Nopea nousu taivaaseen – Tallinnan Teletorni

Tallinna, Viro

Muutama tunti aikaa Tallinnassa. Mitäpä sitä oikein tekisi? Näin ajatukset kulkivat toukokuun alussa kun pyörähdimme Viking XPRS:llä 100-vuotiaan Viron kamaralla.

Hei, mitä jos nyt lähdettäisiin katsomaan Tallinnaa ylhäältä käsin? Ja näin suunnaksi valikoitui noin 9 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta löytyvä Teletorni.

Teletorni lyhyesti

Televisiotorni on rakennettu Moskovan kesäolympialaisia silmällä pitäen, välittämään kuvasignaaleja Tallinnassa järjestettävistä purjehduskilpailuista eteenpäin. Torni valmistuikin aivan viime tipassa vuonna 1980. Tornin avajaiset järjestettiin 11.7. ja olympiakisat starttasivat 22.7.

Torni on olympialaistenkin jälkeen ollut todistamassa Viron historiaa ja käänteentekeviä tapahtumia. 19.8.1991 Moskovassa yritettiin vallankaappausta joka kulminoitui Virossa seuraavana päivänä, kun Viron Tasavallan Neuvosto päätti ettei Viro kuulu enää Neuvostoliittoon, ja on näin ollen jälleen itsenäinen tasavalta. Seuraavana yönä Neuvostoliiton laskuvarjojoukot yrittivät vallata televisiotornin siinä onnistumatta. Nimittäin tornissa oli ylhäälle ovien taakse linnoittautunut aseellisia virolaisia ”puolustamaan” tornia. Ja näin torni jäi sotilailta valtaamatta.

Torni pääsi vuosien mittaan huonoon kuntoon ja suljettiin vuonna 2007. Torni avattiin uudelleen vuonna 2012 täysin uudistettuna. 170 metrin korkeudessa pääsee tutkailemaan maisemia Pohjois-Euroopan korkeimmasta ravintolasta sekä tutustumaan Viron menneisyyteen ja merkittäviin virolaisiin keksintöihin futuristisessa näyttelytilassa. Unohtamatta seikkailuhenkisiä jotka pääsevät 22. kerroksessa kävelemään reunalla…

Teletornin pääsyliput: Aikuiset 13€, lapset 7-18v. 7€, ryhmät (vähintään 10 henkilöä) 11€ sekä perhelippu (2 aikuista ja 2 alle 18v. lasta) 27€. Tarjolla on erilaisia yhteistyölippuja sekä opaspalveluita. Tornin esittely maksaa 35€/30 minuuttia.

Osoite: Kloostrimetsa tee 58 A, 11913 Tallinna.

Kohteessa

Tie tornille mutkitteli läpi asuinlähiöiden, Pirita Span ja soutukeskuksen. Viimeiset kilometrit kuljimme mäntymetsän välissä ja taisipa hautausmaakin jäädä matkan varrelle.

Tornille vie kävelyliuska. Liput ostettuamme suuntasimme oppaan johdolla vilkaisemaan hissien taakse jäävää pientä historianurkkausta joka torniin on tehty.

Suomenkielinen opas kertoi mm. Viron mafiasta, joka kokoontui tornin vanhassa ravintolassa usein. Mafian jäsenet tunnisti helposti, heillä kun oli kaikilla matkapuhelimet, aikana jolloin tavallisilla ihmisillä ei niitä vielä ollut. Ravintolaan oli muuten hankala päästä syömään, sisäänpääsyä kun sai jonotella 3kk kerrallaan…

Opas kertoi myös tornin rakennusajan sattumuksia sekä episodia tornia puolustaneiden ja laskuvarjosotilaiden välillä. Suosittelen opaspalvelua, tornista vaan saa niin paljon enemmän irti kuin itse lukemalla.

Nousemme Koneen hisseillä 49 sekunnissa ylös torniin. Tornissa on nykyisin rajoituksia, ylhäällä saa olla samanaikaisesti vain 50 henkilöä kerrallaan. Nyt ei ollut muita innokkaita liikenteessä joten pääsimme torniin jonottamatta. Kesällä jonot voivat olla pitkätkin, joten tornista infosta suositellaan ostamaan liput etukäteen.

