Peking, Kiina osa 3.
Seuraavana vuorossa bloggaajapiireissä hieman herkkä aihe, nimittäin eläintarhat. Ymmärrän eettisen puolen keskusteluista, mutta usein ainoa paikka jossa ihminen, puhumattakaan pienestä lapsesta voi eksoottisia eläimiä nähdä, ovat juuri nämä parjatut eläintarhat. Kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta matkustaa kaukomaille tai safarille ihastelemaan eläimiä ihan livenä.
Myös usea laji on eläintarhojen avulla saatu elvytettyä ja näin estettyä lajien sukupuuttoon kuoleminen. Esimerkiksi lusikkasirri, joka on äärimmäisen uhanalainen lintulaji Siperian kaukoidästä, on saatu tarhattua Iso-Britannian Slimbridge Wetland Centeriin (WWT Slimbrigde). Ja toivottavasti tulevaisuudessa uudet yksilöt pääsevät vahvistamaan harvalukuiseksi käynyttä luonnonvaraista joukkoa.
Eläintarhojakin on erilaisia, hyvin hoidettuja ja niin, vähemmän hoidettuja. Pekingin tarha kuuluu keskivertokastiin. Osa eläinten aitauksista on isoja ja varsin hyvin hoidettuja, osa varsinkin lintujen häkeistä, on naurettavan pieniä.
Beijing Zoo lyhyesti
Pekingin eläintarha on perustettu vuonna 1906, Qing dynastian aikaan ja on yksi vanhimmista eläintarhoista Kiinassa.
Eläintarhalla on pinta-alaa 90 hehtaaria, joista lampia ja lähteitä on 5,6 hehtaarin verran. Eläintarhassa on lähes 5000 eläintä.
Eläintarha tunnetaan harvinaisista eläimistä kuten jätti- ja punapandoista, Siperian tiikereistä, lumileopardeista sekä Kiinan alligaattoreista.
Vuonna 1999 eläintarhaan avattiin akvaario, joka on Kiinan suurimpia.

Tänään
Eläintarhapäiväksi osui Pekingiin karmea smokepäivä, näkyvyys oli vain muutaman kymmenen metriä. Hassua miten samalla aurinko voi kuitenkin niin kirkkaasti paistaa. Harmaa saastepilvi tuntui niin kurkussa kuin nenäonteloissakin, eikä mitenkään mukavasti. Onneksi päivän mittaan pilvi hieman hälveni.

Eläintarhaan johtaa kolme sisäänpääsyporttia. Ensisilmäyksellä eläintarha on yhdistelmä suurta puutarhaa sekä eläinten aitauksia. Kirsikkapuut olivat täydessä kukassa, ja paikalliset taltioivat itseään sekä perheitään yhteiskuviin puiden kanssa. Näytti jopa siltä, että useampaa seuruetta kiinnostivat kirsikkapuut enemmän kuin eläimet.
Alueen läpi solisee NanChang joki, jolla järjestetään myös jokiajeluita. Liput risteilylle saa ostettua sisäänpääsylipun yhteydessä.

Eläintarhassa on valtaisasti Afrikan eläimiä kuten myös Kiinasta löytyviä otuksia. Heti pääsisäänkäynnin yhteydessä on pandatalo, jossa köllivät mustavalkoiset nallekarhut.
Silmiinpistävän outoja olivat kiinalaisten tottumukset, he nimittäin heittelivät omia eväitään otuksille. Voi vain kuvitella kuinka eläinten vatsat erilaisiin eväisiin reagoivat.
Eväistä puheen olleen, alueella on mukavasti erilaisia ravintoloita niin kiinalaisista länsimaisiin herkkuihin. Myös vessoja on alueella varsin mukavasti.

Eläintarhan pääsylippujen hinnat ovat edulliset. Pelkkä sisäänpääsy maksaa 15 yeniä eli 2.10€ (vuoden 2017 hinta). Jos haluat nähdä pandatalon, hinta on 20 juania eli 2.80€. Mikäli näiden lisäksi haluat pienelle risteilylle, yhteishinta on 40 juania eli 5.50€.
Sisäänpääsylipun, pandatalon sekä akvaariolipun hinta pompahtaakin jo 130 juaniin eli noin 18€.

Eläintarha on avoinna huhtikuusta lokakuuhun klo 07.30 – 18.00 ja marraskuusta maaliskuuhun klo 07.30 – 17.00. Akvaario on avoinna 09.00 – 17.30. Eläintarhan intersivut ovat vain kiinaksi.
Jos haluaa viettää päivän poissa Pekingin melusta ja hälystä, eläintarha on siihen yksi vaihtoehto. Eläimiä on paljon ja pääsyliput ovat erittäin halvat. Tarhan puistoalueissa silmä lepää!
Eläintarhat ovat minusta kovin surullisia paikkoja. Herää aina kysymys, milllä oikeudella me vangitsemme villejä eläimiä ahtaisiin häkkeihin ainoastaan sen takia, että pääsemme niitä katsomaan. Eläimet eivät ole esineitä. Miksei viedä lapsia vaikka luonnontieteelliseen museoon sen sijaan? Jäi vähän karvastamaan toi vipo lause: ”Jos haluaa viettää päivän poissa Pekingin melusta ja hälystä, eläintarha on siihen yksi vaihtoehto..” Luulenpa, että noi tarhan eläimet haluaisivat olla myös jossain ihan muualla kuin Pekingin surullisen kuuluisalla eläintarhalla… Kiinan maine muutenkin näissä eläinsuojeluasioissa ja eläinten kohtelussa on aikamoisen kehno. Onneksi matkailussakin aletaan pikku hiljaa tarkastelemaan asioita myös eettiseltä näkökulmalta. Valinnoillamme on väliä tässäkin kohtaa.