Itä-Uudenmaan luontokohteita: Askolan Hiidenkirnut

Hiidenkirnut, Askola

Aurinkoisen sunnuntaipäivän ratoksi lähdimme ajelulle kohteena Askolan Hiidenkirnut. Sukulaisperhe vieraili muutama vuosi sitten kirnuilla ja kovasti kehuivat luonnon muovaamaa ainutlaatuista nähtävyyttä.

Joten olihan se aika meidänkin jo kokea!

Hiidenkirnut pähkinänkuoressa

Hiidenkirnut löytyvät Korttian kylästä, Kirnukallion kyljestä Askolasta. Kyse on 20 kuopasta eli hiidenkirnusta, jotka jääkauden päättyessä urautuivat kallion kylkeen. Teorian mukaan sulamisvedet toivat mukanaan jauhinkiven ja muuta kiviainesta, jotka kavitaation ja veden pyörimisen voimasta pyörittivät kallioon kyseiset kuopat.

Askolan hiidenkirnut löytyivät, kun paikallinen isäntä Soini Järvelä oli 1950-luvulla metsässä poikansa kanssa. He kipusivat ylös Kirnukalliota ja Soinin ottaessa tukea männystä, se lähtikin irti juurineen päivineen. Alta paljastui hiidenkirnu.

Kerrotaan, että kirnut olisivat olleet paikallisten tiedossa jo aiemmin, mutta tarvetta niiden ”paljastamiseksi” ei juurikaan ollut.

Kyseessä on Suomen laajin kirnuesiintymä. Alue avattiin yleisölle vuonna 1965.

Hiidenkirnut löytyvät parhaiten navigaattorin avulla. Osoite on Hiidenkirnujentie 720, Askola. Lähemmäksi päästyämme, ruskeat tieviitat opastivat kulkijaa.

Kohteessa

Päästäksemme hiidenkirnuille, ajoimme läpi hyvin alavien peltomaisemien sekä satunnaisten metsäpalstojen. Siellä täällä oli somia pieniä, lähinnä punaisiksi maalattuja taloja, joiden pelloilla kävi kova vilske, koska kevätpuuhat olivat juuri meneillään.

Hiidenkirnujen parkkipaikka on heti tien vieressä, tästä on 500 metriä kävelymatkaa itse hiidenkirnuille. Matka kulki pitkin polkua, jonka alkuosaan oli tuotu pientä sepeliä. Polku ja itse asiassa koko retki ei sovi ihmisille, joilla on kulkemiseen liittyviä ongelmia. Myöskään lastenrattailla tai pyörätuolilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta kirnualueelle mennä.

Ensimmäinen pysähdys tuli Hiidenkivi-nimisen järkäleen luona. Kyse on kivestä, joka kovasti näyttää hmm. Hiideltä? Kivi on joka tapauksessa alueen symboli ja koristaa Askolan hiidenkivialueen tunnusta.

Matka jatkui kallion päällä kulkevaa polkua pitkin, välillä nousimme puista tehtyjä rappusia ylös ja polkua eteenpäin. Noin puolivälissä olisi ollut mahdollisuus tehdä lisälenkki sinisillä nauhoilla merkatun, 300 metriä pitkän maisemapolun kautta. Jätimme polun tallustelun paluumatkalle.

Saavuimme Kirnukallion päälle, jossa on keräyslipas pääsymaksuja varten. Hinnat eivät päätä huimaa: 4€/perhe, 2€/aikuiset ja 1€/lapset. Pääsylipputulot käytetään alueen ylläpitoon, joten hyvään tarkoitukseen menee.

Aikamme kallion päältä Porvoonjokiseutua ihasteltuamme, aloimme laskeutua kapeita puuportaita pitkin alas. Portaiden vieressä kulki matala vaijeriaita, joka olisi varmasti tullut käyttöön liukkaammalla kelillä. Viikonlopun ajan oli onneksi ollut todella kuivaa, joten kaiteita ja lisätukea ei tarvittu.