Ylhäällä panoraamakerroksessa on mahdollista tutkia virolaista historiaa avaruusajan näköisistä monitoreista Viron huippujen huippu-näyttelyssä. Esillä on 30 ruudullisen verran merkittäviä henkilöitä sekä keksintöjä vuosikymmenten varrelta.

Ehkä kuitenkin suurin nähtävyys on kuitenkin tornista aukeavat 360-asteen näkymät ympäri Viroa. Näköalakerroksen lattiaan on tehty myös pyöreitä ikkunoita joista voi kurkkia alas tornin juurelle. AUHHH… Ei tykkää! Muutama luukku nimittäin aukeaa liikkeen tunnistimella ja voitkin huomata yllättäen seisovasi pleksillä tyhjän päällä. Onneksi muovipleksi on 5,5cm paksu, mutta silti tuntuu siltä että muovi voi murtua koska tahansa ja pudotus 170 metristä alas on taattu.

22. kerroksessa pääsee ottamaan drinksut tyylikkään näköisessä, hieman kasarivaikuttaisessa ravintolassa tai jos nälkä alkaa kurnia vatsassa, mikäpä olisi nauttiessa lounas mahtavien näkymien kera. Ravintola on avoinna joka päivä klo 10.00 – 23.00.

Tuulisena päivänä tornin kerrotaan hieman huojuvan tuulessa, onneksi käydessämme ilma oli tyyni. Ravintolakerroksesta pääsee verkkoaidalla aidatulle ulkotasanteelle. Täällä pääsisi myös kulkemaan reunalla mikäli sellaiseen olisi haluja. Minulla ei ihmeemmin ole, on nimittäin tämä näköalatasolla kävelykin hieman tutinan säestämää.

Tuuliselta näköalatasanteelta laskeudumme takaisin alakertaan. Alakerrassa on museokaupan lisäksi vanha tv-studio jossa voi hetken leikkiä uutistenlukijaa. Kaupan vierestä löytyy 90-luvulta myös Sputnik, Cosmos 2083-satelliitti.

”Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään.”

Museokaupan vierestä pääsee tutustumaan omassa näyttelyhallissa 26.4. jälleen avattuun ja viime vuonna vierailijoita ihastuttaneeseen ”Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään-näyttelyyn.” Näyttelyssä pääsee hyvin kouriintuntuvasti näkemään kuinka Virossa elettiin Neuvostoliiton ikeessä. Vierailija pääsee käymään mm. kaupassa, koulussa, ravintolassa sekä virolaisessa kodissa.

Myös Suomi ja Yleisradio ovat näyttelyssä läsnä, nimittäin virolaiset katsoivat länsimaalaisen maailman menoa lähinnä Suomesta näkyvän televisiokanavan avulla.

Täytyy kyllä myöntää, että osa 70–80-luvun esillä olevista tavaroista on hyvin tutunnäköistä vaikka en Virossa tuolloin asunutkaan. Myös Suomessa marjojen ja sienien säilöminen talvea vasten oli isossa roolissa, eikä silloiset kaupat ja marketit pursunneet tavaroita kuten nykyisin tekee. ”Banaaneja ei ole. Aikamatka neuvostoajan arkipäivään-näyttely on esillä galleriassa 30.9. asti. Teletornin pääsylippu oikeuttaa sisäänpääsyyn myös näyttelyyn.

Muutama tunti hujahtaa Teletornissa kuin hujauksessa ja on aika lähteä takaisin satamaan. Teletornissa vierailu ja oheisnäyttelyt olivat yllättävän mielenkiintoisia ja antavia. Suosittelenkin perinteisen Vanhankaupungin kävelyn sijasta ottamaan taksin tai bussin 34A, 38 tai 49 tornille ja tutustumaan juhlavuoden kunniaksi niin Viron lähimenneisyyteen kuin nykyisyyteenkin.