Budapest, Unkari. Osa 2.
Junamatka Szentendrestä Budapestiin kului kuin siivillä. Kannattaa lukea idyllisestä päivämatkakohteestamme tästä.
Ilta oli vielä nuori, joten päätimme jäädä tutkimaan kaupunkia. Juna-asemalta lähdimme nousemaan ylös Budan linnavuorelle (Castle District). Alue näyttää olevan lähellä, mutta kävelymatkaa tuli yllättävän paljon, varsinkin kun alue sijaitsee vuoren päällä.
Tarkoituksena ei ollut käydä linnassa vaan tutkailla Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa kaupunginosaa ja fiilistellä ilmapiiriä illan hämärtyessä. Linnan kupeessa olevasta minibasaarista, ryhmämme löysi mm. edullisia jääkaappimagneetteja.
Kävelimme pimenevässä illassa ja kylmyys alkoi hitaasti hiipiä selkänikamiin asti. Sattumalta aivan Matiaksen kirkon luona, pienellä sivukadulla (Táncsics Mihály u. 12) oli idyllinen kahvila, jonka ikkunoista heijastui pehmeää valoa. Kahvila näytti varsin lämpimältä tukikohdalta hetken istuskeluun. Sattumalta astuimme sisään useilla nettipalstoilla yhdeksi Budapestin parhaimmista kahviloista mainittuun Walzer Café Semiramiseen. Rakennus, jossa kahvila sijaitsee, on 700 vuotta vanha. Paikka on erilaisten kahvien paratiisi. Valinnan vaikeus on aikamoinen, kuten myös leivonnaisten kanssa. Leivokset ovat herkullisia ja halpoja! Muheva pala täyssuklaakakkua ja kaakao maksoi 3,5€. Ei paha! Myös drinksuja on kahvilassa tarjolla. Lämmin suositus!
Herkut syötyämme, oli aika jatkaa matkaa. Kävelimme Matiaksen kirkon ohi Fisherman´s Bastionille eli Kalastajanlinnakkeelle. Täällä romantikon sydän alkoi jälleen pamppailla kovemmin. Uusgoottilaista tyyliä edustava linnake oli valaistu ihanasti. Taustametelinä kuului muutaman paikalla olevan turistin Nikonin vimmainen napsutus, kun he napsivat kuvia niin näköaloista kuin holvikaarin varustetusta linnakkeesta.
Minulla mielikuvitus lähti lentoon, ja kuvittelin kuinka Sissi (Itävalta-Unkarin keisarinna) olisi täällä näitä samoja näköaloja ihmetellyt, tosin ei samassa valaistuksessa kuitenkaan. Linnakkeella on myös Halaszbastya-niminen, parempitasoinen (lue: kallis) ravintola, joten jos haluaa viettää iltaa kunnon näköalojen parissa tai vaikka kosinta mielessä, tämä on se paikka.
Seuraavana päivänä Gellértin kylpylässä vietetyn aamun jälkeen, otimme suunnaksi kaupungin toisella puolella olevan Budapestin kaupungin puutarha-alueen. Matka sujui näppärästi metrolla. Jäimme pois Hõsök tere-metropysäkillä. Kyse ei ole pelkästään kaupungin puutarhasta vaan alueesta, jolla on tarjolla kaikenlaista jokaiselle tallustelijalle. Täällä on mm. Budapest Zoo ja Kasvitieteellinen puutarha, Széchenyin kylpylä, Taidehalli, Vajdahunyadin linna sekä Anonymos patsas.
Tarkoituksenamme oli kuljeskella, katsella ja nauttia keväästä, jos sää olisi ollut huonompi, olisimme varmasti nauttineet kulttuurista sisätiloissa. Nyt kuljimme Vajdahunyadin linnan ohi ja lueskelimme opaskirjasta linnaan liittyvää triviaa. Kivan näköinen paikka!
Kuljimme Anonymos patsaalle. Patsas on samaan aikaan jännittävä, mutta myös pelottava. Patsaan pää ja varsinkin kasvot, jotka ovat hupun sisällä, saa aikaa katsojassa erilaisia reaktioita.
Miklós Ligetin tekemä patsas on kunnianosoitus nimettömälle tarinankertojalle, joka kirjoitti ”The Notary of the most glorious King Béla” kertomuksen keskiaikaisesta Unkarista. Patsaan kynää on kovasti hiplailtu, tosin hiplailun merkitys ei meille tullut selväksi, mutta pitihän sitä käydä koskettamassa.
Tässä vaiheessa porukkamme hajosi: yksi henkilö seurueestamme lähti Kasvitieteelliseen puutarhaan, pari henkilöä lähti tekemään tuliaisostoksia hieman kauempana Budapestin keskustasta olevalle ostoskeskukselle ja loput lähtivät kävelemään hotellille päin, vaikka matkaa olikin lähes 7 kilometriä. Kuuluin tähän jälkimmäiseen ryhmään.
On mielenkiintoista tutkia kadunkulmia ilman tarkkaa päämäärää, silloin voi törmätä asioihin, joihin ei odottanutkaan törmäävän. Olimme päässeet noin puoleen väliin matkaa kun eteemme tuli loistokas New York Cafe. Kahvilaa tituleerataan maailman kauneimmaksi kahvilaksi.
Jos eilinen Walzer Café Semiramis oli pieni ja halpa, oli tämä iso ja kallis ja ennen kaikkea hulppea, suuren maailman tyyliin. Leivonnaiset olivat pieniä, mutta sieviä. Tarjoilijat olivat pukeutuneet mustavalkoisiin, perinteisiin vaatteisiin, kahvilassa oli oma hovimestari, jne. Kahvi ja leivos, noin 10€. Mutta kannattaa ehdottomasti käydä sisällä katsomassa kahvilaa, niin jos virkapukuinen portieeri päästää sisälle! 😉
Jatkoimme kävelyä läpi Budapestin kerrostaloalueen, huomaten, että olimmekin palanneet kaksi kilometriä takaisin päin. Tätäkin voi sattua, kun päämäärättömästi kävelee! 😉
Huomasimme olevamme aukiolla, jossa on Pyhän Tapanin kirkko. Kyse on Budapestin suurimmasta kirkosta. Kirkko on saanut nimensä Unkarin ensimmäisen kuninkaan Tapani I:n mukaan.
No mikäpä siinä, sisälle vain. Kirkko oli hmm… kirkko, mutta se mikä meihin teki oudon vaikutuksen, oli kappelissa säilytettävä pyhäinjäännös eli Pyhän Tapanin oikea käsi. Käsi on Unkarin katolisen kirkon arvokkain pyhäinjäännös. Jotta tämä ei olisi tarpeeksi outoa, on kirkossa myös toinen pyhäinjäännös, nimittäin Pyhän Tapanin vaimon, kuningatar Gisellan sormiluu. Tulee mieleen, että on varsin irvokasta pistää ruumis palasiksi heti hautajaisten jälkeen… Tosin uskonnon nimiin, tapahtuu maailmassa kaikkea muutakin outoa!
Näissä aatoksissa kävelimme metropysäkille ja kuljimme vaihdolla Fõvám tér-pysäkille. Voitte uskoa, että jalat olivat aika painavat kun kuljimme Vapauden sillan yli Gellértin kylpylän suuntaan. Onneksi allasosaston lämpimät altaat odottivat kivistäviä lihaksia…
Seuraavana päivänä oli matkan tylsin vaihe käsillä, huoneen luovutus ja kotimatkalle lähtö, mutta sitä ennen nautiskelimme vielä ulkoaltaan tarjoamasta jumalaisesta rentoutushetkestä.
Oletko sinä eksynyt matkoillasi? Ja mitä sitten tapahtui?
Mukavia tarinoita ja paikkoja. Anna palaa!
Kiitos! 😀
Voih, Budapestin reissusta alkaa olemaan jo liiian monta vuotta! Joku päivä on kyllä lähettävä käymään uudestaan 🙂
Viime aikoina on halvalla Budapestin päässyt, sinne vaan muistelemaan vanhoja ja tekemään uusia muistoja!
Mun ainoasta Budapestin reissusta on jo liian kauan aikaa ja silloin en tullut ollenkaan kiertäneeksi esim. ihania kahviloita mistä saa monesta blogista lukea! Tässäkin jutussa oli monta hyvää vinkkiä seuraavan matkan varalle!
Kiitos! 🙂 Budapestissa on todellakin lukuisia herkkukahviloita, valitettavasti ei nämä herkut tee hyvää linjoille. 😉
En muista varsinaisesti eksyneeni matkalla, mutta kerran kuljimme ympyrää Amsterdamissa etsiessämme hotellia, ja pari kertaa päädyttiin samaan risteykseen, vaikka luultiin kävelleemme eteenpäin 😀
Budapestissa olen käynyt viimeksi noin 10 vuotta sitten. Sinne täytyisi lähteä kylpylämatkalle 🙂
Joskus on tullut eksyttyä kilometritolkulla ja varsinkin illan pimentyessä, hauskuus ei ole tullut ensimmäisenä mieleen. Joskus käy mäihä kuten Unkarissa. Siellä kylpylät ovat kyllä ihan omaa luokkaansa.
Budapest on minun ja mieheni eka lentokoneella tehty yhteinen ulkomaanmatka. Se ei ollut ihan onnistuneimmasta päästä, vaikka mitään suuria vastoinkäymisiä ei tullutkaan. Silti on sellainen fiilis että tänne en halua palata. Jälkeenpäin kuulin että minua oli melkein kosittu Kalastajalinnakkeella, mutta tokaisuni ”miks sä oot noin outo” veti puihin :). Onneksi myöhemmin kosija rohkeistui kysymään asti.
:). Onneksi kosija rohkaistui uudestaan! Niinhän se on, että Jotkut paikat tekevät heti vaikutuksen, toiset eivät koskaan.
Olen eksynyt Tanskassa joskus todella pahasti. Satoi vettä ja oli pimeää, koko sakki oli aivan hukassa suunnasta. Enpä ole nähnyt linnaa noin läheltä iltavalossa. Ihan hieno on valaistuksessa.
Kiitos kommentistasi! Teidän Tanskassa eksyminen, ei kuulostanut yhtään kivalta :(. Aina eksyminen ei ole mukavaa tai edes toivottavaa, ja onneksi sitä ei joka reissulla tapahdukaan.
Aika kammottava tosiaan tuo patsas! Upeita rakennuksia, kyllä tuolla kelpaisi päämäärättömästi haahuilla. Sormiluusta tuli mieleen Galileo Galilein sormi, mitä tuli ihmeteltyä Firenzessä 🙂
Eikö olekin! Nämä pyhäinjäännökset ovat myös outo juttu: miksi ennen vanhaan ihmisruumiista piti irroittaa paloja, tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi? Vaikka kyseessä olisikin ollut suurmies tai -nainen (pyhimys)?
Budapest on kyllä hieno kaupunki, erityisesti kylpylät ovat upeita ja valinnanvaraa riittää! Itse asiassa meillekin sattui pieni eksyminen asian tiimoilta, luulimme menevämme toiseen klassisen kauniiseen kylpylään mutta päädyimme sitten vähän… noh, sanotaanko nyt askeettisempaan. Mutta kyllä se nyt jo naurattaa 😀
:). Välillä eksyminen on ihan kivaakin!
Välillä on tosiaan hyvä ”eksyä” ja antaa sattuman kuljettaa, tielle saattaa osua jotain mielenkiintoista jota ei olisi osannut ikinä edes etsiä.
Hassuja tosiaan nuo reliikit. Mieleen tuli Goalla törmäämäämme lähetyssaarnaajan pyhäinjäännökseen, jota oli aikoinaan jopa esitelty juhlapäivinä ihmisille. Eräänä kauniina päivänä eräs turhan innokas juhlija oli kuitenkin purrut pyhänmiehen jäännökseltä varpaan irti. Siihen loppui se perinne.
Yyh, mitähän se juhlija oli oikein vetänyt, nimittäin ennen varvasta??? 😉
Tuo New York -kahvila on kuin joku ooppera tai upea palatsi! Överihieno! 🙂
Tykkäsin Budapestistä, mutta kymmenisen vuotta sitten se ei ollut ehkä niin loistokas kuin nykyään, kaverit sieltä ihan äsken tullessaan kehuivat että tunnelma on kuin Pariisissa.
Kannattaa käydä vilkaisemassa, nimittäin kävin itse Budapestissa 13 vuotta sitten, eikä kaupunki silloin tehny ihmeempää vaikutusta. Nyt aika ja raha on vienyt kaupunkia huimasti eteenpäin.
Hienoja kuvia Budapestista iltavaloissa – on se vaan tunnelmallinen kaupunki! Ja kahvitteluun se on myös aika mainio kaupunki.
Niin on! 🙂
Minun Budapestin reissusta on jo vierähtänyt reilusti yli kymmenvuotinen, joten olisi varmasti jo aika palata takaisin. Mielikuvatkin joten hämärtyneet, mutta näiden kuvien perusteella ehdottomasti loistokas kaupunki. Ja New York – kahvila aivan uskomaton. Totta kai sinne pitäisi heti mennä :).
Kahvila New York on todellakin vertaansa vailla, aivan uskomaton ilmestys. Kahvilan ulkopuolinen ympäristö kun ei ollut mitenkään erikoisen vauraan oloinen.
Minullakin oli Budapestissä kiertelytaktiikkana juuri tuo ympäriinsä kuljeskeleminen. Päädyttiin kiertelemään paikkoja joissa ei monia muita turisteja näkynyt, mutta ainakin saatiin hyvä kuva budapestilaisten elämästä. Kaupunki ja kaupunkilaiset näyttäytyivät jotenkin kummallisina, mutta hyvällä tavalla. Seuraavalla reissulla voisin kyllä käydä kylpylässä ja parissa kahvilassa tai niissä kuulisissa rauniobaareissa 🙂
:). Baareissa käytiin, mutta ei rauniobaareissa. Pitääpä ensi kerralla piipahtaa sellaisessakin.
Budapestista muistan pitkät kävelyt. Asuimme laidalla ja kävelimme, kävelimme..
Aivan upeita nuo kahvilat missä kävitte, ihania kahviloita Budapestissa tuntuu riittävän.
Siellä tosiaan tulee käveltyä, välimatkat ovat aika pitkiä. On kahviloita, mutta myös suussasulavia herkkuja! 🙂
Minäkin kävin New York Caféssa Budapestissa käydessäni. Olihan se hulppea, mutta ei mielestäni kalliiden hintojensa arvoinen… https://www.rantapallo.fi/murumou/budapestin-new-york-cafe-maailman-kauneimmassa-kahvilassa/
Juu, annokset olivat pieniä, verrattuna kaupungin muiden kahviloiden antiin. Sisällä kannattaa kuitenkin käväistä, vaikka vaan vilkaisemassa hulppeaa sisustusta.
Kieltämättä, aika omituinen on katolilainen tapa keräillä näitä jäännöksiä pyhimyksistä. Se varmaan johtuu siitä, ettei silloin ollut jääkaappimagneetteja kun ei ollut jääkaappejakaan. Mutta toisaalta jossain Keminmaalla on muumioituneet jäännökset kirkossa. Minä en kyllä haluaisi tulla kenenkään katolilaisen jääkaappimagneetiksi. Kun tämän sanoin, niin minulla on kuolleesta puolisostani hiustupsu seinällä. Mutta se on vähän eri asia kuin sorminivel tai käsi. Mutta hän oli rehellinen syntinen eikä mikään pyhimys.
:). Pelkkä ajatus on jollain tapaa outo, kun ”pyhimys” vetää viimeiset henkäyksensä, on jo joku ollut lihanuijan kanssa odottamassa pilkkomista… onhan nämä reliikit todisteena siitä, että ihminen on ollut joskus verta ja lihaa (todellinen), mutta silti!
