Vuojoen kartano, Eurajoki

Noin neljä kilometriä E8-Porintieltä sekä 19 kilometriä Raumalta, on yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja ehkä hieman unohduksissa olevista kulttuuriaarteista nimittäin Vuojoen kartano.

Ensimmäisen kerran kohtasin kartanon noin 15 vuotta sitten hieman kuin vahingossa, kun ajeltiin päämäärättömästi kesälomalla Raumalta pikkuteitä pohjoiseen ja maalaistien vasemmalla puolella näkyi yllättäen, mikäs muukaan kuin uljas kivikartano. Tuolloin emme valitettavasti päässeet ovea pidemmälle, koska kartanossa valmistauduttiin yksityisiin juhliin.

Kartano joelta päin kuvattuna.

Ne teistä jotka olette jo kauemmin seuranneet turinoitani, tiedätte että olen aivan vinksahtanut linnoihin ja kartanoihin, eikä tämä kartano ole suinkaan poikkeus asiassa. Meni kuitenkin lähes 15 vuotta ennen kuin pääsin kunnolla Vuojoen kartanoon tutustumaan. Tällä kertaa mukanani seurasivat kaksi teinityttöä sekä mieheni.

Pieni tietopähkinä kartanosta

Vuojoen kartanossa on kolmikerroksinen päärakennus sekä kaksi samaan tyyliin rakennettua yksikerroksista siipirakennusta eli flyygeliä. Kartanolla on pitkä historia takanaan. Kartano mainitaan jo 1500-luvun kirjoissa, tosin nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1836. Suurimmillaan kartano oli Suomen toiseksi suurin. Alustalaisia kartanolla oli noin 200 henkeä, joista 100 oli lampuoteja ja torppareita. Lehmiä tilan navetoissa oli 250 yksilön verran. Lisäksi maata Vuojoen kartanolla oli 4000 hehtaaria sekä metsää 10 000 hehtaaria eli runsas kolmannes koko Eurajoen pitäjästä.

Kartanon rakennussuunnitelmia olivat tekemässä italialainen arkkitehti Charles Bassi sekä P.J. Gylich. Lopullisen muodon rakennus eli Vuojoen linna sekä sen siipirakennukset saivat kenekäs muunkaan kuin C.L. Engelin kynästä. Engelin töitä ovat myös mm. Helsingin Senaatintorin ympäristö: Helsingin Tuomiokirkko, Helsingin Yliopiston päärakennus sekä Kansalliskirjasto. Lisäksi hän piirsi Turun ja Porin asemakaavat. Päärakennuksen molemmilla pääsivuilla olevat kellot ovat kuuluisan ilmajokelaisen kellomestari Könnin käsialaa.

Kartanon isännistä mainitaan mm. Suomen rikkaimpiin kuulunut ruukinpatruuna ja kapteeni Lars Magnus Björkenheim, jonka aikana kartano suorastaan kukoisti. Kartanossa otettiin ennakkoluulottamasti ensimmäisten joukossa käyttöön uusia työvälineitä ja -menetelmiä. 1800-luvulla erikoisuutena oli kokeilukasvihuone Orangeria, jossa kasvatettiin mm. ananaksia sekä persikoita. Olivat muuten aika eksoottisia hedelmiä sen hetkisessä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Orangeria on nyt myös restauroitu. Ja jälleen rakennuksen lämmössä kasvavat söpöt ananakset, jatkumona historian ketjussa.

Useiden eri vaiheiden jälkeen kartano siirtyi 1930-luvulla Eurajoen kunnalle, jolloin rakennus toimi mm. kunnan vanhainkotina. 2000-luvulle tultaessa tehtiin mielestäni varsin miellyttävä päätös ja kartano restauroitiin nykyiseen asuunsa, esimerkkinä Björkenheimin aikakausi. Kartano toimii nykyisin koulutus-, kokous- ja kulttuuritilana.

Galleria Gylich

Esimerkiksi kartanon itäisessä flyygelissä (sivurakennuksessa) toimii Galleria Gylich, jossa paikalliset taiteilijat pääsevät esittelemään taidettaan.

Kohteessa

Vierailumme ajankohdaksi sattui yksi alkukevään aurinkoisimmista päivistä. Kuten kartanoissa on tapana, myös Vuojoen kartano ottaa vierailijan vastaan lehtipuukujalla. Nykyinen koivukuja on uusittu alle kymmenen vuotta sitten, joten näin keväisin kuja ei aivan vielä pääse täysin oikeuksiinsa. Entinen nelikertainen puukujanne jouduttiin valitettavasti kaatamaan, koska osa puista oli ”tiensä päässä”.

Empiretyylisen kartanon piha on ylväs, suorastaan jylhä ja silti itse kartano ottaa hapuilevat vierailijat vastaan lähes avosylin. Jos saa oven avattua ensin, nimittäin ulko-oven ripa on sen verran korkealla, etteivät pienimmät vierailijat ilman avustusta ovea auki saa. Tosin ei ne pääse sisältä myöskään ulos karkaamaan, joka on varsin hyvä juttu se, onhan vapaana virtaava Eurajoki muutaman kymmenen metrin päässä kartanosta.

Kuulimme myöhemmin, että ovenripa on siksi niin korkealla kartanossa, koska rakennuksen on oltava symmetrinen. empiretyyliin rakennetussa talossa jokaisella rakennuksen osalla, on oma ”millintarkka” paikkansa. Tästä esimerkkinä toimivat myös empiretyylisten rakennusten julkisivujen valeikkunat.

Kartanossa

Pääsimme pienen ponnistelun jälkeen sisälle, olemme nimittäin sellaisia ”keskikokoisia”, joten hieman tiukkaa teki kurkotella korkealle. Vastassa oli aula josta pääsee niin kartanon putiikkiin, ylös portaita juhla- ja kokouskerrokseen sekä poikittain olevaan käytävään, jonka kautta kuljetaan mm. ravintola Wuojoen ruokasaliin. Kevään kunniaksi tulimme nauttimaan Vuojoen kartanon pyhäpöydästä. Lounaan hinta aikuisilta on 28€ ja lapsilta 12€. Alle 4v. ilmaiseksi. Lounas on tarjolla näin talviaikaan valitettavasti vain sunnuntaisin klo 12.00 – 15.00 asti.

Meidät otti vastaan todella mukava henkilökunta ja viihtyisät ruokailutilat. Lähes jokaisessa pöydässä oli oikeista kukista tehtyjä kukka-asetelmia, niin ja valkoinen pöytäliina. Vaikka ilmapiiri oli hieman herraskainen, se ei kuitenkaan ollut liian fiini ja koimme paikan hyvin kotoisaksi. Meidän lisäksi paikan päälle saapui kymmenkunta muuta seuruetta, jotka jo tullessaan vuolaasti odottivat pöydän antimia.

Ravintolan pyhäpöytä oli varsin kattava, erityisesti alkupalojen runsaus oli kiitettävää. Esiteinimme lähes tyhjensivät paloiteltujen vesimelonien kulhon, tosin keittiöstä tuotiin ruokaa heti lisää, sen loppuessa.

Mieheni oli erittäin tyytyväinen leipätarjontaan, varsinkin kun se oli tuoretta ja niin lämmintä, että voi suli leipäpalaselle. Koristeena oli Orangeriasta tuotu ananas. Itse olin varsin tyytyväinen erilaisiin kalaruokiin. Olisin voinut syödä pelkkiä alkupaloja! Erikoinen uusi tuttavuus oli kuhagallotine lakritsicremellä. Henkilökunnan edustaja kertoi, että keittiö pyrkii suosimaan paikallisia raaka-aineita ja niin länsisuomalaista ruokaperinnettä kuin uusia tuulahduksia maailmalta.

Teinit söivät lisäksi ranskalaisia, joten pienien toiveiden toteuttaminen onnistuu myös ohi ”listan”. Kuten näissä puffee-pöydissä tuppaa käymään, söimme aivan liikaa. Vaikka normaalisti jälkiruoat mahtuvatkin siihen ”toiseen vatsaan”, nyt meinasi Tyrnikerma-jäädykkeen kanssa käydä kalpaten. Erikoismaininta on näin teen ystävänä annettava ravintolan teevalikoimasta; tarjolla oli haudutettua-, pussi- sekä irtoteetä useina eri laatuina.

Kaiken kaikkiaan lounas oli hintansa arvoinen ja todella maukas. Teinitkin söivät niin paljon, että heidän mekkojensa vyöt pulpahtivat paineesta auki ja se on jo jotakin se. Normaalisti kun he ovat hyvin ronkeleita ruoan suhteen!

Raskaan syömisen jälkeen oli vuorossa omaan tahtiin suoritettu kiertokäynti kartanossa. Kävimme ensin tutustumassa Vuojoen kartanon historia-näyttelyyn, joka sijaitsee heti ruokasalin vieressä. Kuten näillä nykyteineillä on tapana, hirveän kauaa heitä ei jaksa vitriinissä oleva materiaali kiinnostaa ja hetken kuvia katseltuaan, suuntasivat yläkerran juhlatiloja tutkimaan.

