku muu nähtävyys sitten aina yllättää, kuten teilläkin kävi. 🙂

  19. Kiva lukea Englannista vähän muutakin kuin Lontoota! En ole koskaan edes ajatellut, että sielläkin voisi tosiaan road trippailla! En tiedä pelkäänkö alitajuntaisesti sitä vasemmanpuoleista liikennettä vai miksi se ei ole tullut mieleen. Olen itse käynyt Englannissa ja tykkään, että juuri siellä maaseuduilla olisi kiva käydä enemmän. Ja Stonehenge on myös näkemättä.

  20. Löysin juuri blogisi, täytyy alkaa seuraamaan! Todella samantyyppisiä kiinnostuksen kohteita sulla näkyy olevan kun itelläni ylipäänsä noin niinkun kohteiden puolesta. Sun kuvissa tulee esiin myös semmonen ”syvempi” mielenkiinto niihin paikkoihin ja ihmisiin. Itse asuin joskus nuorempana monta vuotta briteissä ja oli niin kiva katsella kuvia ja lueskella tätäkin kyseistä postausta :).

    1. Kiitos Kikka palautteestasi! On hienoa kun luetettu teksti saa aikaa tunnelmia eletystä elämästä. <3
      Ja toivottavasti myös jatkossa pystyn pitämään mielenkiintoa yllä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *