Doverin kallioilla

Kentin kreivikunta, UK. Road trip, osa 7. 

Heräsimme aurinkoiseen aamuun Eastbournessa. Kävimme hotellin aamupalalla, joka oli koko road tripin legendaarisin: aito ruusu posliinivaasissa, tarjoilija tarjoili pöytään mustaa teetä sekä valmiiksi paahdettuja paahtoleipiä, pöydässä oli ihanan pieniä hillopurkkeja odottamassa herkuttelijaansa, jne. Ja varsinkin ne näkymät hotellin aamiaishuoneesta, suoraan tien toisella puolella olevaan merenrantaan, olivat varsin silmiä hivelevät. 🙂

Valitettavasti samalla oli kyse road tripimme viimeisestä päivästä. Illalla olisi lento Suomeen ja paluu arkeen. Mutta ei sitä jaksanut vielä miettiä, vaan tavaroiden pakkauksen ja huoneen luovutuksen jälkeen, läksimme katsastamaan jalan Eastbournea sekä merenrantaa.

Hiljaista oli, muutamaa eläkeläisulkoilijaa lukuun ottamatta. Poissa olivat eilen illalla marssimusiikkia soittanut orkesteri sekä rannalla istuneet kielikoululaiset. Olimme vain me ja lempeä aamuaurinko, hiljaisen merenrannalla. Istuskelimme auringossa ja ahmimme näkymää muistojen syövereihin, tytär heitti ”leipiä” rannassa, lokitkin olivat aivan hiljaa.

Aika oli nousta ja lähteä, edessä olisi yli kahden tunnin ajomatka Doverin valkoisille kallioille Kentin kreivikuntaan. Kyse on noin 106 metrin korkeuteen kohoavista liitukivikalliosta, jotka sijaitsevat Englannin kanaalin äärellä. Sanotaan, että kirkkaalla säällä kallioilta näkyy Ranskaan asti. Onhan tämä välimatka vain noin 33,7 kilometriä. Kallioita on Doverin kaupungin molemmilla puolilla, mutta me ajoimme itä-puolella oleville kallioille.

Mikäli olet Doverin kallioille vuokra-autolla menossa, voit turistisesonkina varautua jonottamiseen. Kesti aikansa kunnes pääsimme kapeaa tietä perille asti. Kallion harjanteelta löytyy niin maksullinen parkkipaikka (henkilöauto 3,5£) kuin The Visitor Centre on Langdon Cliffs -vierailukeskus. Nykyaikaisen vierailukeskuksen palveluita on mm. turistikauppa sekä kahvila, josta saa myös kevyitä lounasannoksia.

Turistikaupan tuotteet ovat enimmäkseen luontoystävällisiä kuten uusiopaperisia muistikirjoja, syötäviä lahjoja (hilloja, keksejä, karkkia), saippuaa, Doverin kiveä, pehmoeläimiä joilla voit tukea WWF:n toimintaa, jne. Tosin aika kovilla myyntihinnoilla. Yhdistelmärakennuksesta löytyvät myös wc-tilat, joten ei tarvitse luontoa rasittaa kävelyä enempää. Lisäksi vierailukeskuksesta on mahdollista buukata itselleen opas kallioille, mikäli haluaa tietää enemmän alueen historiasta ja monipuolisesta luonnosta. Doverin kallioille ei ole sisäänpääsymaksua.

Kalliolle pääsee vain jalkaisin ja kallioiden päällä kulkeekin hyvin kapeita polkuja. Jos on ruuhkaa, ohittelu saattaa olla hieman hankalaa, toisella puolella kun on lähes äkkisuorat kalliot, eikä alueella ole kokomatkalta kaiteita. Näkymät ovat kuitenkin aivan huikaisevat! Kannattaa ottaa pieni riski ohittelujen kanssa ja kulkea noin 2,4 kilometrin matka parhaimmille näköalapaikoille.

Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole poluille lähteä, myös vierailukeskuksen edestä ovat hienot näkymät kanaaliin, josta kesäisin matkustaja-alukset lähtevät Ranskaan hyvinkin tiheillä aikatauluilla.

Toisen maailman sodan aikaan kallioon kaiverrettiin tunneleita, koska kalliot ovat strategisesti merkittävällä paikalla, lähimpänä Manner-Eurooppaa. Olipa maan alla Winston Churchillilla sotilaallinen päämajakin. Näihin tunneleihin on mahdollista tutustua maksullisen kiertokäynnin aikana.

Englannissa kun ollaan, ovat kalliot innoittaneet taiteilijoitakin. Kerrotaan, että Jane Austin usein vieraili alueella veljensä kanssa ja aloitti täällä vierailunsa jälkeen vuonna 1796 kirjoittamaan kuuluisinta kirjaansa – Ylpeys ja Ennakkoluulo.

Aivan kallioiden päällä on valkoinen South Foreland Lighthouse. Majakka on maailman ensimmäinen sähköistetty majakka. Kun vuonna 1859 majakka sai sähkövalon torniinsa, Knottin suku, joka oli lähes koko majakan olemassa olon ajan sukupolvesta toiseen majakan parissa työskennellyt, joutui siirtymään muihin tehtäviin.

Majakan sisäänpääsy on aikuisilta 6 puntaa, lapsilta 3£. Majakassa on Mrs Knotts teehuone, pieni myymälä sekä mahdollisuus opastettuihin kierroksiin.

Reippailtuamme kallioilla ja ihasteltuamme näkymiä, jätimme Doverin taaksemme.
Suuntasimme syömään myöhäistä lounasta Canterburyyn, jonne Doverista on vajaan tunnin matka.

Kyse on jälleen ihanasta ja vanhasta kaupungista. Kuuluisan kaupungista tekee katedraali, Canterburyn arkkipiispa, arkeologiset kaivaukset sekä Canterburyn tarinat.

1300-luvulla Geoffrey Chaucerin kirjoitti runomuotoisia tarinoita, joissa kerrottiin pyhiinvaeltajien matkasta Canterburyyn, pyhimys Thomas Becketin haudalle. Kuuluisan tarinoista tekee se, ettei kirjoittaja koskaan kirjoittanut tarinoita loppuun asti eli emme tiedä, pääsivätkö pyhiinvaeltajat Canterburyyn vai ei. Mikäli sinua kiinnostavat nämä vanhat tarinat, voi tutustua nykyenglanniksi käännettyyn kokoelmaan tästä.

Takaisin Canterburyyn  ja tähän päivään, etsimme aika kauan parkkipaikkaa, koska kaupunki on varsin suosittu turistien keskuudessa kesäkuukausina. Eikä ollenkaan suotta. Arkeologisia kaivauksia ja vanhan kaupungin idylliä tuli vastaan heti parkkipaikan läheisyydessä.

Kaupunki oli aivan ihanan hurmaava, jälleen alkoi harmittaa ajan vähyys, illaksi kun olisi vielä ehdittävä kotiinkin. Kävelimme kapeilla kaduilla, aistimme vanhaa kaupunkia kovaäänisten jenkkituristien kanssa sekä kuljimme talojen reunustamalle pienelle aukiolle, jossa vanhan portin vaakunamaalaukset sädehtivät kilpaa auringonvalon kanssa.

Tässä vaiheessa muistimme anterburyyn pysähtymisen syyn eli nälän. Hetken haettuamme, löysimme myyntikärryt, joissa myytiin ”talon” omalla reseptillä maustettuja hampurilaisia sekä hotdogeja, itse tehdyin sämpylöin. Oli muuten elämäni isoin ja mehevin hamppari, vaikka ostimmekin vaunun kaikkein pienimmät hampurilaiset. Täytteet hamppariin sai jokainen itse valita kärryn liitteenä olevasta kylmäaltaasta. Hampurilaispihvi itsessään oli jotain niin maukasta, että harvemmin sellaiseen törmää. Viininpunainen myyntikärry löytyy kesäisin kävelykadulta.

Näin olimme päässeet Englannin road trippimme päätökseen, vatsa ja sielu ravittuina. Seuraavat tunnit kuluivat ajamalla takaisin Gatwickille, palauttamalla vuokra-auto sekä lentämällä takaisin Suomeen.

Road tripit voivat olla rankkoja, mutta myös erittäin antoisia, kuten tämä Englannin reissu oli. Näimme paljon kuten Stonehengen, Bristolin ja Isle of Portlandin, ihastuimme Bathiin ja Brightoniin sekä koimme valtavasti hienoja asioita kuten The Donkey Sanctuaryn sekä Doverin kalliot.

Kiitos matkaseurastasi Englannin mutkaisilla teillä!