Skopje, Makedonia
Muutama vuosi sitten päätimme naiskollegoiden kanssa tehdä Makedonian Skopjeen perinteisen syysmatkamme. Matkaamme noin kerran vuodessa yleensä sinne minne ei normaalisti tulisi esim. perheiden kanssa lähdettyä. Paikalliseen kulttuuriin törmäsimme jo lentokoneessa, kun laskeutumisvaiheessa, kännykät alkoivat piippailemaan ja eikö joku kanssamatkustaja puhunut laskeutumisen aikana puhelimeensakin.

Jonotimme muutamalle maahanmuuttoviranomaisen tiskille ja leimat saatuamme suunnistimme takseilla parinkymmenen kilometrin päässä olevaan kaupunkiin. Mielenkiintoista oli, että tietynlaisen passin omistajat, lähinnä Arabimaista tulleet jäivät maahanmuuttoviranomaisten lisäsyyniin myös tässä maassa.

Hotellimme oli jälleen buukattu etukäteen, mutta koskaan ei voi tietää, mitä saa. Niin myös tässä tapauksessa. Jokainen huone oli omanlaisensa, joillakin oli hakuteksteissä mainittu tietokone, toisilla kylpyhuone joka oli lähes valmis… Lähes siksi, että sähköjohdot roikkuivat seinillä päättelemättöminä, samalla, kuin vieressä oli tarkoitus suihkutella. Hotelli oli kuitenkin siisti, suht` lähellä keskustaa sekä edullinen ja se riitti meille.

Skopjen kadut olivat aikamoisessa kunnossa. Isoja monttuja teillä ja vähän katuvaloja. Tämä hieman asetti meille haastetta palatessamme kaupungilta pimeässä takaisin. Ei tosiaankaan korkkaripaikka. Kaupungin yleisilme oli hieman ränsistynyt. Lisäksi merkittävän kokoisia Jugoslavian aikaisia betonirakennuksia oli kaupungilla vielä runsaasti jäljellä. Ensimmäisenä vastaamme Skopjen nähtävyyksistä tuli Kale-linnoitus, joka on säilynyt meidän päiviimme asti 500-luvulta. Linnoitukselle vievällä sillalla vartioi kaksi mahtavaa leijonaa.

Kierroksemme vei meidät keskustan ytimeen Makedonia-aukiolle, jossa törmäsimme valtavaan Aleksanteri Suuren patsaaseen. Tosin patsaan virallinen nimi taitaa olla suoraan käännettynä Sotilas hevosen päällä. Patsas pystytettiin vuonna 2011 Makedonian 20 vuotuisen itsenäisyyden kunniaksi. Päivisin patsas ei ole kovin erikoinen, mutta iltaisin luvassa on valoshow’ta musiikilla sekä rytmikkäitä vesisuihkuja. Mietimme yhdessä, kuinka nekin rahat olisi voinut käyttää vaikka kaupungin infrastruktuurin parantamiseen.

Aikamme kaupunkia ihmeteltyämme alkoi myös vatsa murisemaan ja pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan Balkanin-alueen ruokatarjontaan. Näin lihasyöjälle, valikoima oli varsin kattava. Annokset ovat ns. rekkamiehenannoksia, joten nälkä ei jäänyt kurnimaan. Ravintoloissa pyöri pöydän alla kissoja joten myös heidän pienet masunsa tuli samalla ruokittua. Eikä annosten hinta ollut todellakaan päätä huimaavia, reippaasti alle kymmenellä eurolla tuli mielettömän iso annos ruokaa sekä ruokajuomia pöytään. Tosin paikallisilla oli tapana jakaa nämä annokset, joten kovasti aiheutimme tirskuntaa läheisissä pöydissä, kun jokaiselle meistä tuotiin valtava lihavarras ja paikallinen salaatti nenän eteen.
Illalla kävimme vielä Makedonia-aukiolla paikallisessa ykköspaikassa drinksuilla ja eikö meitä yritetty heti huijata. Laskun tullessa, oli paperilla kokoa ja laskulla rivejä ihan kiitettävästi. Onneksi porukassamme on pari henkilöä, joiden kielitaitoon kuuluvat myös kyrilliset kirjaimet ja eikö laskusta ollut bongattavissa niin oluita kuin maitoa, jota ei ollut tilattu. Tarjoilijalta kun emme saaneet selvennystä asiaa, pyysimme managerin paikalle. Hänenkään kielitaitonsa ei ollut kummoinen, mutta selväksi asia tuli. Tosin seuraavalla kommentoinnilla: ”Näytämmekö me siltä, että juomme maitoa?” Ei todellakaan, varsinkin muutaman Sex on the beachin jälkeen… 😉 Muutenkin näytti siltä, että paikalliset naisihmiset tilasivat yhden drinksun jonka sitten jakoivat koko pöytäseurueen kesken, kahteen tai kolmeen ”pekkaan”.

