Zakynthos, Kreikka
Kesälomien kolkutellessa ovilla, on mukava palata muistoissa muutama vuotta sitten tehdylle kesälomamatkalle Zakynthokseen. Kuten heinäkuussa Kreikassa tuppaa houkuttelemaan, myös tällä reissulla olisi luvassa aurinkoa, lämpöä sekä houkuttelevan turkoosi meri lämpimine aaltoineen.
Zakynthos pähkinänkuoressa
Zakynthos on Kreikalle kuuluva pieni saari, joka sijaitsee Jooniansaarten saariryhmässä. Saari on ryhmänsä eteläisin ja kolmanneksi suurin. Saarelta on 19 km mantereelle sekä 15 km Kefalonian saarelle, joille pääsee saaresta lähtevillä lautoilla. Saarella on rantaviivaa lähes 100 km. Zakythoksella asuu noin 40 000 asukasta. Pituutta saarella on noin 50 km ja leveyttä noin 25 km.
Kuten meidän reissuilla on tapana, myös tällä kertaa oli vuokra-auto jo lentokentällä odottamassa. Matka Tsiliviin saattoi alkaa. Matkaa Zakinthoksen kansainväliseltä lentokentältä Planoksen alueelta löytyvälle Tsiliville on noin 10 km verran. Matka-aikaa kului huomattavasti enemmän, koska kentältä ja isolta tieltä päästyä, tiet muuttuivat todella kapeiksi ja jokaisen vastaantulevan auton kohdalla oli lähes pysähdyttävä reunaan, jotta molemmat autot mahtuivat väistämään toisensa. Mutta mikäpä tässä oli pysähdellessä, oltiin lomalla!
Tsilivi
Tsilivi on pieni, rauhallinen kylä Planoksen alueella. Vakituisia asukkaita kylällä on vain 600. Koostaan huolimatta kylässä on kaikki keskivertomatkailijan tarvitsemat palvelut, tosin mistään bilemestasta ei tämän kylän kohdalla ole kyse. Pääkadulla on ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, retkifirmoja, kahviloita ja kauppoja, joten varmasti pääset shoppailun makuunkin, jos et halua käydä Zanten kaupungissa, joka sijaitsee vain noin 8 km päässä kylästä. Zanten kaupunkiin menee usein paikallisbusseja, jotka ovat halpoja, joten mikään ei myöskään pitele matkailijaa pelkästään Tsilivissä.
Hotellinamme toimi Amarilys, joka oli sellainen perus kaksi+ tähden hotelli. Ei siis mitään luksusta. Ainoa ehto lomalle oli, että hotellista pitää löytyä uima-allas ja sellainen myös saatiin. Ensimmäinen päivä nautittiinkin niin uima-allasalueen palveluista, kuin hiekkarannasta joka sijaitsi 600 metrin päässä hotellilta. Illallisajan tullessa kohdille, harhailimme pääkatua muiden nälkäisten turistien kanssa, etsien juuri sitä kaikkein parasta ravintolaa.
Päädyimme Gyroslandiaan, joka sijaitsi lähes hotelliamme vastapäätä. Paikka on yhdistelmä pikaruokaketjua ja ravintolaa, mutta mitkä Gyrokset sieltä saimmekaan! Pelkästään niiden vuoksi voisi mennä Tsiliviin takaisin. Kaihoten olemme muualla Kreikassa Gyrosta syödessämme niitä Combo Plattereita (yhdistelmä useampaa eri lihaa) muistelleet.
Eikä tämä ole ainoastaan meidän mielipide, Tripadvisorin mukaan myös muut ihmiset ovat lähes ”seonneet” heidän ruokiinsa. Mikä niistä sitten teki niin mainioita? Makujen lisäksi, annosten koot olivat suuria, ruoka oli edullista ja tuoretta sekä ravintolan henkilökunta oli vallan mainiota. Myös päivän drinksut olivat halpoja, vain 2€/kpl. Vaikka normaalisti reissuissa ollessamme suosimmekin useassa ravintolassa käymistä, lopulta kävimme viikon matkalla 5/7 illasta täällä.
Matkamme ei kuitenkaan ollut pelkkää Gyroksen syömistä ja altaalla hengailua, vaan ajelimme ympäri saarta vuokra-autollamme. Ensimmäinen road trip tehtiin sadekuuron kastelemaan Zanten kaupunkiin. Ja kyllä, pääsimme siis todistamaan senkin ihmeen, että Kreikassa voi heinäkuussa sataa!