Ei uskoisi, että talo on toiminut aikaisemmin vanhustentalona, sen verran taitavasti restaurointi on suoritettu. Osassa juhlatiloja on lattioina leveää lautalankkua, kattolistat ovat mahtavan koristeellisia sekä huoneissa on hyvin kartanomaiseen tyyliin isoja kattokruunuja sekä tauluja, joissa on historian merkkihenkilöitä kullattuissa kehyksissä. Voisin hyvinkin kuvitella tänne hieman paremmat luokan juhlat, miljöö olisi ainakin varsin elegantti.

Kartanossa kummittelee

Koska vanhassa rakennuksessa ollaan, on myös Vuojoen kartanossa kummituksia! Eikä vain yksi vaan useita levottomia sieluja. Saimme kuulla henkilökunnalta varmana tietona kuinka töihin tullessa tuolit ovat läjässä lattialla, vaikka lähtiessä kaikki tuolit olisivat olleet varsin mallikkaasti pöytien kupeessa. Niin hissit kuin ovien rivatkin liikkuvat itsestään ja ovatpa nämä kummitukset keksineet, kuinka vessa-aulassa saadaan valot päälle. Puhumattakaan keittiössä puuhailevasta naisesta sekä 200 vuotta vanhasta kuusikujanteesta, jossa kummittelee oikein urakalla.

Kuuluisin kartanon kummitustarina on samalla myös surullisin. Björkenheimin 6-vuotias Kaarin tytär putosi kartanon kolmannesta kerroksesta, kakkoskerroksen porrastasanteelle. Kaarin valitettavasti menehtyi, ja kerrotaan kivitasanteella selvästi näkyvän punaruskean tahran olevan todiste tästä onnettomuudesta. Portaikosta kerrotaan kuuluvan leikkivien lasten ääniä, vaikka lapsia ei olisi edes paikailla. Kaiken kaikkiaan kartanon kummitukset ovat kuulema aika vekkuleita, mutta harmittomia tapauksia! Siinä olisi paranormaalien ilmiöiden tutkijoille sarkaa tutkittavaksi, kuka tai paremminkin ketkä ovat kartanoon jääneet kummittelemaan…

Orangeria

Pääsimme kurkistamaan myös vuonna 2007 restauroituun Orangeriaan. Niin ruukinpatruuna Björkenheim ja hänen poikansa Axel kuin Orangerian suunnitellut Engel olivat kiinnostuneita puutarhanhoidosta sekä vieraiden lajien kasvattamisesta Pohjolan hankalissa elinolosuhteissa. Engel toi rakennusteknisiä ratkaisuja kasvihuoneena ja puutarhurin asuntona toimineeseen Orangeriaan oikein Pietarin hovista asti! Ihmekös, että ananakset ja persikat viihtyivät.

Rakennus toimi lähes 40 vuoden ajan vanhainkodin mielisairasosastona, käydessämme talo tuntui rauhan tyyssijalta. Talossa on suuri kokoustila nimeltään Viikunahuone, saunaosasto pukuhuonetiloineen sekä vallan hieno lasikuisti, jossa pääsee eksoottisten kasvien ympäröimänä viilentymään tai nauttimaan pienempien juhlien muodossa laatuajasta, samalla kun lattiaan asti ulottuvista ikkunoita näkyy alati muuttuva maalaismaisema. Saunan lisäksi kartanolla on tarjolla hyvinvointiin liittyviä hemmotteluhoitoja.

Kasvihuonetilassa käydessä kannattaa erityisesti kiinnittää huomio lattiaan, se kun on tehty punaisista tiilistä.

200 vuotta vanha kuusimetsä

Meitä suositeltiin käymään myös lähes 200 vuotta vanhassa kuusimetsässä, niin juuri, siinä kummitusmetsässä. Tuntui siltä kuin olisimme tulleet osaksi Hannun ja Kertun satua. Itse asiassa ei ole kyse metsästä vaan vanhasta kuusikujanteesta, joka on saanut kasvaa kaikessa rauhassa Suomen muuttuessa puiden ympärillä. Tänne jos minne voisi hääkuvauksen tai elokuvakohtauksen kuvaukset sijoittaa, jos nimittäin olisi tarvetta moiseen.

En ole Suomessa aiemmin vastaavaan törmännyt, omalla tavallaan hyvin eksoottinen paikka. Ja emme kyllä törmänneet yhteenkään levottomaan pehtooriin tai renkiin, kai tyttöjen elämäniloinen tirskunta ajoi kummitukset etäämmälle. 😉

Vierastalo Wuojoki

Mikäli haluat aistia kartanotunnelmaa hieman pidempään, sekin onnistuu, Vierastalo Wuojoki nimittäin tarjoaa majoitustiloja kartanon läntisessä flyygelirakennuksessa. Alun perin vuonna 1837 valmistunut talo palveli kartanoa konttori- ja asuintiloina. Mainittavaa on, että huoneissa on käytetty käsinpainettua tapettia, jonka mallina toimi päätalosta löytynyt tapetinpala.

Vuojoen kartanossa on mahdollista osallistua myös elämysopastuksille, joissa pureudutaan tarkemmin kartanon historiaan sekä samalla koko alueen menneisyyteen.

Keväiseen tapaan, piha oli vielä talviteloilla, mutta voin kuvitella kukkaloiston, kenkien alla narskuvat kivipolut ja lintujen sirpatuksen kartanon mailla. Olipa pihassa hevonenkin astellut kavioiden jäljistä päätellen. Ja niin minä kuin teinitkin humautettiin mielikuvituksen siivin 1800-luvulle patruunan pihalle tai ainakin osaksi Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämää Kulkurin valssi-elokuvaa…

Kaiken kaikkiaan Vuojoen kartano oli meidän kaikkien neljän mielestä hyvin viehättävä ja osin hyvin salaperäinenkin matkailukohde. Tällainen kartanoihin pimahtanut blogistikin, oli varsin sulaa vahaa kartanon vanhoissa saleissa kulkiessa. On onni, että tällaiset paikat pidetään hoidettuina, jotta sukupolvi toisensa jälkeen pääsee osaksi niitä samoja tunnelmia kuin ihmiset pari sataa vuotta sitten.

Suosittelen vilpittömästi vierailemaan Vuojoen kartanossa, mikäli olet esimerkiksi kesällä tutustumassa Rauman tienooseen. Vuojoen kartanolle kun hurauttaa Raumalta alle puolessa tunnissa! Ennen vierailua, kannattaa tarkistaa aikaoloajat esimerkiksi tästä.

Vuojoen kartanosta kirjoitettu turina on toteutettu yhteistyössä Hovisalesin kanssa.

Saattaisit myös pitää näistä:

20 kommentti

  1. Kiitos kun linkkasit juttusi, oli pakko tulla heti lukemaan, kun omilla hoodeilla liikutaan! 🙂 Vuojoella tulee käytyä erinäisissä tilaisuuksissa pari kertaa vuodessa. Viimeisestä on parisen kuukautta aikaa, ja silloin taas kuulin lisää tarinoita kartanon kummituksista (täällä päin niitä kuulee aika useinkin). Käytiin myös yhdessä makuuhuoneista, jossa yöelämä on aaveiden puolesta vilkastakin. Lisäksi piipahdimme salaperäisellä ullakolla. Mun on pitänyt jo monta kesää yöpyä Vuojoella, ihan vaan aaveenmetsästys mielessäni (kotiseutumatkailua sekin). Tosin nämä minun tähänastiset aaveenmetsästysyöt ovat saaneet mut epäilemään, piilottelevatkohan kummitukset silloin, kun niitä tullaan varta vasten katsomaan! 😀

    1. Se voi olla, että ne eivät näyttäydy juuri silloin, kun niitä silmätarkkana oltaisiin ”vakoilemassa”. 😉
      Ja sanotaanko näin, en välttämättä haluaisi olla yötä makuuhuoneessa, jossa aaveiden yöelämä on vilkasta.
      Voisi olla, että pimeys ja pienen pienikin ääni, laittaisivat ryntäämään ulos autoon yöksi… 😀

  2. Olipas mielenkiintoinen paikka, en ole koskaan kuullutkaan. Täytyy laittaa tämäkin paikka listalle, että kun sattuu näille kulmille tiedämme vierailla. Ylipäätään minusta tuntuu, että Suomessa tosi monia upeita kartanoita joissa en ole koskaan vieraillut. Ne kaikki varmaan olisivat visiitin väärtejä.

  3. Hienonnäköinen kartano, suomalaiseksi. Ja, mielestäni, tämä on ollut vähemmän julkisuudessa, kun ei kuullosta yhtään tutulta. Suvun (Schildt) kartanoita on aika vähän jäljellä, suvulla, mutta Bosgårdissa Porvoon lähellä tulee joskus käytyä.

  4. Mielenkiintoista! Nämä vanhat kartanot ovat ihania, ja vierailisin niissä Suomessa ollessa enemmänkin, mutta valitettavasti minulla ei ole autoa. : / Tuo Orangeriakin vaikuttaa niin viehättävältä… ehkä pitää vuokrata se auto. ^_^

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *