Himomatkaajan Turinoita

Tungjatjeta!

Joskus tulee ikävä niitä aikoja, kun joka maasta sai leiman passiinsa. Vieläkin kun olemme kavereiden kanssa matkalla, eräs heistä yrittää ponnekkaasti saada leimoja rajoilla. Ja yhtä ponnekkaasti rajaviranomainen kieltäytyy niitä antamasta. Euroopassa kun on aika harva maa, joka ei EU:hun kuuluisi.

No Albania on. Ja Albaniaan on helppo päästä. Lähdimme Korfun kaupungista lautalla Sarandeen. Välillä kulkee useita lauttoja, me päädyimme matkustajaveneeseen jonka sisätiloihin dieselinlöyhkä kulkeutui. 1,5 h merimatkan jälkeen muutama henkilö oli jo ökläyskunnossa… Lauttoja ja eri laivayhtiöitä siis menee, ainakin kesäisin, ja jokainen voi valita niistä mieleisensä.

Merimatka kulkee Korfun saaren ja ensin Manner-Kreikan, ja myöhemmin Albanian mantereen välissä eli koko ajan on maata näkyvissä. Linnuntietä matkaa on vain noin 35 km, pitkästä matkasta ei siis ole kyse. Hinta on noin parikymmentä euroa/meno/aikuinen.

Olimme siis heinäkuussa tällä reissulla, joka tarkoittaa sitä, että on kuuma. Kuumuus eskaloitui Sarandessa kun jonotimme kahdelle pienelle pajamaja-tyyppisen maahantulovirkailijan pömpelille. Veneessämme oli ehkä 50 matkustajaa ja näiden tulijoiden passien tarkastamiseen meni noin tunti. Tosin kun on oma vuoro tuli, virkailija oli yksi ystävällisimmistä joihin olen parinkymmenen vuoden matkustamisen aikana törmännyt. Ensiksi hän toivotti tervetulleeksi Albaniaan! Ja muutenkin tarkastus sujui jutustellessa, joten helteessä seisominen unohtui kun taikaiskusta. Ensi kesänä lienee tilanne eri, koska satamaan rakennettiin kovaa vauhtia uutta satamarakennusta, johon mahdollisesti tulee myös maahantuloviranomaisten tiskit.

Käppäilimme hotellille joka oli puolen kilometrin päässä laivalaiturista. En yleensä näitä hotelleja mainosta nimeltä, mutta nyt sen teen, nimittäin oli Saranden hotelli sen arvoinenkin. Hotelli Royal Saranda on jokaisen maksetun euron arvoinen. Pieni boutique hotelli, lähellä kaikkea, siisti ja vot, mitkä näkymät aamiaisterassilta. Aamiaisella oli pöytiintarjoilu ja vakioeväiden lisäksi toivat pöytään, mitä sitten halusitkin, jos siis heillä sitä oli. Tuoreita hedelmiä, teetä/kahvia/kaakaota, leipää, juustoa, vihanneksia, tuorepuristettua mehua, jne.  Myös huone oli siisti, lisäksi meidän huoneessa oli peräti kaksi parveketta. Ja hotelli oli 10 metrin päässä uimarannasta. Hinta 50€/yö kolmelta hengeltä. Ainoa miinus oli, ettei hotellissa ollut uima-allasta. Halvemmallakin olisi tietysti Sarandesta huoneen saanut, mutta nyt ei ollut tarvetta.

Hotellista lähti 1,5 km rantabulevardi keskustaan, jonka ympärille oikeastaan kaupunki ja turisteille suunnatut palvelut rakentuvat. Ei vaaraa, että joku ajaisi autolla päälle, koska vain yhdessä kohdassa, bulevardi on autoilijoiden käytössä ja tämäkin ns. hienomman rantaravintolan yhteydessä. Meri joka bulevardia kehystää on vihreä ja puhdas. Rannoille ei ole heitelty pulloja, kuten jossain muualla valitettavasti on tehty. Bulevardi on nopeasti käppäilty päästä päähän, ja maistettu paikallisia herkkuja jäätelöä ja gyrosta, joka on aika lailla samanlaista kuin Kreikan puolella eli namia! Hinnat vaan ovat aivan toiset kuin naapurimaassa. Täällä pääsee vielä todella huokealla kokemaan parasta aikaa elämässään. Kuinka kauan, sitä ei sitten tiedä. Turistejakin oli vielä aika vähän, koska suuret turistilaumat eivät ole vielä Albaniaa löytäneet. Puute näkyy ainoastaan siinä, että albanialaisten kielitaito on hieman heikkoa, mutta se mitä ei puhumalla pysty kertomaan, käsillä ja hymyllä korvataan. Kohtaamamme paikalliset olivat aidon ystävällisiä, eikä kertaakaan tullut mieleen, että tässä olisi jokin huijausjuttu menossa.

Eurot eivät maassa käy, mutta pankinseinästä saa paikallista valuuttaa, jolla voi ne vähät ostoksensa maksaa, mitä eteen tulee. Mistään suurista shoppingmalleista on siis turha haaveilla. Pieniä turistikauppoja ja pari hieman isompaa kauppaa, joista paikallisetkin ostavat tavaransa, niihin on shoppailijan tyydyttävä.

Butrintin raunioilla

Toisena päivänä matkustimme pienessä paikallisbussissa (maksaa muutaman kolikon) noin tunnin matkan päähän olevalle Unescon suojelukohteelle Butrintille. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa myös romanikerjäläisiin, jotka aiheuttavat ongelmia erityisesti turistiryhmien kohdalla (vievät mahdollisuuksien tullessa matkailijan lompakon).

Koska saavuimme paikallisbussissa, eivät nyt hirveästi osoittaneet kiinnostusta meitä tai bussin mukana tulleita, muitakaan tulijoita kohtaan. Butrint on hienosti säilynyt kerroksellinen linnoitus. Sieltä löytyy kreikkalaisia, venetsialaisia, roomalaisia ja ottomaanien vaikutteita. Ja paljon kuvattavaa, jos tykkää kuvailla kiviröykkiöitä. Linnoitus on niemenkärjessä, joten siellä oli mukava istuskella puiden alla ja kun vilvoittava tuuli puhaltaa mereltä ja syödä vaikka eväitä. Niissä maisemissa silmä taas lepäsi.

Albanian rannikolla olisi ollut enemmänkin nähtävää, mutta meidän matka jatkui takaisin Korfun puolelle. Paluumatkalla oli toinen laivayhtiö, eikä tarvinnut dieselin katkuihin tukehtua. Hinta oli kuitenkin täysin sama, vaikka kyse oli isommasta purtilosta.

Sarandessa olisi voinut viettää koko viikon, niin että olisi tehnyt täsmäiskuja erilaisiin kohteisiin. Myös rannikolla oleviin, entisen diktaattorien pakkomielteisesti rakennuttamiin bunkkereihin, olisi kiva ollut tutustua, tosin osa niistä näkyi merimatkan aikanakin. Sarandea suosittelisin edullisuutensa puolesta vaihtoehdoksi Kreikan saarille matkustaville, sama aurinko se täälläkin paistoi. Ja sama meri oli yhtä lämmin kuin naapurissakin. Kuitenkin kun kyse on vielä kehittyvästä matkailumaasta, se antoi kiksejä myös seikkailijamielelle. Suosittelen lämpimästi vierailua Sarandessa!