Zanten kaupunki
Zanten eli Zakynthoksen kaupungissa asuu noin 10 000 asukasta. Kaupungin nähtävyydet ovat vähissä; Pyhän Dionysioksen kirkko korkeine kellotorneineen, Moloksen Pyhän Nikolaoksen kirkko sekä taidemuseo. Aikaisemmin kaupungissa on ollut myös venetsialaisten 1600-luvulla rakentama linna, mutta nyt linna-alue on raunioina. Vuonna 1953 tapahtunut maanjäristys, sai paljon tuhoa aikaisesti erityisesti Zanten kaupungissa.
Zantessa on mukava merenrantabulevardi jolla on useita ravintoloita. Myös varsinaisia kauppoja ja putiikkeja on enemmän kuin kylissä.
Talsimme kaupungin kujilla ja kaduilla, pistäydyimme syömään ”ylihintaiseen” merenrantaravintolaan sekä nautimme elämästä. Sateen väistyttyä, lämpötila kohosi nopeasti yli 30 asteen joten ei vilukissankaan tarvinnut enää palella. Zantesta pääsee lähtemään lautalla niin Manner-Kreikkaan kuin muutamalle lähisaarellekin.
Navagio -salakuljettajien hylkyranta
Seuraavana päivänä vuorossa oli road trip nro 2. Tällöin teimme reissun ehkä Zakyntoksen kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Navagiolle -salakuljettajien hylkyrannalle. Hylkyranta on kuuluisa lahdenpoukama, jolla on lähes valkoista hiekkaa oleva ranta ja siinä rannalla ruostuva laiva. Vesi on superkirkasta ja ihanan turkoosia.
Lähettyvillä on myös toinen kuuluisa luonnonmuovaama nähtävyys, nimittäin Siniset luolat, jonne on mahdollista mennä vain veneellä. Rannikolla onkin useita yrityksiä jotka tarjoavat luolille retkiä niin purje-, moottori- kuin pienveneillä. Vain taivas ja reissaajan budjetti on retkelle rajana. Samalla on mahdollista pysähtyä sukellus- ja uintiretkille. Retket alkaen 45€/henkilö. Kannattaa tinkiä.
Me ajelimme pitkin Vasilikosin niemimaan rannikkoa jo tutuiksi tulleilla kapeilla maalaisteillä. Aurinko loisti lähes pilveettömältä taivaalta, meri välkkyi kirkkaan sinisenä ja aina kun se vain oli mahdollista, pysähdyimme uimaan.
Matkan varrelle osui niin pikkukivi- kuin hienohiekkaisia uimarantoja. Useammilla ei ollut ketään meidän lisäksi. Joskus matkamme pysäytti mielettömän hieno näkymä, vanhat tuulimyllyt tai vuohilauma. Parasta road tripeillä onkin mahdollisuus pysähtyä, jos ja kun vastaan tulee jokin kiinnostava asia tai nähtävyys.
Saavuimme Agios Georgiokselle. Salakuljettajien rannalle emme autolla siis päässeet, mutta lahden yläpuolelle kyllä. Jyrkänteen päältä oli mielettömän hienot maisemat alas salakuljettajien rannalle sekä kauas merelle.
Jyrkänteen päällä oli bussilasteittain myös muita katsojia. Paikan päälle oli muodostunut myös pieni ”shoppingalue”, kun ihanaiset mummot ja papparaiset olivat tulleet myymään paikallisia tuotteita turisteille. Yhdeltä heistä ostimmekin appelsiininkukkahunajaa. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta hampaaton hymy, jonka saimme mummolta kaupan päälle, pysyy muistoissa vielä pitkään.
Ajoimme Korithin nimisen alueen ohi, saaren pohjoisimpaan kärkeen asti. Navigaattorin mukaan soratiellä ei ollut edes nimeä. Kuitenkin täältä on mahdollista vuokrata lasipohjaveneitä, joilla pääsee Sinisille luolille sukeltelemaan. Veneet olivat tässä vaiheessa iltapäivää jo loppu, mutta emme antaneet sen häiritä menoamme. Aloitimme paluumatkamme ajamalla saaren sisämaata pitkin pois. Täällä tiet olivat hieman leveämpiä, joten turistibussien ohittelu onnistui mainiosti. Ne siis ohittivat meidät…
Matkan varrelle osui pieni luostari, jossa poikkesimme, useita oliivipuiden reunustamia muutaman talon kokoisia kyliä sekä kosolti kuivaa maata. Tämän autoreissun jälkeen olikin mukava pulikoida hotellin uima-altaassa, ennen ruokailua maailman parhaan Gyroksen parissa.
Autoilusta on mukava pitää myös taukoa, joten vietimme yhden rantapäivän piskuisessa kylässämme. Illalla ihastelimme täysikuuta Kreikan pehmoisessa pimeydessä.
Saaren eteläkärki
Välipäivän jälkeen tie kutsui jälleen ja tällä kertaa suuntana oli saaren etelä- ja länsikärki. Olimme kuulleet, että Kalamakin alueen rannoilla olisi kilpikonnien pesiä eli paikkoja jonne Carretta carretta-kilpikonnanaaraat käyvät öisin munimassa munansa. Ja näin olikin. Valitettavasti emme päässeet todistamaan pikkukilppareiden syntymistä.
Jännää on, että samalla rannalla turistit makoilevat päivisin ja öisin siellä makoilevat kilpikonnat hieman eri puuhassa. Täälläpäin saarta oli myös huomattavasti menevämpää meininkiä tarjolla. Laganas-nimisen kaupungin pääkadun varrella oli baaria ja yökerhoa joka sormelle ja vielä jäi ylikin. Vastaan tuli myös englantilaisia, auringossa kasvonsa polttaneita nuoria, joiden bilevaihde oli totaalisesti jäänyt päälle.
Meidän matka jatkui saaren eteläisimpään kärkeen Marathiekseen. Läheisellä pikkusaarella on kilpikonnaranta, jota sitten oli päästävä katsomaan. Vuokrasimme moottoriveneen iltapäiväksi 40€, hintaan kuului polttoaineet.
Ajoimme pienelle saarelle ja siellä tökötti samanlaisia tikkuja pesien päällä kuin Kalamakin rannalla, kilppareita emme nähneet. Ajelimme Zakynthoksen saaren etelärantaa myötäillen luolille, jonne oli useampikin purtilo ankkuroitu. Ihmiset uivat ja sukelsivat kristallinkirkkaassa vedessä.
Paluumatkan aikana, äkillinen ukkosmyrsky yllätti meidät merellä. Siinä tunsi olevansa pikkuinen kun aallot pyyhkivät purtilon kylkiä ja vain riekale aurinkokatosta erotti meidät ukkosesta. Silloin kyllä pelotti! Onneksi rantaan päästiin ehjin nahoin, ja tässä vaiheessa oli taivas taas jälleen pilveetön ja kirkas. Nopeita ovat ukkosmyrskyt Kreikassa.
Ajoimme länsilaidan pieniä teitä saaren puoliväliin asti Koiliomenokseen, josta koukkasimme itäpuolelle kulkevalle tielle. Tiet kulkivat läpi pienten kylien Machairadon ja Agioi Pantesin. Kasvusto oli hyvin matalaa oliivipuulehto voittoista. Hotellilla olimme vasta illan pimentyessä. Viimeisen kokonaisen päivän vietimme Tvilisissä lepäillen.
Saariautoilu on kivaa, erityisesti näin pienellä saarella kuin Zakynthos on. Etäisyydet ovat lyhyitä ja jo muutamassa päivässä saari on kierretty. Paikkana Zakynthos on perinteisen kreikkalainen: kauniita maisemia, kilometrin pituisia matalapohjaisia hiekkarantoja, lämpöä, hyvää ruokaa ja huikeita värejä. Kiva lomakohde!
Oletko käynyt Zakynthoksella?
Juuri tuolla saarella ei ole tullut käytyä, mutta aika monella aikanaan olemme purjeveneellä poikenneet. Olemme tehneet yhden purjehdusreissun Lefkasista käsin ja toisen reittiä Ateena (Piraeus) – Kos, poiketen sitten monellakin saarella tuolla välillä. Santorinilla tosin piti käydä lautalla Naxosesta käsin, sillä Santorinin lahti on aika haasteellinen vaikka ankkuroida, sillä kraaterin pohja on yhtä kiveä/kalliota.
