Lottamuseo, Tuusulan Rantatie
Tuusulan Rantatiellä ajaessa ei voi välttyä näkemästä vaaleansinistä huvilaa ja sen edustalla hämähäkinseittiporteilla aidattua laajaa puutarhaa. Paikalliset tuntevat paikan sen leivonnaisten ja perinteisen kanttiiniruoan johdosta. Luit oikein, kanttiiniruoan.
Kyse on Syvärannassa sijaitsevasta Lottamuseosta ja -kanttiinista, jossa valmistetaan niin maistuvia ruoka-annoksia kuin perinteisillä isoäitien resepteillä tehtyjä suussa sulavia leivonnaisia. Vai mitä sanoisit Lottakakusta, Pullavanukkaasta, Muonituslotan maitokakusta tai Mannerheimin kakusta?

Lottamuseo pähkinänkuoressa: Syvärannan tilalla on pitkä historia. Ensimmäinen huvila kohosi tilalle vuonna 1869. Huvila vaihtoi tiuhaa omistajaa, kunnes päätyi erilaisten järjestöjen ja säätiöiden lepokoti- ja kurssituspaikaksi. Vuonna 1922 huvilan osti Onni. V. Tuiskun lepokotisäätiö, joka järjesti toimintaa sanomalehtimiehille ja -naisille. Toimittajien lisäksi vapaa-aikaansa Syvärannassa viettivät myös taiteilijat. Kerrotaan erään Eino Leinonkin käyneen lepokodissa, mutta lähteneen pian pois, koska Syvärannassa oli hänen mukaansa kovin levotonta.
Tuiskun lepokoti lopetettiin ja huvila myytiin vuonna 1936 Lotta Svärd-järjestölle. Lotat olivat jo aiemmin toimineet Tuusulan Rantatiellä, Taistelukoulun tiloissa. Syvärannan huvila remontoitiin ja rantaan rakennettiin rantasauna. Samalla huvilan torni, joka oli huonokuntoinen, jouduttiin purkamaan. Torni oli toiminut ns. vesitornina pihassa olevalle puutarhan suihkulähteelle. Syväranta muuttui Lottaopistoksi ja lepopaikaksi. Ensimmäinen Lottakurssi järjestettiin vuonna 1937. Kurssille osallistuvista naisista koulutettiin henkilökohtaisia kaasusuojelun neuvojia. Vuosien 1937 – 1943 aikana Lottaopistolla järjestettiin erilaisia kursseja yhteensä 61, joihin osallistui 1817 lottaa. Vuodesta 1939, vuoteen 1941 Lottaopisto oli myös Puolustusvoimien tiedusteluyksikön käytössä.
Tontin rannasta löytyy myös ns. Ruotsin maja. Majan tarina on mielenkiintoinen; Suomeen oli suunniteltu olympialaisia vuodelle 1940. Myös lotat olivat jo varautuneet kisoihin painamalla Olympia-aiheisia silkkihuiveja. Valitettavasti sota syttyi ja olympialaiset jäivät Suomessa tuolloin pitämättä. Ruotsin Lotat (Sveriges Lottakårer-järjestö) ottivat silkkihuivit hoiviinsa ja möivät ne tarinan kera ruotsalaisille. Näillä varoilla rakennettiin vuonna 1941 Ruotsin maja, joka on edelleen Tuusulanjärven rannalla. Majaa käytetään vielä nykyisinkin yhä harvenevien lottien ja pikkulottien kesäpaikkana.
Lotta Svärd-järjestö lopetettiin välirauhan sopimuksen ehtojen toimeenpanon vuoksi vuonna 1944. Syväranta oli jo ennen tätä lahjoitettu eteenpäin Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Kevättalvella 1947 huvila syttyi viallisen sähkölaitteen vuoksi palamaan, ja paloikin kivijalkaan asti. Vain osa 1. kerroksen huonekaluista saatiin pelastettua. Aina vuoteen 1995 asti, Syvärannassa oli toimintaa vain Ruotsin majassa, rantasaunassa ja puutarhassa. Puutarhaa hoiti talonmies joka asui tontilla olevassa valkoisessa talossa. Vuonna 1994 Huoltosäätiön täyttäessä 50 vuotta, päätettiin juhlavuoden kunniaksi rakentaa tontille uusi päärakennus. Nykyinen huvila valmistui vuonna 1995. Huoltosäätiö muutti nimensä vuonna 2004 Lotta Svärd Säätiöksi.



Puutarhassa on vierailijoiden ilona satavuotias hämähäkinseittiportti, suihkulähdeallas, kivikellari, mankeliaitta sekä Mannerheim- ja Lottapatsas sekä ”Josefiina”-marmoriveistos. Museossa on kanttiinin lisäksi kattava museokauppa.



Unohtamatta mainita museon vanhoja puita ja puutarhaa, keskikäytävää sekä lasten leikkipuistoaluetta. Puutarhasta löytyy vieläkin pieni hyötypuutarha kanttiinin leivonnaisia varten, lotille kun puutarhan hoito oli tärkeä asia ja puutarhassa viljeltiin aikoinaan paljon hyötykasveja.
Vierailupäivänä ajaessamme Lottamuseon portista sisään puutarha oli täynnä tanssivia naisia. Sisään päästyämme selvisikin, että kyse oli yhdestä vuoden aikana järjestettävästä koko perheen tapahtumasta. Tällä kertaa aiheena oli Tanssin taikaa. Lottamuseo onkin erikoistunut järjestämään erilaisia kohderyhmiä kiinnostavia tapahtumia niin yhteislauluista tanssiin kuin elokuvista lastenlauantaihin. Kannattaa seurata Lottamuseon tapahtumakalenteria ja ajoittaa vierailu mielenkiintoisen tapahtuman kylkeen.

Museon kahvilassa eli Lottakanttiinissa kävi kuhina kun lounaat ja leivonnaiset tekivät kauppaansa. Myös me nautimme iltapäiväkahvit ennen näyttelyyn tutustumista. Saimme kahvitteluseuraksi museonjohtaja Saija Ylitalon joka kertoi Syvärannan mielenkiintoisesta historiasta, Lottien vaiheista ennen sotaa, sodan aikana kuin sen jälkeenkin sekä Lottamuseon nykyisistä pyrkimyksistä pitää Lotta-aatetta yllä.
Tapa jolla museonjohtaja lotista puhui, kulki hyvin henkilökohtaisella tasolla. Hän maalasi eteemme viime vuosituhannen naisen aseman, sodan aikaisen vaikean tilanteen kun miehet olivat rintamalla ja naiset kotirintamalla hoitamassa niin kodin kuin raskaat teollisuus- ja maataloustyötkin. Sekä sodan jälkeisestä tilanteesta, kun moni lotta poltti häpeissään oman Lottapukunsa, eivätkä puhuneet noista ajoista mitään jälkipolville. Ylitalo kertoi, että museoon tulee vierailulle omaisia, joille on tullut täytenä yllätyksenä kuolinpesän tyhjennyksen yhteydessä tieto, että heidän lähisukulaisensa on ollut lotta. Lottia toimi erilaisissa tehtävissä lähes 240 000 henkilöä.
Mielenkiintoisen ja herkän keskustelutuokion jälkeen lähdimme yläkertaan tutustumaan näyttelyyn. Yläkerrasta löytyy itse asiassa kaksi näyttelyä: Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi sekä Rakkauden tiloja – Avaa sydämesi!



Lotan tarina on Lottamuseon päänäyttely. Elämyksellisen näyttelyn avulla pääsee tutustumaan Lotta-järjestön historiaan. Useassa näyttelytilassa on paljon alkuperäistä esineistöä, valokuvia ja opasteita. Multimedian avulla on mahdollisuus päästä mm. lääkintälotan mukaan hänen työkomennukselleen. Mikäli suvussasi on ollut lottia tai pikkulottia, heidän kokemuksensa saavat täällä aivan uuden ulottuvuuden.
Kuten monessa muussakin suvussa, myös minun suvussani, lottina olleet vaikenivat. Vasta mummoikäisinä saattoi jokin pikkujuttu suusta karata, mutta ei se suuruus ja vakavuus, joka varsinkin sodan aikana heidän hartioilleen sälytettiin. Ja valitettavasti nyt kun tuollaiset asiat kiinnostaisivat, ei ole enää ketään kertomassa tarinoita. Myös siksi on hyvä, että on olemassa Lottamuseon kaltainen paikka, joka kerää tietoa ja elämäntarinoita myös niistä ihan tavallisista lotista.
Rakkauden tiloja-näyttely on Suomi 100-hanke joka on toteutettu yhteistyössä Teatterimuseon, Vantaan kaupunginmuseon sekä Hotelli- ja ravintolamuseon kanssa. Jokaisessa museossa käsitellään rakkautta eri näkökulmasta.
Lottamuseon näyttely jakautuu kahteen osaan, ulkoa löytyvässä mankeliaitassa pääsee osalliseksi evakkomatkaan äänien ja alkuperäisten esineistön avulla. Tämä näyttely on kostuttanut yhden jos toisenkin kävijän silmäkulman, joten koskettavasta näyttelystä on kyse. Toinen osa Rakkauden tiloja-näyttelystä löytyy Lottamuseon yläkerrasta, jossa on nähtävillä lavastettu tilanne siitä, millaisia tuhoja lentopommi on saanut sota-aikaan asunnoissa aikaiseksi. Näyttelyssä esitellään myös Suomen Huollon toimintaa sekä sen jäsenjärjestöjä.
Jotta Lottamuseon näyttelyistä saa kaiken mahdollisen tiedon irti, suosittelen varaamaan paljon aikaa meidän jokaisen suomalaisen historiaa tavalla tai toisella koskettaneen aikakauden sekä aineiston tutkimiseen. Näyttely ei ehkä sovi perheen kaikkein pienimmille, koska näyttelyssä sota tulee hyvin liki ja aiheuttaa pienimmissä enemmän kysymyksiä kuin mihin ehkä vanhemmilla on halua vastata. Lottamuseon järjestämiin tapahtumiin on kaikilla ikään katsomatta mahdollisuus osallistua. Ja erityisesti lastenlauantait ovat varta vasten perheen pienimmille räätälöityjä tapahtumia.
Suosittelen vierailemaan Lottamuseossa, vaikka sinulla ei olisikaan lähisuvussa ollut lottina toimineita naisia. Museon näyttelyt saavat olon hieman hämmentyneeksi, mutta ennen kaikkea arvostamaan niitä suomalaisia naisia, jotka menettivät nuoruutensa palvellessaan isänmaataan monin eri tavoin.
Lottamuseo on avoinna touko-syyskuun välisenä aikana (ti-su) klo 9.00 – 18.00. Talvisin aukioloajat ovat (ti-su) klo 10.00 – 17.00. Poikkeavat aukioloajat voit lukea tästä.
Sisäänpääsymaksut: 7 €/aikuiset ja lapset (7-16 v.) 2 €. Ryhmäopastuksia, työpajoja, draamaopastuksia sekä nukketeatteria on museosta tilattavissa etukäteen.
*Turina on toteutettu yhteistyössä Lottamuseon kanssa. Mustavalkoiset evakkokuvat löytyvät Mankeliaitan Evakkonäyttelystä ja ovat SA-kuvaajien ottamia.
Olisipa tuolla hienoa vierailla. Olimme juuri viime viikolla työpaikan vastuullisuuspäivänä auttamassa sotaveteraaneja ja heidän leskiään kotiaskareissa yhden päivän ajan. Meidän porukka kävi pesemässä 90-vuotiaan sotaveteraanin lesken ikkunat ja jutustelemassa kahvikuppien äärellä. Siitä päivästä tuli ihan mielettömän hyvä mieli niin meille kuin selkeästi myös rouvalle.
Kiitos Teija kommentistasi! Ja kiitos myös avustasi vastuullisuuspäivänä. Näillä sotaveteraaneilla ja heidän leskillään, kuten myös lotilla olisi paljon tarinoita kerrottavana (ei välttämättä sotaan liittyviä juttuja) jos vain olisi korvia kuuntelemassa. Lottamuseo laittaa hiljaiseksi ja nöyräksi. Ilman noita henkilöitä, emme välttämättä kirjoittaisi blogitekstejäkään.
Ei ole voinut olla huomaamatta, mutta Lottamuseo kuului silloin niihin museoihin, jotka sattuivat olemaan kiinni.
Minä en tiedä, toimiko mummoni lottana, hän ei sitä koskaan kertonut. Sen tiedän, että hän oli sairaanhoitaja sota-aikana ja hoiti haavoittunutta sotilasta, josta tuli sitten isoisäni. Lotta-aate herättää kyllä kysymyksiä ja sen levittäminen, sillä se oli fasistinen järjestö. Varmasti sen takia siitä hiljaa oltiinkin. Voi kuvitella, miten hiljaa Saksassa ollaan jostain BDM tai HJ -historiasta,
Kiitos Stacy!
Yksi syy miksi Lotista vaiettiin, oli heidän mustamaalaamisensa ”huonoiksi naisiksi” rintamalla. Vaikka se nyt on fakta, että nuorten miesten ja naisten kohtaamisissa on aina niitä joitakin jotka ihastuvat/rakastuvat toisiinsa. Enkä usko, että Lotat olivat yläpuolella muita, vaikka ohjesäännöt kuinka asian kielsivät. Sodan jälkeen kukaan nainen ei halunnut olla se huono nainen vaan jatkaa elämäänsä ilman häpeäleimaa. Aate on asia toinen, kyllähän tuossa liikkeessä on ollut piirteitä vaikka mihin.
Lotta-svärd järjestö ei ollut missään nimessä fasistinen järjestö!
Mä luin että lottomuseo ja mietin että nyt on jännä – ”koskettava lottomuseo!” Mut onhan toki Lottamuseokin kiinnostava! 😀 Löysin joskus lapsena metsästä kupin jossa oli Lotta Svärd -logo. Tiedä sitten kuinka vanha se oli vai oliko uudempaa tuotosta, mut silloin se oli tosi jännää. Mielenkiintoinen, voisin hyvinkin täällä käydä, jos tuolla seudulla tulee reissattua.
Kiitos Lotta! Ei taida vielä tuollaista lottomuseota vielä löytyäkään, siitäpä jollekin hyvä idea käytettäväksi! 😉
Mä kävin tuolla talvella ekaa kertaa ja tykkäsin. Mulle taas jäi sellainen olo, että sotamuseona toi olis just sopiva lapsillekin – moni on paljon ahdistavampi tai vaikeammin toteutettu.
Kiitos Veera kommentistasi!
Sota on vaikea asia selittää erityisesti lapsille. Tietysti riippuu paljon myös lapsen luonteesta, miten asian ottaa vastaan.
Totta on, että ihan pikkuiset, jotka eivät osaa lukea, eivät paljon noista museoista perusta. Tosin juuri silloin kun vanhemmat haluaisivat keskittyä juuri niiden opastekstien lukemiseen, voi olla hieman hankala keskittyä jos paapero haluaa edetä museossa eteenpäin.