Peking, Kiina osa 4.
Kolmannen varsinaisen päivän vietimme Pekingissä kävelemällä Kielletyn kaupungin vieressä sijaitsevaan Jingshan puistoon. Opaskirjojen mukaan puistosta avautuisi hienot näkymät itse Pekingiin kuin Kiellettyyn kaupunkiin. Puisto onkin merkitty yhdeksi Pekingin ”must see”-kohteista.

Jingshan puisto lyhyesti
Puiston historia vie aina 1270-luvulle, jolloin Jingshan puisto toimi keisarillisena yksityispuutarhana, osana Kiellettyä kaupunkia. Puisto avattiin osin yleisölle vuonna 1928, ja loput osat puutarhasta avautuivat yleisölle vuonna 1949.
Keisarit viettivät aikaansa puistossa rukoillen, palvoen menneitä sukupolvia sekä kasvattaen mm. hedelmäpuita. Eräs keisareista, keisari Chongzhen nimeltään päätti myös päivänsä puistossa, hirttämällä itsensä puuhun. Hirttopaikka on merkitty pronssilaatalla.
Puutarha on suuruudeltaan 230 000 neliömetriä, joten katsottavaa riittää. Puiston Jingshan mäki on Pekingin korkein kohta.
Pioniruusuja puistossa kerrotaan olevan peräti 20 000. Myös kukkapurkeissa olevia kasveja on hurjasti. Puistosta löytyy useiden hurmaavien kukkien ja puiden lisäksi mm. hieno Taivaan temppeli sekä viisi keisarillista paviljonkia.

Pääsyliput puistoalueelle maksavat vaatimattomat 2 yuania eli n. 0,30€ (2017 hinta). Lipun hintaan eivät kuulu mahdolliset näyttelymaksut.
Puisto on avoinna: huhtikuusta lokakuuhun klo 06.00 – 21.00 ja marraskuusta maaliskuuhun klo 06.30 – 20.00.
Tänään
Puistoon päästyämme, lähdimme kipumaan epätasaista ja jyrkkää polkua ylös kukkulalle (ei todellakaan sovi huonojalkaisille). Polulla oli hiukan vaikea väistää ylhäältä tulijoita, ja tossut lipsuivat kivialustalla. Kiipeäminen kävi todellakin kuntoilusta. Ylhäälle pääsee myös portaita pitkin, mutta eihän se olisi ollut yhtä jännittävää!



Olipa ylhäältä mäeltä näkymätkin sitten sen mukaisia. Täältä pääset näkemään Pekingin 360 asteen kulmasta. Ja jos sattuu olemaan vähemmän pakokaasuja ilmassa, kukkulalta näkyvyys on kilometrejä.

Koska markkinahumua ja turistikliseitä et pääse Pekingissäkään pakoon, ylhäällä lapset pääsevät pukeutumaan keisarillisiin asuihin. Näin myös meidän tytär halusi tehdä. Hommassa ei kauaa nokka tuhissut, tyttö oli puettu alta aikayksikön ja asetettu ”keisarilliseen tuoliin” istumaan.

Lisämaksusta sai lapsen vierelle kaksi hovineitoa. Valokuvan hinta ilman hovineitoja oli noin 5€, joka on aikamoinen maksu kun vertaa muuhun Kiinassa tarjolla oleviin turistihoukutuksiin. Tosin vierailusta jäi tyttärelle mukava muisto valokuvan muodossa.

Koska puisto on listattu yhdeksi mielenkiintoisista Pekingin nähtävyyksistä, et pääse täälläkään ihmisiä pakoon. Mutta koska puistoalue on suuri, yhteentörmäyksiä ei mäkikiipeilyn lisäksi tule. Puistossa on penkkejä joilla voi hengähtää, kojuja joista voi ostaa niin jääkaappimagneetteja kuin pullotettua juomista. Ja jos sisimmässäsi asuu hortonomi, Jingshan puisto on ehdoton paikka jossa vierailla.
Seuraavaksi siirryimme läheiseen Beihai-puistoon, joka on kuuluisa valkoisesta dagodastaan.
Näitä Kiinan kertomuksiasi on kiva lukea. Samaan aikaan kirjoittelemme maasta. Itselläni on juuri Kielletystä kaupungista postaus valmistumassa.
Minä muuten näin tuollaisen keisarin valtaistuimen myynnissäkin. Olisi ollut kiva ”matkamuisto” 🙂
Kiitos Anna!
Laitapa jakoon postauksesi niin voin lueskella teidän kokemuksia maasta.
Keisarin valtaistuin olisi varmasti ollut hulppea matkamuisto! 😉