Isle of Portland, UK. Road trip, osa 5.
Jatkaessamme matkaa The Donkey Sanctuaryltä, ajelimme kohti Isle of Portlandia idyllisten pikkukylien sekä varsin vaihtelevien maisemien välissä.
Köröttelimme rantatietä eteenpäin: välillä eteemme avautui mahtavia kilometrien pituisia hiekkarantoja, jyrkänteitä ja meren tyrskyjä. Suurimman ”vaikutuksen” kuitenkin teki teiden vaihtelevaisuus, välillä tiet olivat kahden auton levyisiä, joissakin kohdin kaventuen hädin tuskin yhden auton ajettavaksi. Samalla joko puusto tai heinät peittivät kurveissa vastaantulijoiden näkyvyyden. Onneksi ei ajettu pimeällä!
Pysähdyimme lounaalle pieneen kylään ja astelimme sisään perhe-omisteiseen pubiin Charmouthissa. Täälläpäin lähes jokaisessa public housessa on hienot ovien päällä roikkuvat nimikyltit, joissakin useita vuosikymmeniä vanhoja. Pubeissa ruoka on usein konstailematonta ja edullista, eikä tämä pub tehnyt asiassa poikkeusta.
Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa niemen kärkeen Isle of Portlandiin (kaupungin sivut).
Kaupunki on osa ns. Jurassic coastia eli Unescon maailmanperintökohteeksi nimettyä Dorsetin ja Itä-Devonin rannikkoa (Jurassic coast). Viimeksi kaupunki oli otsikoissa vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisissa, kun kisojen purjehdusosuudet suoritettiin täällä. Tulipa näiltä vesiltä Suomeen myös kaksi purjehdusmitalia.
Varsin sopivan paikan olivat löytäneet, nimittäin kaupungissa tuuli varsin mukavasti. Kaupunkia edelsi Portland Beach Road, joka oli hyvin suora tie, jonka toista puolta reunusti pitkä hiekkaranta. Mukavalla säällä, ehkä joku paikallinen uskaltaa rannalla käydä ottamassa aurinkokylpyjä, nyt hiekkakaistale oli varsin lämpimästi pukeutuneiden ulkoilijoiden ja lenkkeilijöiden käytössä.
Kaupungin satamaan pysähtyvät isot risteilijät ja tuolloinkin näytti olevan laiva sataman suojassa. Ajoimme kaupungin läpi viereisen kukkulan näköalapaikalle. Kukkulan päällä oli kahvila sekä vuoden 2012 kisoihin, betonista ja paikallisesta kivestä louhittu, Olympiarenkaat-muistomerkki.
Vaikka varsinaisesti tällä reitillä ei ollut mitään isompia etukäteen bongattuja nähtävyyksiä tai tapahtumia, on välillä hyvä, että reissuissa on myös aikaa jolloin aivot voivat vain levätä. Ja prosessoida jo tapahtuneita asioita. Näissä maisemissa ja tunnelmissa sitä jälleen miettii kuinka onnekas onkaan, kun voi matkustella ja nähdä maailmaa!
Hämärän laskeutuessa posotimme autolla hieman pidemmän matkan Southamptoniin, seuraavaan pitstopiimme asti.
