Piknikillä Uutelassa

Särkkäniemi, Helsinki

Tämän turinan aiheena on viedä teidät keväiselle piknikretkelle Särkkäniemeen. Meillä on tapana käydä täällä kerran loppukevään aikana. Särkkäniemi on oiva paikka istua auringon lämmittämillä kalliolla, haistella meri-ilmaa, kuunnella mahtavaa merilintujen keväistä konserttia sekä nauttia auringonvalosta.

Särkkäniemi pähkinänkuoressa: Uutelan ulkoilualue sijaitsee Vuosaaressa, Helsingissä. Alue on perustettu vuosien 1952-1953 aikana. Pinta-alaa koko alueella on 105 hehtaaria.

Luonnonsuojelualue Särkkäniemestä tuli vuonna 1993, pinta-alaa suojelualueelle tuli 15 hehtaarin verran. Luonnonsuojelualueen luonto on monimuotoista, alueella on niin korpimaista peikkometsää, peltomaisemaa Skatan tilan alueella sekä merenrantaa Helsingille hieman harvinaisemman kasvillisuuden kera.

Luonnonsuojelualueesta kun on kyse, puut jätetään lähes niille sijoille niiden kaatuessa. Erikoisuutena Uutelassa on Särkkäniemen laguunilahdet. Lahdet ovat muodostuneet jääkauden jälkeen kun maanpinta on noussut.

Uutelan alueella on kaksi luontopolkua: Kluuvijärviä ja rantaniittyjä-niminen 1,5 kilometrin pituinen polku sekä Metsä- ja laidunmaisemia-polku, joka on 2,5 kilometriä. Polut on merkitty luontoon valkovihreillä nauhoilla. Myös opasviittoja on kiitettävästi.

Huristimme kevään toistaiseksi lämpimimmän päivän johdosta Vuosaareen. Ajoimme Uutelan läpi kapeaa hiekkatietä pitkin ohi Skatan tilan. Tila tuli aikoinaan tunnetuksi taiteilija Miina Äkkijyrkän kyytöistä sekä autonromuista tehdyistä lehmäaiheisista veistoksista. Vuosiin ei ole kyyttöjä pelloilla näkynyt ja se alkaa myös näkyä peltojen aluskasvillisuuden villiintymisenä sekä aitojen romahtamisina.

Jätimme automme Särkkäniemen luonnonsuojelualueen viereiselle isohkolle parkkipaikalle. Täällä on myös wc, jos tarve yllättää.

Lähdimme kävelemään kohti Uutelan itäreunalla olevaa Särkkäniemeä. Matkan varrella on onkimatopaikka, joten jos haluaa viettää aikaa rentoutuen meditatiivisen onkimisen lomassa, onnistuu sekin täällä. Merestä nousee silakkaa, ahventa, siikoja sekä istutettuja lohia. Tosin jälkimmäiset eivät taida onkeen käydä, mutta yrittänyttä ei laiteta?

Säikäytimme vahingossa kävelypolun reunalla auringossa lekotelleen nuoren rantakäärmeen puun rungon alle piiloon. Metsässä on muuten myös siellä täällä siirtolohkareita, jotka jäät ovat aikoinaan alueelle kuljettaneet. Ovat oivia paikkoja alueen niin ranta- kuin kyykäärmeille.

Aurinkoisen päivän kunniaksi liikkeellä oli paljon ulkoilijoita. Luonnonsuojelualueelle on koirillakin mahdollisuus tulla, tosin kytkettynä. Parkkipaikan vieressä onkin iso koira-aitaus, jossa nelijalkaiset ystävät kirmailivat onnellisina, omistajien istuskellessa ryhmässä ja vaihtaessa kuulumisia keskenään.

Niemenkärkeen kulkiessa joutuu kulkemaan läpi laguunilahtien. Lahtia reunustaa lukuisat tervelepät. Laguuneissa kasvaa järvikortetta ja merikaislaa sekä muuta hyvin rehevää kasvillisuutta. Lintujen konsertti on mielettömän hienoa kuunneltavaa; tiirat ja lokit huutavat, peipot visertävät kauempana metsässä ja onpa jonkun lahonneen puun luona rummuttamassa tikkakin. Ja jos olet oikein tarkkana, voit nähdä harmaahylkeen pään meressä.

Levitimme silokalliolle vilttimme ja nautimme lämmöstä. Täällä mieli lepää. Itämerelle tuijottelu vaikuttaa kahdella tavalla, se laittaa haikailemaan levottoman mielen sinne jonnekin, mutta samaan aikaan rauhoittaa paikalleen. Tämä on ihan parasta hyvien piknik-eväiden sekä retkiseuran kanssa. Skatanselälle katsoessa kaukana siirtää Musta ja Kuiva Hevonen, jotka ovat saaria. Kukahan nämäkin nimet on keksinyt?

Olen käynyt täällä muutama vuosi sitten myös työpaikan Tyky-toimintaa harjoittamassa maalaamisen muodossa. Kyllä työasiat silloin saivat perspektiiviä näissä maisemissa. Nyt ei kuitenkaan oltu töissä, vaan vapaalla nauttimassa elämästä. Tästä on ihana aloittaa kesä, onhan käynti täällä, yksi meidän perheen traditioista.

Sorsapari uiskenteli rantakivikoiden lomassa pakatessamme tavaroita koriin. Kivien joukossa on myrskyjen tuomia viime vuotuisia rakkoleväkasoja, niin sanottuja ryönävalleja.

Jatkoimme polun kävelemistä takaisin metsään. Polut ovat muuten hyvässä kunnossa. Kosteimmille paikoille on rakennettu pitkospuita, mutta nyt niille ei ollut tarvetta. Luonnonpuistossa avotulen tekeminen on kielletty, mutta alueella on kaksi tulentekopaikkaa, joihin kannattaa ottaa eväiden lisäksi omat tulitikut mukaan.

Kaatuneiden puiden lisäksi, metsissä on onttoja, kaluttuja keloja sekä paljon erilaisia kääpiä kuten kanto-, arina- ja taulakääpiä.

Elokuisina kesäöinä Uutelan pelloilla ja vesistön ääressä on mahdollista päästä seuraamaan pohjalepakon, viiksisiipan ja vesisiipan lentelyä. Luonnonsuojelualueella voit tavata myös supikoiran, mäyrän, sammakoita sekä lehtopöllön. Onpa Särkkäniemi yksi Helsingin rikkaimmista matelija- ja sammakkoalueista. Keväinen kurnutus ei siis ole harvinaista.

Kiersimme Skatan tilan ja kävelimme hiekkatietä takaisin autolle. Parkkipaikan vieressä orava kävi katsastamassa kuusen kiinnitetyt lintulaudat namipalan toivossa, valkovuokkojen loistaessa auringon valossa.

Kyllä kevät vaan on ihanaa aikaa!

PS. Jos käyt Uutelassa lasten kanssa, printtaapa tästä mukaasi alueen kartta ja puuhalehtinen.