Purjehdusreissumme ajoittuivat kevääseen, ei vielä ihan sesonkiin ja satamat olivat usein ei-turistisaarilla tai ainakaan ei turistialueella ja niin ravintolatarjonta kuin elintarvikevalikoimat kaupoissa olivat aika niukat, mutta kyllä sitä silti hengissä selvittiin. Välillä kyllä piti miettiä, että kun ei leipää näytä olevan, niin pitäisikö ostaa jauhoja ja leipoa, sekin kun veneessä olisi ollut mahdollista.
Kiitos Pirkko kommentistasi!
Joskus on käynyt mielessä Kreikan saarihyppelystä vuokraveneestä käsin, mutta ei se taida pelkästään ”ilotulitusta” olla. Ja ensin pitäisi osata purjehtia.
Voisitte joskus tehdä oman kirjan menneistä matkoistanne, olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa!
En ole käynyt Zakynthoksella. Kreikan saaret jääneet vähäiselle. Mantereella on tullut käytyä, Kreetalla, Lefkaksella. Haaveena on saarihyppely. Reittisuunnitelmia on olemassa, jos minkälaisia. Zakynthos näyttää hyvältä. Nuo maanjäristykset ovat ikäviä. Juuri luin jostain, että yksi Lefkaksen ranta on tuhoutunut 2015 maanjäristyksessä ja mm sinne menevä tie on poikki. Me olimme Engrammilla vuonna 2014. Se oli parhaita Lefkaksen rantoja.
Kiitos Sari kommentistasi! Samanlaisesta saarihyppelystä olemme mekin haaveilleet. Jostain syystä hyppelyt vaihtuvat aina viime metreillä auton vuokraamiseen ja kunkin saaren perinpohjaiseen tutkimiseen. Ehkä sitten joskus? 😉
Kreikka on kyllä niin kaunis! Hyvältä näyttää Zakynthoksellakin. Siellä ei ole tullut käytyä, mutta Lefkaksessa, mantereella, Kreetalla ja Samoksella kyllä. Tykkään!
Luin Sarin kommentista, että Egremni on tuhoutunut maanjäristyksessä! Olen silloin elänyt vauvakuplassa, mennyt ihan ohi. Käytiin siellä 2012 ja oli todella upea paikka. Luonnonvoima on kyllä hurja…
Kiitos Kati kommentistasi! Kreikassa on kyllä kaunista, ja kuinka valo tuokaan värit esille…
Luonnonvoimille ei oikein mahda mitään, ja harvempi kaupunki on suunniteltu kestämään ikuisesti. On nautittava nyt niistä kun vielä voi.
Näyttää kyllä ihanalle saarelle 🙂 Varsinkin nuo turkoosit vedet ovat jotain niin taivaallista! 🙂 Kreikassa on tullut käytyä yllättävän vähän.. ainoastaan Rhodoksella, Santorinilla ja pienellä Karavostasin saarella.
Kiitos Sandra! Ja olen samaa mieltä kanssasi, että nuo turkoosit puhtaat vedet kutsuvat luokseen! 🙂
Varsinkin tänään, kun Helsingin taivas on harmaa ja lämpötila on juuri ja juuri noin 12 asteen paikkeilla…
Zakynthos on ollut useampia kertoja harkinnassa, mutta sitten joku ”aidompi” vienyt voiton. Luontohan tuolla on aivan ihanaa, mutta tuo Tsilivin turistikylä ei houkuta yhtään! Tällaiset rannan viereen muodostuneet turistikadut on mulle niin no-no, niissä ei ole mitään kaunista! Esim taas Parga on niin kaunis kaupunki, että yhtään ei haittaa turremeininki siinä satamassa.
Kiitos Anna kommentistasi!
Olen samaa mieltä kanssasi noista turistikylistä, tosin tämä oli lievemmästä päästä. Ja kun alla oli auto, niin se oli lähes sama missä yönsä vietti.
Ihania kuvia! Zakynthos voisi hyvin olla tulevaisuuden Kreikka-kohde. Olen käynyt Santorinilla ja kahdesti Ateenassa, mutta katsellut nimenomaan Zakynthosta sillä silmällä… 🙂
Kiitos Jane! 🙂
Zakynthokselta pääsee myös nopeasti mantereelle, mikäli ei sitten lopulta nappaakaan.
Zakynthos tuli vastaan kun etsittiin epätoivoisesti äkkilähtöjä pois Suomen räntäsateesta nyt keväällä. Sitä ennen en ollut paikasta mitään kuullutkaan. matkapäivät eivät siten sopineet kuitenkaan meille, joten jäi lähtemättä. Olisiko sittenkin pitänyt….? 😀
Kreikka on kokonaisuudessaan niin ihana!
Kreikassa on useita ihania saaria. 🙂 Ja se valo ja lämpö, ne vasta ihania ovatkin!
Zakynthos ei ole tunnetuin lomasaari, mutta tämän vuoden jälkeen saattaa tulla asiaan muutos kun ainakin Aurinkomatkat sekä TUI tekevät pakettimatkoja saarelle.
Ompas kaunista! Tuo salakuljettajien ranta on kyllä upea ja mielenkiintoinen. Täytyy laittaa korvan taakse. 🙂
Kiitos Sisko kommentistasi!
Ihana saari on kyseessä. 🙂
Voi miten kaunista! Zakynthos ei ole tuttu kuin nimeltä ja Kreikan pikkusaaria on muutenkin tullut aika vähän koluttua. Pelkona on ollut, että ne ovat niin pieniä että ”alkaa nurkat ahdistamaan”. Mutta hyvinhän tuollakin nähtävää on riittänyt.
Kiitos Merja!
Saari oli pieni, mutta kyllä siellä näkemistä riitti.
Ja jos oikein olisi alkanut ahdistaa, olisimme hypänneet botskiin jolla olisi päässyt mantereen puolelle seikkailemaan.
Zakynthos ja ruosteinen laiva on kyllä sellainen yhdistelmä, että harva paikka on yhtä tunnettu tasan yhdestä asiasta 🙂 Tuosta saaresta olen kuullut pelkästään kehuja eli olisi varmasti erinomainen viikon lomakohde!
Kiitos Rami!
Juuri näin on, vaikka et olisi kuullut saaresta mitään, tuo kuva ruosteisesta laivasta valkoisella hiekalla tulee varmasti vastaan Kreikan saarista puhuttaessa.
Juuri eilen palasin lomalta Zakynthokselta. Rupesin vielä etsimään tietoa saaresta ja eksyin lukemaan blogiasi ja ihastelemaan kuviasi. Ihan noin kattavaa saarikierrosta emme tehneet, mutta tuttuja paikkoja kuvista löytyi. Olen ihastunut Joonian meren saariin, tosiaan nuo turkoosit vedet ja saarten vehreys kiehtoo. Hotellimme oli Argassin kylässä ja se oli turistirysä jos mikä, mutta siitä oli hyvä lähteä retkille muualle ja käväistä illallisella Zantessa. Hylkyranta oli kaunis, harmi vaan että kaikki muutkin turistit halusivat sen nähdä. Ehkä jos sinne matkustaisi toukokuussa tai syys-lokakuussa saattaisi välttyä tuolta ruuhhkalta joka vähän pilasi nautintoa.
Kiitos Johanna! Oliko teillä antoisa loma? Entä suosiko sää teidän reissua?
Kreikan valo on vaan jotain erityistä! Se saa värit hehkumaan oikein silmissä ja myös kuvissa. 🙂
Kylläpäs on ihanan turkoosia vettä! Kreikka tulee kyllä aina olemaan sydämessäni ja Zakynthoksestakin olen haaveillut monet kerrat. Näyttääkin kyllä kivalta paikalta. Tuo salakuljettajien ranta taitaa olla aika monessa kreikkalaisessa seinäkalenterissa joita siellä aina myydään? Ainakin olen tunnistavinani sen.
Kiitos Paula!
Ja kyllä tuo salakuljettajien ranta edustaa aika montaa Kreikan saarta, kuva löytyy niin kalentereista, matkaoppaista kuin postikorteistakin.
Eikä kaikki kohteet todellakaan edusta Zakynthosta. 🙂
Merivesi näyttää todellakin kutsuvalle! Kreikkaan olen halunnut pitkään, mutta vieläkään en ole siellä käynyt. Eikä siihen ole yhtään järkevää syytä, että miksi en. Pakkohan sinne on päästä näidenkin kuvien perusteella 🙂
Kiitos Sanna!
Kannattaa kyllä Kreikassa käydä, siellä on paljon hyvää ja saariakin on niin paljon, että varmasti löytää niistä omansa! 🙂