Budapest on kyllä kiinnostava kohde. Siitä olen lukenut vain hyvää, joten ehdottomasti kiinnostaa joku päivä. Toi Anonymous-patsas on tullut kuvissa vastaan useasti aiemminki. On kyllä creepy, mutta mielenkiintoinen! Jäi mietityttämään tosiaan toi kynän hiplailu.
Tuntuu siltä, että useassa kaupungissa on jokin patsas, jota voi käydä hiplaamassa, syystä jos toisesta. Jos ei muuta niin pöpöt ainakin leviää ja vastustuskyky kasvaa…
Kaupunkikävelyt, ruoka ja kylpylät, niistä on hyvä Budapestin matka tehty 🙂
Juuri niin! 🙂
Apua, laskin juuri, että omasta Budapestin visiitistä on melkein 20 vuotta! Saattaa olla, että kaupunki tarjoaisi nelikymppiselle erilaisen elämyksen kuin kaksikymppisenä sain. Matkaseurana oli silloin opiskelukaveri, jonka kanssa olimme samanlaisia jahkaajia, niinpä reissu meni aikamoiseksi haahuiluksi. Keskustelumme kulki yleensä rataa: mihin mennään syömään? ei ole väliä, mulle käy kaikki. niin mullekin, oikeastaan ihan sama. Tee siinä sitten päätöksiä. 😀
:D. Aivan varmasti kaupunki tarjoaa uusia elämyksiä nelikymppiselle matkaajalle! Siinä sivussa voisi muistella 20 vuotta sitten tapahtuneita asioita, vaikka matkaseura olisikin eri.
Me käytiin aikoinaan useamman kerran peräkkäin Budapestissä, kun ystävämme asuivat siellä. Silloin tuntui, että se on niin nähty. Mutta nyt voisin hyvinkin taas palata näihinkin maisemiin. Itäisempi Eurooppa on alkanut muutenkin taas kiinnostaa uudestaan.
Kiitos kommentistasi! 🙂
Tätä lukiessa tuli vaan mieleen, että miks ihmeessä en oo koskaan käynyt Budapestisssä? Asialle pitää tehdä jotain asap! 😀
Se on liian lähellä! 🙂
Katselin noita helmikuun 2017 Budapest-kommentteja nyt tammikuussa 2018, kun taas kerran olen paikan päällä. Vierailin kaupungissa 1. kerran 1986 ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Erityisesti yölliset vierailut Gellertin kukkulalla Vapaudenpatsaan kupeessa, ihailemassa maailman kauneinta näkymää Tonavalle, ovat olleet sittemmin lähes jokavuotinen traditio. Luitte oikein, käyn ”kotikaupungissani” kerran vuodessa. Tällä kertaa uusi valloitus oli paikalliselle suosikkijuomalleni, Unicumille, pyhitetty museo. Se sijaitsee kyseisen liköörin tuotantolaitosten yhteydessä. Tällä perinteisellä juomalla on tosi mielenkiintoinen historia! Vaikka kotimatka jo huomenna häämöttää, pääsen takaisin jo huhtikuussa, kun tuon 1986-reissun teekkariporukkamme palaa muistelemaan yli 30 vuoden takaisia kokemuksia, Trabant-kilpa-ajoineen, Iron Maiden -konsertteineen, ”noch einmal -ravintolakeikkoineen ja… niin, ihan kaikkea ei tässä voi kertoakaan… Mutta, käykää Budapestissa, ja sekä Budassa että Pestissä, on tämä vaan vuosi toisensa jälkeen upea kaupunki!
Kiitos Seppo kommentistasi sekä vinkeistäsi!
Ja kyllä, jotkin kaupungit voivat tehdä äärettömän vaikutuksen ja mukava kuulla, että se on Budapest joka on vienyt miehen mukanaan.
Pitääpä käydä tuolla Unicumin museossa kun kaupunkiin seuraavan kerran päädyn. Ja hei, hyvää huhtikuista reissua koko lössille!