Tonttu- ja Päärynäkirnut

Ensimmäiset hiidenkirnut tulivat vastaan puolivälissä portaita. Kyseessä olivat pienet Tonttu- ja Päärynä-kirnut. Vieressä oli myös Onnenkirnu, jonne jokainen voi ylimääräisen kolikkonsa onnenkantamoisen toiveessa heittää, nämäkin lantit kun menevät alueen kunnossapitoon.

Kirnujen nimet ovat hauskoja

Jokainen paristakymmenestä sileästä kirnusta on nimetty selkeillä kylteillä. Osa hiidenkirnuista on nimetty muotonsa mukaan kuten Päärynä, Nojatuoli, Riisipata, Kuppi ja Kattila. Jotkut kirnuista ovat saaneet nimensä vanhoista perinnetarinoista kuten Tonttu, Hiisi, Vuorenhaltia ja Menninkäisen pesä.

Onpa pari hiidenkirnua saanut nimensä myös paikallisen kirjailijan Johannes Linnakosken tuotannon mukaan kuten Koskenlaskija ja Tulipunakukka. Myös muutama yritys, jotka olivat mukana tukemassa hiidenkivialueen alkutaipaletta, ovat saaneet omat nimikkokirnut: Vakka, Jäävaurio sekä Kohiseva. Näiden lisäksi alueelta löytyvät kirnut: Luiskahdus, Kolmoset, Professori Okko, Professori Akai, Mylly, Kukkaro sekä Jättiläisen kuhnepytty.

Hiiden kylpyastia

Jättiläisen kuhnepytty eli Hiiden kylpyastia on alueen hiidenkirnuista isoin ja koko maailman neljänneksi suurin. Strategiset mitat kirnulla ovat seuraavat: 10,3 metriä syvä sekä 4,2 metriä leveä. Kirnussa ovat ruostuneet rappuset, mutta en suosittele niiden käyttämistä.

Koska hetkeen ei ollut satanut, kirnuissa oli vähänlaisesti vettä. Muutamassa oli vielä auringon osin sulattamaa jäätä kellumassa kirnun pohjalla.

Nähtävyys on omalla tavallaan mielenkiintoinen ja alue on hoidetun oloinen. Kirnut ovat metsäolosuhteisiin mukavasti nimettyjä, ja paikkana Hiidenkirnualue on vallan mahtava; jylhine korkeuseroineen, vihreine sammalmättäineen sekä sopivan haastavan maastonsa vuoksi.

Tämä luonnon muovaama nähtävyys on aina auki, tosin talvisin ei ole kunnossapitoa. Kirnuille on mahdollista tulla Porvoonjokea pitkin myös veneellä tai kanootilla. Kanooteille on pienen matkan päässä kirnuilta rantautumispaikka tarjolla.

Kuhnepytyn vieressä on retkeilijöille tarjolla puiset penkit istahtamiseen sekä mikä oli vallan mahtavaa, roskalaatikko, käytettyjä eväspapereita varten. Roskalaatikoita on myös parkkipaikan yhteydessä, joten emmehän heitä roskia luontoon!

Loppukevät on hyvä aika käydä kirnuilla, koska kuuleman mukaan kirnuihin jäämä vesi, houkuttelee erityisesti hyttysiä. Kesällä toukat kuoriutuvat ja nauttivat ateriansa, mistä muualtakaan kuin paikan päälle tulleista retkeilijöistä.

Paluumatkalla teimme lisälenkin, joka vei luikertavalle maisemapolulle, jonne jokaisen hiidenkirnuilla käyvän kannattaa ehdottomasti mennä. Näkymät ovat juuri sellaiset kuin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan maalauksissa: matalia mäntyjä, harmaita keloja, paljasta kalliota, ronskeja kivijärkäleitä, villiintynyttä jäkälämätästä, verhomaisen naavan roikkuessa puista. Näkymät kohti Porvoonjokilaaksoa ovat todella hienot. Ei ihme, että täältä avautuva näkymä on yksi valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista!

Suosittelen hiidenkirnuja jännittäväksi retkeilykohteeksi perheille, joissa on hieman isompia lapsia. Aivan taaperoille paikka ei sovi, hankalien polkujen sekä korkeuserojensa vuoksi. Ja ulkomaalaisille vieraille, paikka on varmasti mielenkiintoinen, varsin erilainen luontokohde.