Tätä yhtä huijausepisodia lukuun ottamatta, ihmiset olivat kovin ystävällisiä, eikä paikallisilla ollut tarvetta huijata meitä sen ihmeemmin. Tuntui siltä, että mitä pienempi paikka, sen ystävällisempi kohtaaminen! Kotimatkalla kävimme vielä kävelemässä Bysanttilaisen keisarin Justinian rakennuttaman kuuluisan kivisillan yli. Ikivanha kivisilta on myös yksi paikallisista nähtävyyksistä.
Millenium cross
Seuraavaksi päiväksi oli hotellin avulla tilattu taksi viemään meidät hieman kauempana kaupungista olevalle Vodno vuoren juurelle. Taksikuski oli ihana, kovin paljon ei yhteisiä sanoja ollut, mutta hymyjä senkin edestä ja balkanilainen diskoradio pauhasi koko matkan. Vodnolle päästyämme, hyppäsimme parin euron hintaiseen näköalahissiin, joka kiikutti meidän kitisten ylös vuoren päälle. Vodno vuorella on maailman suurin risti, 66 metrinen The Millenium cross, joka näkyy todella kauas.

Vuorelta on myös mainiot näköalat niin itse kaupunkiin kuin Serbian rajalle asti, jonne Skopjesta olisi noin tunnin matka. Tuolloin rajalla oli ollut kähinää, joten hotelli ei suositellut meille rajan ylittämistä. Vuorella törmäsimme myös Suomen lähetystön työntekijään, joka oli arviointimatkalla Makedoniassa. Kovasti hän ihmetteli, ettemme sitten mitään kivempaa paikkaa lomallemme löytäneet… No, höh matkailu avartaa!

Matka Kanyon
Kun olimme tarpeeksi ihmetelleet maisemia ja hengittäneet happirikasta ilmaa, laskeuduimme riippuhissillä alas ja etsimme iloisen taksimiehemme käsiimme. Seuraavaksi oli tarkoituksena ajaa vielä vähän kauemmaksi tutustumaan Matka Kanyoniin eli vuonoon, jota hotellin respa oli kovasti kehunut ja meille suositellut. Eikä turhaan!
Tosin paikan päälle pääsemiseksi meidän oli käveltävä muutama kilometri siitä mihin kuskimme meidät jätti. Polkua ei ole suunniteltu liikuntarajoitteisille, välillä tie meni kallion alla, jonne oli kaiverrettu tuskin pienen ihmisen korkuinen onkalo. Mutta kyllä kannatti mennä. Huikea kanjoni, jossa virtaa vihertävä Treska joki. Oli niin vehreitä maisemia, huikeita näkymiä sekä valtavia korkeuseroja. Joen rannalla on myös useita luostareita, jotka edelleen ovat toiminnassa. Myös luostareihin olisi ollut mahdollisuus tutustua, mikäli tällainen kulttuuri kiinnostaisi. Jokea pitkin olisi voinut myös seilata eteenpäin, oman pienen vuokrattavan veneen ja kuljettajan kera. Kauempana joella kun olisi ollut luolia, joita tutkia.
Kanjoni on myös Makedonian suosituin haikkauskohde, jos siis luontomatkailu ja ruumiinkulttuuri kiehtoisivat. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin ihmettelemään vuonoa ja istuskelemaan ravintolassa nauttien myöhäistä lounasta. Vuonossa oli ravintolan lisäksi pieni matkamuistomyymälä, jossa olisi ollut myynnissä Makedonian karttoja, keittokirjoja ja käsitöitä.

Lähdimme kylläisinä, kovin väsyneinä ja näkymien huikaisemina tallustelemaan takaisin taksille päin ja kuinka ollakaan, meidän kuskimme oli tullut lähemmäksi meitä, aivan polun loppupäähän tilausbussien perään. Siellä hän pelasi Dominoa muiden kuskien kanssa kovasti nauraen. Meidän jalat kiittivät. Kaupunkiin palatessa hän ihmetteli, ettemme haluaisi käydä vielä jossakin? Esim. Bulgarian Sofiaan olisi matkaan vain noin 300km suoraa tietä? Jos olisi ollut aikaa, niin mikä ettei… Sovimme kuitenkin, että hän tulee hakemaan meidät lentokentälle parin päivän päästä hotellilta.

Viimeisen paikan päällä vietetyn kokonaisen päivän käytimme kävelemällä lisää ja tutustumalla basaarialueeseen sekä Äiti Teresan muistotaloon. Äiti Teresa kun on syntynyt Skopjessa. Muistotalon vieressä on pieni puisto, jossa on niin Äiti Teresan patsas kuin muitakin patsaita. Kaupungilla oli myös maalaismarkkinat joista saimme kotiin viemisiksi mm. hunajaa ja hunajakynttilöitä.

Makedonia oli yllättävä, balkanilaiseen tyyliin hieman rujo, mutta toisaalta ääriystävällinen. Hintataso on huokea ja nähtävyyksiä olisi tarjolla, vaikka joka sormelle.
Hieman harmittamaan jäikin reissun lyhyys, paljon jäi näkemättä esimerkiksi rannikolla oleva Unescon suojelukohde Ohrid. Sinne kun meidän hovikuljettajamme olisi meidät varmasti vienyt, jos vain olisimme pyytäneet…
Kiva oli lukea reissustasi. Mihin vuodenaikaan teitte matkan? Millaiset ilmat oli? Itsellä mietinnässä reissu Makedoniaan lokakuun lopulla, emmekä haluaisi vesisateessa kierrellä paikkoja.
Kiitos! 🙂
Olimme reissussa syyskuun lopussa. Sää suosi vaikka hieman harmaata olikin.
Lämmmintä oli päivisin 20 asteen verran eli huomattavasti enemmän kuin Suomessa samaan aikaan.
Lokakuussa taitaa hieman lämpötilat laskea. Joka tapauksessa, hyvää reissua mikäli Makedonian matka syksyllä kutsuu!
Tuhannen metrin kokoinen risti. Menee sitten maailman korkeimman rakennuksen ohi.
Ulkoministeriön matkustustiedotteessa (18.06.2019) sanotaan että kaikkie ulkomaalaisten tulee rekisteröityä 24 tunnin sisällä maahan saapumisesta lähimmällä poliisiasemalla???? Ja rekisteröintilomake näytetään rajalla maasta poistuttaessa. Oliko tämä paikkansapitävä tieto. Vai vastaako hotelliin kirjautuminen ko.rekisteröitymistä. 1.9.2019 olis tarkoitus mennä Skopjeen
Juha
Kiitos Juha kommentistasi!
Kun olimme Skopjessa emme ilmoittautuneet poliisiasemalla, tosin säännöt ovat saattaneet muuttua. Yleensä riittää, että hotelli ottaa tiedot vastaan ja omalta osaltaan lähettää ne eteenpäin. Toivottavasti ajantasainen tieto löytyy, ettei teidän tarvitse jännittää reissua turhaan.
Hei Juha,
Terkut Skopjesta. Samaa pohdin, kun maahan saavuin, että täytyneekö käydä poliisiasemalla ilmoittautumassa. Jos asut hotellissa niin tiedot menevät suoraan poliisille. Huoneiston kanssa onkin eri juttu, ainakin meidän tapauksessa. Menimme poliisilaitokselle jossa meille kerrottiin, että huoneiston omistajan on oltava mukana. Hankimme omistajan paikalle ja täytimme laput. Vielä on käytävä lähtöpäivänä hakemassa leima lappuun. Nyt sitten mielenkiinnolla odotan, kysyykö kukaan kyseistä lappua rajalla. Helpommalla pääset jos yövyt hotellissa.
Kiitos Pia palautteestasi!
Tästä tiedosta on todella paljon hyötyä niille kaikille jotka harkitsevat muuta kuin hotellissa asumista.
Hei Pia. Miten sitten meni, onko kukaan kysynyt sitä rekisteröintilappua? Meillä on varattu huoneisto. En kuullutkaan rekisteröinnistä.
Hei,
Tosiaan vielä tuosta ilmoituksen tekemisestä. Lähtöpäivänä kävimme poliisilaitoksella hakemassa leimat papereihin. Poliisi merkitsi vihkoon meidän tietojen kohdalle, että poistumme maasta. Tiedustelin asiasta enemmän ja minulle kerrottiin, että heidän maan lain mukaan matkailijan täytyy rekisteröityä poliisilaitoksella. (Ei koske hotellissa majoittuvia, koska hotelli hoitaa asian). Kysymykseen miksi? Sain vastauksen, että turvallisuus syistä. Tiedustelin myös, että missä kyseistä ilmoitusta kysytään, poliisi vastasi, että ei todennäköisesti missään, mutta se täytyy olla, jos kysytään. (Sakot voi ilmeisesti saada, jos lappua ei ole). Itse poistuin maasta Bulgarian kautta maitse, enkä antanut lappua suoraan tullivirkailijalle. Eikä sitä kukaan minulta kysynyt. Eli lain mukaan täytyy käydä rekisteröitymässä, mutta todennäköisesti kukaan ei sinulta lappua kysele. Toivottavasti tämä hieman selvensi asiaa. Mukavaa reissua!
Kiitos Pia!
Ollaan oltu yksityismajoituksessa ja kysyin etukäteen majoitajalta, pitääkö rekisteröityä. Hän vastasi että jos haluan, voin hänelle lähettää passikuva ja hän hoitaa asiaa netissä. Näin hän on tehnyt, jos joku turisteista halusi, ja on tosi pieni osa turisteista halusi. Suurin osa ei rekisteröitynyt. Me emme sit viitsineet rekisteröityä ja poistuessa maasta (lento Turkuun) kukaan ei kysynyt mitään rekisteröintilappuja.
Kiitos Irina tiedosta!