Runebergin lähde, Ruovesi
Suomi on täynnä ihania pieniä luontokohteita, joiden läpikäymiseen ei tarvita koko päivän retkeä kaikkine retkikamppeineen, vaan voit poiketa kohteella silloin kun se sinulle parhaiten sopii. Yksi tällainen pieni, mutta herttainen (jos näin voi luontokohteesta sanoa) on Runebergin lähde Ruovedellä.
Mökkimatkalla pysähdyimme happihyppelylle lähdealueelle.
Runebergin lähde pähkinänkuoressa
Aiemmalta nimeltään Kirstan lähteenä tunnettu lähde toimi kokoontumispaikkana jo paljon ennen kun Runeberg istuskeli lähteen ääressä. Lähde tunnettiin hyvänmakuisesta ja raikkaasta vedestään. Runoilija toimi 1820-luvulla nuoruusvuosinaan kotiopettajana Ruovedellä sekä Saarijärvellä. Työstä saaduilla tuloilla hän kustansi oman opiskelunsa. Kerrotaan, että Runeberg usein istui ja haaveili lähteen luona. Näistä haaveiluista syntyi ruotsinkielinen runo Vid en källa, joka päätyi sanoitukseksi Lähteellä-lauluun. Kirstan lähde nimettiin myöhemmin itse maestro Johan Ludvig Runebergin mukaan.
Sua lähde kaunis, katselen
likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.
J. L. Runeberg Lähteellä (käännös Elias Lönnrot)
Lähde sijaitsee luonnonsuojelualueella, ja rehevällä alueella kasvaakin useita harvinaisia kasveja. Lähteen yli kulkee Runebergin polku aina Haapasaaren lomakylästä Laivarantaan asti. Lähteen ja Laivarannan välinen noin 600 metriä pitkä polun osa on nimetty Runopoluksi.
Ajoimme autolla Ruoveden keskustan läpi ja käännyimme opaskyltin neuvomina Runebergin tielle. Lähteelle menevä tie on vihreän koivukujan kehystämä kuin suoraan mustavalkoisesta SF-elokuvasta, tosin väreillä. Luonnonsuojelualueen vieressä on parkkipaikka, jolta löytyy retkieväiden syöntiin tarkoitettu pöytäryhmä. Parkkialueen perältä löytyvät perinteiset huussit.
Lähteelle on lyhyt matka. Jo kaukaa huomaa, että lähteen vieressä on kyltti, jonka mukaan lähteen vesi on juomakelvotonta. Silmämääräisesti on nähtävissä, että lähteessä kelluu jonkin sorttista rihmaista levää, vaikkakin maan sisältä tuleva vesisuihku näyttääkin elinvoimaisen kirkkaalta. On siis se aika kaukana, kun lähteestä on matkalainen voinut juoda pahimpaan janoonsa tai viedä tönikällä kotiin vilvoittavaa lähdevettä.
Alue on mukavan näköistä ja kyllä, hyttysparvi löysi meidät välittömästi. Siellä missä on seisovaa vettä, on myös ötököitä. Suurissa puissa laulaa taukoamatta pikkulinnut, läheisen osin pystyyn lahonneen puun rungosta kuuluu herkeämätön piiperrys: ”tuokaa ruokaa!”
Ylitämme järveen laskevan lähteen puista siltaa pitkin ja nousemme pitkospuita pitkin ylös viljapellon vierustalle. Täällä maisema muuttuu jälleen, on kuin palaisi ajassa 100 vuotta taaksepäin. Tulee mieleen, että onko maisema kovasti muuttunut sitten Runebergin ajan?
Vielä vilja on kovin vihreää, mutta voin kuvitella miltä sama maisema näyttää elokuussa kun vilja on kypsää. Luonnossa liikkuminen on kyllä varsin miellyttävää ja antoisaa puuhaa, vaikka tällaisina pieninäkin annoksina!
Pellon vierustaa kävellessä tulemme opastaululle, johon on kirjoitettu ajankohtaan sopiva hauska runo.
Tule pois sieltä metsästä ihmisten pariin
ei sinusta ole fauniksi
ei menninkäiseksi
ja moottorisahallakin
tunaroisit itsesi sairaalakuntoon…
Leena Kulmala: Mököttäjä
Laivarantaan vievän Runopolun ympärille on tuotu valkoiseksi maalattuja ohuita runkoja. Oikein kutsuvat kulkemaan läpi, kuin tiheä koivukuja maalaismaisemassa, mutta palaamme takasin luonnonsuojelualueelle katsomaan lähdettä, tosin tällä kertaa sen toiselta puolelta kiertäen.
Olimme ainoat luonnonsuojelualueen ja lähteen tutkailijat. Nykyajasta kertoo tieto, että lähteellä olisi ollut myös geokätköpaikka. Meille riitti tällä kertaa luonnon oma ”geokätkö” -Runebergin lähde.
Enpä ole koskaan tuolla suunnalla Suomea tainnut käydä, mutta äärettömän kaunis paikka näyttää olevan! Tuntuu, että jankkaan samaa jokaiseen kommenttiin, jonka Suomen nähtävyyksistä ja muista kohteista kertoviin postauksiin jätän, mutta on se vaan niin, että kotimaanmatkailua pitäisi harrastaa ehdottomasti enemmän.
Kiitos Fiia! 🙂
Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä, että meidän kaikkien pitäisi harrastaa erityisesti näin kesäisin kotimaan matkailua enemmän.
Meidän maamme on todella kaunis, mutta ymmärrän kyllä, että se on samalla myös liian lähellä jotta huomaisimme sen kauneuden.
Todella vehreän näköistä! Kun sanotaan, että vihreä luonto rauhoittaa ja siitä tulee terveysvaikutuksia, niin tästä varmasti tulee 🙂 Suomen luonto on niin kauniin raikkaan vihreä muutenkin alkukesästä.
Hauska pieni retkikohde, mutta mitäköhän veteen on joutunut…
Kiitos Kaisa! Niin, olisiko läheiset pellot syyllisiä? Tai sitten lähde on muuttanut koostumustaan?
En tiedä, mutta mukavan näköistä lähteellä joka tapauksessa on.
Minä olen Runebergin lähteellä käynyt toistakymmentä vuotta sitten, mutten noin monipuolisesti ole sitä kiertänyt kuin sinä. Kiva paikka metsän siimeksessä.
Kiitos Jane!
Harmi, että lähde on nykyisin juomakelvoton. Pääsitkö aikoinaan maistamaan vettä?
Olen käynyt Ruovedellä useasti mutta en ollut kuullutkaan Runebergin lähteestä! Ollaan käyty aina lähinnä Helvetinjärvellä. Laitetaan vinkki korvan taa seuraavaa Ruoveden reissua silmällä pitäen.
Kiitos Eevi! LÄhde on mukava pikkukohde. 🙂
Eilen, sunnuntaina 13.8 kävimme lähteellä. Sinne menevä hiekkatie jostain kumman syystä asfaltoitu,
lähde saastunut, kolibakteereita, ei edes levää oli viitsitty poistaa. Hyi Ruovesi!
Kiitos Raija kommentistasi!
On tosi ikävä kuulla, että lähde ja sen ympäristö on pilattu. 🙁