Torholan luola, Lohja
Tiesitkö, että Lohjalla on Suomen suurin kalkkikiviluola? Ja nyt ei ole kyse Tytyrinkaivoksesta, vaan luonnollisella tavalla syntyneestä luolasta. Emmepä mekään tienneet eiliseen asti. Olimme Karjalohjalla käymässä ja samalla reissulla saimme vihiä asiasta, joten olihan se luola sitten kotimatkalla käytävä vilkaisemassa lämpimässä kevätillassa.
Torholan luola pähkinänkuoressa: Torholan luola sijaitsee Lohjan Karkalinniemessä. Luola syntyi viimeisen jääkauden jälkeen, kun vesi syövytti epäpuhdasta kalkkikiveä pois happamasta gneissistä. Luolan kokonaispituus on 31 metriä. Korkeuseroa suuaukon ja alimman pisteen kohdalta on noin 14 metriä.
Ajoimme Karkalinniemeen mutkaista hiekkatietä pitkin. Maisemat olivat hyvin lehtipuuvoittoisia. Siellä täällä näkyi jyhkeitä kiviä ja kallioita. Karkalinniemessä vastaan tulee parkkialue, jolta on Torholan luolalle viitta sekä opastaulu.
Jatkamme matkaamme jalkaisin. Linnut sirkuttavat puissa kun kuljemme varsin kulutettua polkua eteenpäin. Puihin on tuotu kiitettävät määrät linnunpönttöjä. Maastossa on paljon kaatuneita puita. Olemme saapuneet Natura2000-verkoston ja Metsähallituksen luonnonsuojelualueelle. Torholan kallioalue kuuluu myös osana lehtojen- ja rantojensuojeluohjelmaan. Täällä ei kaatuneita puita korjata pois, vaan luonto saa hoitaa tehtävänsä monien ötököiden, lintujen ja luonnollisen lahoamisen muodossa.
Matkaa parkkipaikalta luolan suulle on alle kilometri, mutta maasto on osin haastavaa. Vielä haastavammaksi maasto muuttuu luolassa. Ennen luolaa, vastassa on opastaulu jonka viereltä aukeaa varsin miellyttävät maisemat alas Lohjanjärven rantaan sekä rehevään ympäristöön.
Laskeudumme luolan eteiseen. Koska emme olleet varautuneet luolavierailuun etukäteen, huomaamme aika pian, ettei alas saliin ole menemistä. Luola on kostea ja liukas, eikä meillä ole mukana tarpeeksi tukevia kenkiä eikä tehokasta taskulamppua. Kännykän valoilla ei luolassa pitkälle pötkitä. Huokausten kera luolan varsinainen nähtävyys eli sali jää tällä kertaa näkemättä vaillinaisen varustuksen sekä ahtaiden kivenkolojen vuoksi. Mikäli retki luolan sisälle kiinnostaa, tässä Retkipaikkaan tehty mainio postaus aiheesta.
Jo tämän meidän yrityksen jälkeen on sanottava, ettei kohde todellakaan sovi liikuntarajoitteisille eikä myöskään pienille lapsille. Putoamisvaara on todellinen, ja opaskylteissä varoitetaankin, että luolaan meno suoritetaan omalla vastuulla.
Luolasta ylös päästyämme, lähdimme laskeutumaan alas rantaan. Kallioisella polulla on kaiteet mutta alas pääsemisen eteen on tehtävä töitä. Polun korkeuserot ovat aikamoiset. Matkalla voi tosin pysähtyä ja ihastella kalliossa kasvavia sammalia, kelta- sini- ja valkovuokkoja sekä muuta rehevää kasvillisuutta, joiden kasvua kalkkiperäinen maaperä tukee.
Rannassa on mukava viivähtää hetki terveleppien alla. Jos eväät olisivat mukana, ne olisi mussutettu täällä. Avotulenteko on muuten alueella kielletty!
Emme lähde kiipeämään rinnettä takaisin ylös, vaan kierrämme alueen rantaa mukailevaa polkua pitkin, vaikka se hieman lisääkin paluumatkan pituutta. Matkan varrella ihmettelemme vanhoja paksuja puita, suojeltuja rinnelehtoja ja peikkometsää.
Autossa toteamme kuin yhdestä suusta: kannatti käydä, vaikka emme Torholan luolan saliin päässeetkään. Seuraavalla kerralla ovat sitten kunnon varusteetkin mukana!
Mielenkiintoisia Lohjan seudun matkailunähtävyyksiä voit löytää sivustolta www.visitsouthcoastfinland.fi.
Oletko päässyt käymään Torholan luolassa?
Ompas tosi kaunis paikka ja mielenkiintoinenkin retkikohde. En ole ennen kuullutkaan tällaisesta luolasta. Yllättävää ettei polun alussa jo mainita minkäänlaista vaikeusastetta, tietäisivät lapsiperheet esimerkiksi jo siellä, ettei luolaan ole helppo päästä.
Kiitos Paula kommentistasi! Kovin oli vaikeakulkuinen tuo luola, ei sovi myöskään ahtaan paikan kammoisille.
Onneksi on näitä blogeja jotka varoittelevat ja informoivat mahdollisia retkeilijöitä! 😉
Mielenkiintoista, en ollut tästä kuullutkaan! Lohjalla on kyllä vaikka mitä helmiä, tämä ja superkuuluista Paavolan tammi nyt esimerkiksi. Täytyy pistää tää korvan taakse ja mennä joskun kunnon otsalamppujen ym. kanssa tutkimaan luolaa! 🙂
Kiitos Laura! Ja todellakin kannattaa mennä! Kävimme juuri uusitussa Tytyrin kaivoksessa, jos ei siellä ole tullut käytyä, niin ehdottomasti kannattaa osallistua kierrokseen mukaan.
Onpa jännän kuuloinen paikka! Niin sitä näemmä löytää kiehtovia luolia ihan Suomestakin, jos osaa etsiä. 🙂 Olen nyt ajatellut tulevana kesänä tsempata lähialueen luonnon tuntemuksessa… Hyvä pointti tosin, että ahtaan paikan kammoista voi tuolla ahdistaa, vaikka varustus olisikin kunnossa.
Kiitos Tiia! Suomi on täynnä jänniä paikkoja, ne vaan pitäisi ensin löytää. 😉
Kannattaa mennä luolalle päivällä ja lamppujen kera, ja jos alkaa ahdistaa niin kääntyä takaisin, nimittäin luola muuttuu koko ajan vain ahtaammaksi.
En ole tälläisestä ikinä kuullut. Sellainen paikka kyllä jossa ehdottomasti haluaisin käydä jos reitin varrelle osuisi. Harmi että ette luolan saliin asti päässeet, no uusi yritys joku kerta!
Kiitos Virpi! Suosittelen käymään päivällä kun valoa tihkuu ulkoakin. Mukava luontokohde joka tapauksessa!