Ajaccio, Korsika
Monissa kulttuureissa elää ajatus siitä, että ihminen kuolee lopullisesti vasta silloin, kun kukaan ei enää muista häntä.
Napoleon Bonapartella ei tätä ongelmaa ole. Ainakaan, jos ollaan Ajacciossa.
Korsikan pääkaupungissa vuonna 1769 syntynyt keisari tuntuu olevan edelleen kaikkialla. Hän seisoo patsaana aukioilla. Katsoo vastaan matkamuistomyymälöiden ikkunoista. Esiintyy kadunnimissä ja museoissa. Hän johdattaa matkailijan lapsuudenkodistaan kirkkoon, jossa hänet kastettiin. Napoleon Bonaparte kuoli yli 200 vuotta sitten, mutta Ajacciosta hän ei vaikuta koskaan lähteneen.
Ajaccio on paljon muutakin kuin Napoleon – ainakin teoriassa
Ajaccio sijaitsee Korsikan länsirannikolla leveän lahden rannalla. Se on saaren pääkaupunki ja samalla yksi niistä Välimeren kaupungeista, joissa italialainen ja ranskalainen maailma tuntuvat sekoittuvan luontevasti toisiinsa.
Vanhankaupungin kapeat kujat, pastellinväriset talot, pienet aukiot, palmupuut ja venesatama luovat hyvin välimerellisen tunnelman. Kaupungin historiallinen ydin syntyi genovalaisten ympärille: Ajaccion linnoituksen ensimmäinen kivi muurattiin vuonna 1492, ja juuri sen ympärille vanha kaupunki rakentui.
Ajaccio ei ole valtava kaupunki, ja sen kiinnostavimmat keskustakohteet ovat mukavasti käveltävissä. Vanhankaupungin kujilta päätyy hetkessä merenrantaan, satamaan tai kahvilan terassille.
Ja ennemmin tai myöhemmin takaisin Napoleoniin. Siltä ei yksinkertaisesti voi välttyä.
Napoleon syntyi aivan vanhankaupungin sydämessä
Napoleon Bonaparte syntyi Ajacciossa 15. elokuuta 1769. Synnyinkoti Maison Bonaparte sijaitsee pienellä Rue Saint-Charlesilla keskellä vanhaa kaupunkia. Ulkoa rakennus on jopa yllättävän vaatimaton siihen nähden, että yhden sen huoneista voisi sanoa muuttaneen myöhemmin koko Euroopan historiaa.
Tämä ei ole Napoleon Bonaparten palatsi kultauksineen ja saleineen. Se on Bonaparten suvun kaupunkikoti, jossa suku asui rakennuksessa jo 1600-luvun lopulta lähtien ja taloa laajennettiin vähitellen perheen aseman noustessa.
Nykyisin Maison Bonaparte toimii kansallismuseona. Rakennus tarjoaa mahdollisuuden tutustua suvun rooliin kaupungin historiassa ja nähdä näyttelyesineitä sekä tarinoita, jotka kertovat menneistä ajoista ja perheen elämästä.
Museossa pääsee näkemään Bonaparten perheeseen liittyviä huonekaluja, muotokuvia ja esineitä sekä huoneen, jossa Napoleon syntyi. Samalla hahmottuu hieman paremmin se maailma, josta tuleva keisari lähti liikkeelle.
Ja juuri siinä on paikan kiehtovuus.
Täällä Napoleon ei ole vielä ratsunsa selässä seisova sotapäällikkö tai historian oppikirjojen käsi takin sisällä poseeraava keisari. Hän on korsikalaisen perheen poika, jonka elämä alkaa yhdestä Ajaccion vanhankaupungin talosta.
Kastekirkko on muutaman kadunkulman päässä
Napoleonin jalanjäljissä kulkeminen ei Maison Bonapartesta juuri kävelyä vaadi. Lähistöllä sijaitsee Ajaccion barokkityylinen Santa Maria Assuntan katedraali, jossa Napoleon kastettiin 21. heinäkuuta 1771. Vieläpä kasteallas, jota seremoniassa käytettiin, on edelleen nähtävissä kirkossa.
Katedraali on muutenkin pysähtymisen arvoinen. Sen lämpimänvärinen julkisivu ei ole erityisen mahtipontinen, mutta sisätilat ovat kauniit, ja kirkosta löytyy myös Eugène Delacroix’n maalaus.
Mutta tietenkin täälläkin Napoleon varastaa osan huomiosta.
Ajacciossa tulee nopeasti tunne, että lähes jokaisen merkittävän rakennuksen historiasta löytyy tavalla tai toisella Bonaparte.
Napoleon täällä, Napoleon tuolla
Jos Napoleonin syntymäkoti olisi kaupungin ainoa keisariin liittyvä nähtävyys, hänen läsnäolonsa voisi vielä tuntua kohtuulliselta.
Mutta ei.
Napoleon odottaa jo seuraavalla aukiolla.
Place Fochilla hänet on puettu antiikin Rooman konsuliksi. Valkoinen marmoripatsas kohoaa palmujen keskellä neljän leijonan vartioimana. Aukio on yksi Ajaccion vanhankaupungin keskeisimmistä paikoista, joten Napoleonista ei pääse ohi edes silloin, kun on vain matkalla lounaalle.
Sitten on Place de Gaulle, jonka suurella monumentilla Napoleon ei ole edes yksin. Hänen seurassaan ovat veljet Joseph, Lucien, Louis ja Jérôme.
Ja jos keisaria ei ole vielä tullut nähneeksi tarpeeksi monessa muodossa, kannattaa jatkaa Place d’Austerlitzille.
Siellä Napoleon seisoo jälleen korkealla kaupungin yläpuolella, tällä kertaa sotilasasussa. Aukion yhteydessä on myös Grotte Napoléon eli Napoleonin luola, johon liittyvän perimätiedon mukaan nuori Napoleon vetäytyi mielellään lapsuudessaan.
Tässä vaiheessa viimeistään ymmärtää, miksi Ajacciota kutsutaan keisarilliseksi kaupungiksi, cité impérialeksi.
Napoleon ei ole kaupungissa yksi nähtävyys. Hän on kokonainen teema.
Palais Feschissä Napoleon vaihtuu hetkeksi taiteeseen – melkein
Jos historian suurmiehestä alkaa tulla yliannostus, kannattaa suunnata Palais Feschiin. Tosin täysin Bonaparten suvusta ei sielläkään pääse eroon.
Museon taustalla oli kardinaali Joseph Fesch, Napoleonin äidin Letizian velipuoli ja Napoleonin eno. Fesch oli intohimoinen taiteenkeräilijä, jonka kokoelmaan kuului hänen kuollessaan noin 16 000 maalausta. Osa niistä muodosti nykyisen museon kokoelmien perustan.
Ja millaisen perustan.
Palais Feschissä on Ranskan merkittävin italialaisen maalaustaiteen kokoelma Louvren jälkeen. Seiniltä löytyy muun muassa Botticellin, Bellinin, Tizianin ja Veronesen kaltaisten taiteilijoiden töitä sekä barokkitaidetta, korsikalaista taidetta ja – kuinkas muuten – Napoleon-aiheisia teoksia.
Samassa kokonaisuudessa sijaitsee keisarillinen kappeli, Chapelle Impériale, jonne on haudattu useita Bonaparten suvun jäseniä, heidän joukossaan Napoleonin vanhemmat ja kardinaali Fesch.
Eli vaikka yrittäisit vaihtaa Napoleonin taiteeseen, Bonaparten suku odottaa käytännössä seuraavan oven takana.
Vanhakaupunki kannattaa nähdä myös ilman päämäärää
Napoleon-teemasta huolimatta Ajaccion paras puoli ei välttämättä ole yksittäinen nähtävyys. Vanhaankaupunkiin kannattaa jättää aikaa ihan tavalliselle kuljeskelulle.
Kapeilla kujilla on ravintoloita, kahviloita, pieniä liikkeitä ja korsikalaisia tuotteita myyviä puoteja. Rakennusten sävyissä on okraa, persikkaa ja vaaleankeltaista, parvekkeilta roikkuu pyykkejä ja kujien päästä pilkahtelee välillä sininen meri.
Ajaccion vanhin kaupunginosa on niin italialaisen näköinen, ettei ole lainkaan vaikea muistaa, että Korsika kuului vuosisatojen ajan Genovan vaikutuspiiriin ennen siirtymistään Ranskalle. Myös kaupungin matkailutoimisto vertaa vanhankaupungin tunnelmaa italialaisiin kalastajakyliin.
Vanhankaupungin laidalla seisoo edelleen myös genovalainen Citadelle Miollis, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1492 kaupungin ja sataman suojelemiseksi mereltä tulevilta hyökkäyksiltä. Vuosisatoja sotilaskäytössä ollut linnoitus siirtyi Ajaccion kaupungille vasta vuonna 2019, ja aluetta avataan ja kunnostetaan vähitellen uuteen käyttöön.
Välimeri on aina muutaman askeleen päässä
Vaikka historia hallitsee Ajaccion keskustaa, kaupunki ei tunnu pölyiseltä museolta. Meri pitää siitä huolen. Satama täyttyy veneistä, palmujen reunustamilta aukioilta näkee Ajaccionlahdelle ja aivan keskustan vieressä on jopa hiekkaranta. Saint-François’n ranta alkaa käytännössä vanhankaupungin ja linnoituksen kupeesta.
Ajacciossa onkin helppo yhdistää kaupunkipäivään pieni annos rantalomaa. Aamupäivällä voi kulkea Napoleonin jäljillä, iltapäivällä istua meren äärellä ja illalla palata vanhankaupungin kujille syömään.
Tämä tekee Ajacciosta aika miellyttävän tukikohdan myös sellaiselle, jota Napoleonin elämä ei jaksa kiinnostaa aamusta iltaan.
Vaikka kaupungilla itsellään tuntuu olevan asiasta hieman toinen mielipide.
Voiko Napoleonista saada Ajacciossa yliannostuksen?
Voi. Aivan varmasti voi.
Jonkin ajan kuluttua Napoleon alkaa tuntua Ajacciossa hieman siltä sukulaiselta, jonka valokuvia on joka huoneessa ja josta jokainen keskustelu lopulta päätyy kertomaan.
Syntymäkoti. Kastekirkko. Patsas. Toinen patsas. Kolmas patsas. Aukio. Museo. Kappeli. Suvun hautapaikka. Kadunnimi. Matkamuistot.
Napoleon on onnistunut tempussa, johon kovin moni historiallinen henkilö ei pysty: hän hallitsee synnyinkaupunkiaan edelleen yli kaksi vuosisataa kuolemansa jälkeen.
Mutta ehkä juuri se tekee Ajacciosta kiinnostavan.
Monessa kaupungissa historiaa joutuu etsimään. Ajacciossa se tulee vastaan, halusi tai ei.
Ja jos todella pitää paikkansa, että ihminen kuolee lopullisesti vasta sitten, kun hänen nimensä mainitaan viimeisen kerran, Napoleonilla on Ajacciossa vielä hyvin, hyvin pitkä elämä edessään.
