Piipahdus Valladolidissa

Valladolid, Meksiko

Pyhältä Cenotelta lähtiessämme, oppaamme Galo kaivoi esiin likööriä, jota sitten tarjottiin jokaiselle kyydissä olevalle.

Myös mukana ollut teinimme olisi saanut oman lasinsa jos olisin antanut ottaa. Kyse oli mayojen omatekoisesta, aika vahvasta likööristä, joka oli tislattu paikallisista yrteistä. Kun kippis-toivotukset oli sanottu, paljastui jälleen viekas juoni, nimittäin kyydissä oli varsin vekkuli nuori mies, joka kuului veljessarjaan, joka tätä likööriä valmisti. Kyse oli jälleen bussissa tapahtuvasta ”pakkomyymisestä”.

Meistä oli kaikista otettu perhe- ja ystäväkunnittain valokuva ennen Ik Kil:lle menoa ja nyt tämä kuva koristi kunkin pullon kylkeä. Pienellä taskuputelilla oli hintaa noin 15€. Emme ottaneet tätäkään tarjousta vastaan, vaikka täytyy myöntää, että varsin mukava idea oli. Ja likööri oli varsin miellyttävän makuista, vaikkakin tosi vahvaa.

Vekkuli kaveri kertoi nykyisten mayojen elämästä, opetti muutaman sanan heidän kieltään ja nauratti porukkaa. Pullot joita ei ostettu, hän keräsi mukaansa ja jäi pois paikallisen kylän linja-autopysäkillä. Me muut jatkoimme kohti Valladolidia, jonne oli Ik-Kil lähteeltä noin 40 kilometrin matka.

Lähes koko matkan, oli jonkinlaista asutusta matkan varrella. Lähinnä matalia ja yksinkertaisia asumuksia sekä pieniä maatiloja, joilla näytti kasvavan ainakin maissia.

Valladolidiin saavuttaessa vastaan tuli värikäs ja hyvin espanjalaisvaikutteinen kaupunki, joka suorastaan loisti ilta-auringon valossa.

Opas kertoi, että kaupunki joka aiemmin tunnettiin nimellä Saki´ (Zaci), oli varsin merkittävä Maya-kaupunki espanjalaisten saapuessa vuonna 1545. Ja mitä espanjalaiset tekivät, he purkivat koko paikan alas konkistadori Francisco de Montejon johdolla ja rakensivat tilalle uuden, heidän kotimaataan muistuttavan kaupungin mayojen talojen kivistä.

Myös nimensä kaupunki sai valloittajilta, espanjalaisen Valladolid-kaupungin mukaan. Alkuperäiset kaupunkilaiset kapinoivat useaan otteeseen valloittajiaan vastaan, mutta kapinat tukahdutettiin verisesti. Kunnes vuonna 1548 mayat Jacinto Patin johdolla saivat valloittajistaan yliotteen tapettuaan puolet Latinosotilaista väijytyksessä. Espanjalaiset ajettiin kaupungista pois, mayat tuhosivat koko kaupungin, kunnes Jukatanin sodan jälkeen, kaupunki rakennettiin uudestaan. Nykyisin kaupungissa asuu noin 50 000 asukasta.

Meillä ei valitettavasti ollut aikaa tutkia kaupunkia kuin 20 minuuttia, koska aikataulumme oli tylsän tiukka. Tämä jäi kovasti harmittamaan, koska paikassa olisi ensisilmäyksellä ollut aihetta tutkiskeluun pidemmäksikin aikaa.

Meidät päästettiin linja-autosta ulos napsimaan kuvia Valladolidin katedraalista sekä puiston suihkulähteestä ja siinäpä se kaupunkikierros olikin. Tosin ehdimme ripeästi käydä viereisen basaarin Internet-kahvilan vessassa sekä ostamassa pientä purtavaa kotimatkalle.

Puistossa myytiin kahteen eri tyyliin valmistettuja maisseja. Valittavana oli keitetty maissintähkä, jonka päälle laitettiin kerros hapankermaa, juustoraastetta ja chiliä. Toinen vaihtoehto oli kupillinen keitettyä irtomaissia samoilla lisukkeilla. Meille maissi maksoi 15 pesoa eli noin 0.80€, viereisen penkin amerikkalaiset matkustajat maksoivat samasta maissiannoksesta 50 pesoa eli 2.6€. Oudosti se hinta vaihtelee.

Kotimatka oli tylsä, pimeys hiipi ulkona, joten sekin vähä mitä ohi vilahtelevista pusikoista oli nähtävissä, hävisi. Myös väsymys tuntui luissa ja ytimissä asti ja sitä odotti vain hetkeä, jolloin suihkun jälkeen voi heittäytyä hotellihuoneen sänkyyn nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan, retki oli kuitenkin koko rahan arvoinen, mutta todella rankka. Keho muistutti vielä seuraavana aamuna nestehukasta, jonka kaksi tuntia täydessä paahteessa Chichén Itzássa sai aikaiseksi. Silti, kokemus oli erittäin positiivinen ja suosittelen jokaiselle kokopäiväretkeä Jukatanin niemimaan alueelle, joko ryhmämatkana tai ihan itse suunnitellen ja toteuttaen.

Oletko koskaan vieraillut joko Espanjan tai Meksikon Valladolidissa?