Kristiinankaupunki

Pohjanmaan rannikolla noin sadan kilometrin päässä Vaasasta sekä Porista sijaitsee pittoreski Kristiinankaupunki. Kaksikielinen kaupunki perustettiin Pietari Brahen toimesta vuonna 1649. Perinnetiedon mukaan kaupunki sai nimensä joko Brahen vaimon Kristina Stenbockin tai Ruotsia hallinneen kuningatar Kristiinan mukaan – kumman, sitä ei valitettavasti tiedetä.

Kaupunki on yksi parhaiten säilyneistä pohjoismaisista puutalokaupungeista. Kristiinankaupunki onkin ainoa Pohjanmaan kuudesta 1500- ja 1600-luvun kaupungista, joka on säästynyt suurilta tulipaloilta. Kaupunki pyritäänkin saamaan Unescon maailmanperintökohteeksi Vanhan Rauman kaveriksi.

Kristiinankaupunki on mukava kesäkohde jossa yhdistyy merelliset elementit vanhaan puutalorakentamiseen. Parasta kaupungissa on käveltävyys. Tässä kuusi kivaa kohdetta matkasi varrelle!

Kantakaupungit puutalot

Kristiinankaupungin ruutukaava on kuin viivoittimella vedetty. Kristiinankaupungissa onkin hyvin helppo liikkua ja ihastella kantakaupungin kauniita puutaloja. Kaupungissa yhdistyy kauppiaiden pytingit laivanvarustajien ja merikapteenien hulppeisiin villoihin. Ja mitä kauemmas rantaviivasta siirrytään, sitä pienemmiksi talot käyvät – säädyn mukaan.

Vanhasta keskustasta löytyykin lähes 300 puista asuin- ja talousrakennusta, jotka on suojeltu asemakaavasäädöksin. Muistaa kurkistaa myös sisäpihoille!

Kaupungista löytyy edelleen useita kaivoja, jotka vielä pitkälle 1900-lukua palvelivat janoisia kaupunkilaisia. Osa hienosti katetuista kaivoista on edelleen toiminnassa.

Suomen kolmanneksi kapein katu

Taannoin sosiaalisessa mediassa etsittiin Suomen kapeimpia katuja. Kolmossijalle ylsi Kristiinankaupungista löytyvä Kissanpiiskaajankuja. Kuja päättyy lännessä Läntiseen Pitkäänkatuun ja idässä lähelle merenrantaa.

Kissanpiiskaajankuja on Suomen kapein kaksisuuntainen katu, tosin kahta autoa sinne ei yhtä aikaa mahdu. Hyvä jos yksikään, katu kun on nimittäin kapeimmalta kohdin 299 cm leveä.

Kadun nimelle on löydetty ainakin kaksi selitystä. Kumpikaan ei ole järin ihana. Ensimmäisen selvityksen mukaan, katu sai nimensä laivoissa käytetystä yhdeksänpäisestä piiskasta. Piiska oli valmistettu yhdeksästä ohuesta hamppu- tai nahkanarusta, jolla purjelaivojen aikakaudella tottelemattomia merimiehiä rangaistiin. Toisen selityksen mukaan kaupunkiin palkattiin henkilö poistamaan kissarutto. Niin tai näin, ei kivalta kuulosta. Joka tapauksessa, Kristiinankaupunki ja Kissanpiiskaajankuja kannattaa kesähelteillä käydä kävelemässä.

Raatihuone

Keskellä Kristiinankaupunkia, upean lehmuskujan päässä, sijaitsee jylhä valkoinen kivirakennus – kaupungin raatihuone. Tämä vuonna 1856 valmistunut E. B. Lohrmannin suunnittelema rakennus on jo peräti kaupungin neljäs raatihuone.

Rakennus on kaksikerroksinen ja siinä on kellotorni. Kristiinankaupungin raatihuone kuuluu Museoviraston luokittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin.

Ulrika Eleonoran kirkko

Raatihuoneen vieressä sijaitsee vuonna 1700 valmistunut Ulrika Eleonoran kirkko. Kellotapuli on vuodelta 1704. Kirkko tapuleineen edustavat kaupungin vanhinta rakennuskantaa. Ulrika Eleonoran kirkko kuuluu Suomen 1700-luvun puukirkoista merkittävimpiin, ja se on säilynyt poikkeuksellisen autenttisena. Ainoa suurempi muutos on tehty kirkkoon 1800-luvulla kun kirkon ikkunoita suurennettiin.

Kirkko sai nimensä leskikuningatar Ulrika Eleonoran mukaan, joka oli kuningas Kaarle XII:n äiti.

Hieno puukirkko on Kristiinankaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä ja suosittu esimerkiksi hääparien vihkikirkkona kuin musiikkijuhlien näyttämönä. Kirkko on ainoastaan kesäkäytössä.

Avoinna: 1.6 – 31.8. maanantaista perjantaihin klo 9.00 – 16.00.

Osoite: Kirkkokatu/Aitakatu, 64100 Kristiinankaupunki.

Myllykallio

Lyhyen kävelymatkan päässä Ulrika Eleonoran kirkosta sijaitsee Myllykallio. Myllykallio sai nimensä tuulimyllyistä, joita alueella oli ennen yhdeksän, nykyisen yhden sijaan.

Aikoinaan myllyille tuotiin läheiseltä maaseudulta viljaa jauhettavaksi. Nykyisin yksinäinen tuulimylly uhmaa merituulia ja antaa inspiraatioita ohikulkeville matkailijoille.

Yksi pohjoismaiden pisimmistä kivisilloista

Kristiinankaupunkiin päästäkseen tai lähtiäkseen on ajettava yhtä pohjoismaiden pisimmistä kivisilloista. Sillalla on pituutta yli 300 metriä ja se rakennettiin vuonna 1845.

EXTRA-kohde 1: Mystinen Susiluola

Vajaan 20 kilometrin päässä Kristiinankaupungista sijaitsee Karijoki ja sen arkeologinen kohde Susiluola. Luola tai paremminkin suurehko kallion rako on saanut nimensä sijaintipaikkansa Susivuoren mukaan.

Susiluolasta kaivettujen kivilöytöjen vuoksi, luolassa ajateltiin eläneen neandertalinihmisen jopa 70 000–120 000 vuotta sitten Eem-interglasiaalin aikaan. Pidettiin myös mahdollisena, että 1,5 metrin korkuinen luola olisi sopinut jollekin neanderthalin ihmistä lyhyemmälle lajille. Myöhemmin asiasta on arkeologien ja eri virastojen välillä kiistelty ja asia on jäänyt varsin mystisesti avoimeksi.

Joka tapauksessa Susiluolan pinta-alaksi on arvioitu 400 neliömetriä, tosin osa siitä on maakerrosten täyttämää. Tähän mennessä luolasta on tyhjennetty vain noin 80 m2. Itse luola on syntynyt kallion vaakarakoon rapautumisen seurauksena, ja sen iäksi on arvioitu yli 2,6 miljoonaa vuotta.

Suosiluolan ympäristö on avoinna ympäri vuoden.

Susiluolan osoite: Susiluola, Varggrottsvägen, 64350 Kristiinankaupunki.

*Lue täältä vierailustani Susiluolan alueella.

EXTRA-kohde 2: Herrasväen Carlsro

Noin viisi kilometriä Kristiinankaupungin keskustasta pohjoiseen, sijaitsee vuonna 1896 valmistunut hurmaava puuhuvila Carlsro. Kertaustyylejä edustava huvila sijaitsee Suurjärven rannalla, jossa Kristiinankaupungin herrasväki nautti kesäpäivistään useiden hienojen villojen suojissa. Nykyään museona toimiva talo rakennettiin kauppaneuvos ja laivanvarustaja Carl Alfred Carlströmin kesähuvilaksi ja on yksi harvoista vielä pystyssä olevista alueen huviloista.

Kauppaneuvos Carlströmin ajautui dramaattisesti konkurssiin vuonna 1910 prokuristin väärennösten vuoksi. Carlströmin ja hänen pääkirjanpitäjänsä Wilhelm Martensin traagisten itsemurhien jälkeen huvila ja sen irtaimisto myytiin huutokaupassa. Vuosina 1922–1945 Carlsro toimi kesähotellina.

Carlsro seisoi tyhjillään 1960-luvun alkuun asti, jolloin kristiinankaupunkilainen Åke Weckström osti huutokaupassa huvilan Suomen Matkailuyhdistykseltä. Weckström halusi perustaa huvilaan museon suojellakseen niin itse rakennuksen, kuin myös saadakseen näyttelytilan alueelta keräämilleen esineille. Rakennuksessa arvioidaan olevan noin 11 000 esinettä, mukaan lukien kultasepänverstas ja apteekin irtaimisto. Kristiinankaupungin museotoimi otti museon hoitaakseen vuonna 2002.

Carlsro on hieno aikalaiskuva menneistä huvilakauden suuruuden päivistä. Esimerkiksi vuoden 1896 huonejako ei ole rakennuksessa muuttunut. Myös piha useine rakennuksiin ja rannan puihin kiinnitettyine sanomalehti-ilmoituksineen henkivät nostalgiaa – iloineen ja suruineen.

Kerrotaan myös, että huvilassa kummittelee. Liekö kauppaneuvos Carlström käy sopivin väliajoin tarkastamassa Carlsronin kunnon?

Carlsro museo on avoinna kesäaikaan.

Carlsronin osoite: Carlsrontie 181, 64100, Kristiinankaupunki.

 

Saattaisit myös pitää näistä:

2 kommentti

  1. Kävin ala-asteella Kristiinankaupungissa luokkaretkellä (Porista). Sen jälkeen olikin aika monta vuotta taukoa kunnes vuonna 2020 päätettiin ajaa länsirannikkoa pitkin pohjoiseen ja samalla tutustua kaupunkeihin, joissa harvoin tulee käytyä. Tuolloin yövyttiin yksi yö myös Kristiinankaupungissa ja tutustuttiin kaupunkiin. Ulrika Eleonoran kirkko oli valitettavasti tuolloin kiinni, mutta ihailtiin sitä sitten ulkoapäin. Myöskään Susiluolassa ei käyty ja se kiinnostaisi kovasti.

    1. Kiitos Mikko kommentistasi.
      Kristiinankaupunki on tosiaan siinä kohdalla Suomi-neidon helmaa, ettei omatkaan polkuni usein sinne vie.
      Onkin todella miellyttävää löytää jotain aivan uutta kotimaasta. Söpö pieni kaupunki.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *