Hattuvaara, Lieksa.

Itä-Suomessa ajellessa enemmin tai myöhemmin tulee vastaan jokin sodanaikainen taistelupaikka.

Mennessämme muutama viikko sitten Ilomantsiin, pysähdyimme Talvisodan Viisikon Linjalla. Tästä pyrähdyksestä kertoo tämänpäiväinen turina.

Talvisodan Viisikon linja lyhyesti

Viisikon linja ja samalla Salpa-linjan etuasema rakennettiin vuonna 1939 YH:n aikana eli ylimääräisten kertausharjoitusten aikana. Puolustusasema joutui 9.12.1939 tositoimiin kun vihollinen hyökkäsi asemaa vastaan. Onneksi Viisikon linja oli yksi parhaiten varustelluista puolustusasemista, joten vihollisen iskut saatiin torjuttua ja vihollinen vetäytyi jouluaattona 1939 takaisin rajan taakse.

Jatkosodassa asemaa ei tarvittu, koska etulinja pysyi kaukana Pielisjärven kohteista. Viisikon linjaa oli kuitenkin vahvistettu etuasemalla välirauhan aikana.

Mikäli alueen sotahistoria kiinnostaa, vilkaisepa Lieksan Rajakilta Ry:n tekemiä sivuja aiheesta tai Visit Karelian-sivuja.

Tänään

Taustaksi on kerrottava, että ukkini niin kuin monen muunkin, palveli maatamme sodassa. Silti sota oli mummolassa ollessa tabu-aihe, siitä ei puhua pukahdettu meidän lastenlasten ollessa läsnä. Tiedossa oli ukkini mielipiteet asiasta, joten kyllä sota leimansa jättää, useampiinkin sukupolviin kuin vain sen kokeneeseen.

Nyt pysähdyimme varsin suurelle Hattuvaaran P-alueelle. Jos et ole ajanut koskaan Lieksasta Ilomantsiin tietä 522 pitkin, ei 133 kilometrin matkan varrella montaa taloa tai kylää ole, joten näinkin ison parkkialueen löytyminen hieman ihmetytti.

Tien molemmilla puolilla on sodassa käytössä olleita valtavia panssariesteitä.

Opastaulun tekstit olivat kehnossa kunnossa.

Parkkipaikalta metsäkankaalle noustessa tukkeja on laitettu tukemaan hiekkakumparetta. Tukit ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja sama ilmiö toistuu myös muualla puolustusasemalla. Tietojen mukaan alue on kunnostettu viimeksi vuonna 2000, rankat itäsuomalaiset talvet ovat kuitenkin tehneet tuhojaan taisteluhautojen tukipuissa sekä opastaulussa.

Panssaritorjuntatykki.
Konekivääripesäkkeen ampuma-aukko.

Alueelta löytyy taisteluhautojen ja panssariesteiden lisäksi panssaritorjuntatykki, katettuja konekivääripesäkkeitä sekä talvisodan muistomerkki. Osa alueen muistometsiköstä on rauhoitettu.

Kuvauksellisesti mielenkiintoisin paikka on alempana maastossa oleva neljän panssariesteen rivistö, jonka läpi ei kyllä ihan helpolla jyrätä. Käy mielessä, että olisiko meistä nykyihmisistä tuollaisten järkäleiden siirtoon metsäolosuhteissa, kun vuonna 1939 ei nykyisiä nostokoneita ollut käytössä?

Viisikon linjalla kuten muissakin sotahistoriallisissa kohteissa kannattaa pysähtyä, koska kuten joku viisas sanoi; ”Kansa joka tietää ja tuntee historiansa on vahva”.

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *