*Blogiteksti on toteutettu yhteistyössä ebookersin kanssa.
Kuten J. Karjalainen aikoinaan lauloi: Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen. Olen aina ollut reissunainen. Nuorempana se näkyi pitkinä keikkamatkoina muutaman bändin perässä pitkin Suomen kamaraa, nykyisin lentomatkoina pitkin poikin mielenkiintoista maapalloamme.
Maailman imu on kohdallani niin kova, että ”heikompia”, yleensä vanhempiani oikein hirvittää. Yksinkertaistaen; matkustaminen on intohimoni ja tien päällä oleminen tekee minut onnelliseksi!
Minua inspiroivat uudet paikat, kaupungit ja näkymät. Ajatuksena kiinnittyminen johonkin Kreikan saaren kohteeseen kauhistuttaa jo ajatuksena. Se voi olla jonkun toisen juttu, mutta minun unelma se ei ole. Voihan se tietenkin olla, etten vain ole vielä löytänyt omaa paratiisiani?
Lähtemisessä minua kiinnostavat myös eri maiden ruoka, kulttuuri ja historia. Ihan jokaiseen museoon en enää nykyisin lähde ja lomat ovat enemmän tehokasta liikehdintää kuin aloillaan olemista. Usein lomalta takaisin palatessa voisinkin olla ”oikean loman” tarpeessa. 😉
Matkakohteet valikoituvat edullisten lentotarjousten mukaan. Jos ja kun eteen tulee jotain aivan ihanaa ja ennen kokematonta, on vain lähdettävä. Onpa joskus käynyt niinkin, että reissussa ollessa on tullut ostettua lennot uusille matkoille. Tarjoukset kun eivät usein odota… Ihannetilanteessa matkoja onkin varattuina useita pitkälle seuraavan vuoden puolelle. On ainakin jotain mitä odottaa.
Ja kyllä, joskus jokin reissu jää valitettavasti ostamatta sen hetkisen rahatilanteen vuoksi. Olen huomannut, että kun kotioloissa hieman venyttää ”penniä”, se riittää reissussa yllättävän pitkälle. Mikään himoshoppailija en kuitenkaan ole ja usein kotiin tuleekin matkoilta jääkaappimagneetin lisäksi vain aineettomia muistoja sekä kameran muistikortin verran valokuvia.
Huomaan, että olen saanut istutettua matkageenin teini-ikäiseen tyttäreenikin. Hän pyysi viime vuonna ensi kertaa syntymäpäivälahjaksi matkaa! Sydämeni hyppäsi ilosta voltin! <3
Myös mieheni ja muutama työkaveri jakavat saman matkageenin, joten reissuamme milloin missäkin combossa pitkin maailmaa. Mitä siitä muuten tulisikaan, jos vaimo keikkuisi yksin kaiken maailman ihmeellisissä paikoissa?
Onneksi minulla on mahdollisuus järjestellä työni siten, että se joustaa matkakuumeen iskiessä sekä ymmärtävä pomo, joka antaa minun lähteä. Tosin pidempiä lomia ei sitten oikein olekaan, kun loma jakautuu useaan lyhyempään pätkään. Mutta en valita! Olen oman tieni valinnut.
Pörrättyäni maailmalla jo kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, ajanjaksoon mahtuu monta mieleenpainuvaa tapahtumaa ja matkaa. Vuosista ja kokemuksista huolimatta oma bucket-listani on silti jatkuvasti täynnä. Kovasti kiinnostaisi lähteä Galapagossaarille ihmettelemään jättiläiskilpikonnia, Pääsiäissaarille kuvaamaan isoja moai-patsaita ja onpa Machu Picchukin vielä kiipeämättä. Mutta unelmia pitää jokaisella olla, eikö?
Jos haluat toteuttaa oman matkaunelmasi, voit ottaa ideointiin vauhtia vaikkapa käyttämällä ebookersin uutta ja varsin näppärää Hintakartta-sivustoa. Klik Klik!
Matkustaminen on parasta pääomaa! Minulla on matkageeni.
Kiitos Sari kommentistasi!
Ihanaa kun meitä on useita! 🙂
Täälläkin yksi reissunainen! Matkailu on kyllä parasta mitä rahalla voi tehdä, ja paras perintö mitä antaa jälkipolvelle on maailmaa-avartavia kokemuksia. Oma reissukuumeeni alkoi vasta viisi vuotta sitten, kun valmistuin koulusta ja pääsin työelämään ja säännöllisen kuukausipalkan pariin. Tuntuu, että vuosi vuodelta matkahaaveet kasvaa yhä isommaksi ja kunnianhimoisemmaksi. Ehkäpä joskus voin vielä sanoa käyneeni melkein kaikkialla, se olisi unelma!
Kiitos Sofia kommentistasi!
Unelmia pitää olla, ja varsinkin reissu-unelmia!!
Niinhän sitä sanotaan, että matkailu on ainoa asia joka kartuttaa pääomaa käytettäessä. Joten jatketaan ”tuhlailua”. 😉
Matkat on synttärilahjojen parhautta. Meilläkin on tytöille annettu valmistujaislahjaksi matkat ja matkageeni on näköjään siirtynyt äidiltä tyttärille jo toisessa sukupolvessa 🙂
Kiitos Merja kommentistasi!
Oi kun ihanaa! Sinulla on matkaseuraa aina tarjolla! 🙂
Heippa, joo tunnistan hyvin kanssa tuon matkageenin 🙂 Eri kohdissa elämää se on toki aktivoitunut eri tavoin, joskus riitti 1-2 viikon matkat, sitten alkoi tulla kuvaan 1-3 kk:n matkat ja nyt on kivaa olla lähes koko vuosi maailmalla, mutta samalla kaipaa myös sitä asettumista aloilleen aina vähän pidemmäksi aikaa. Hienoa että oot onnistunut järkkäämään reissuja joustavasti ja eri kokoonpanoilla. Ihanaa elämänrikkautta, eikun uusia kohteita kohti vaan!
Kiitos Rosita!
Ihania matkoja myös sinulle!
Toivottavasti me matkageenin omaavat löydämme jossain vaiheessa SEN paikan, johon haluamme asettua pidemmäksi aikaa.
Ymmärrän toki, että joskus reissuun pitää päästä edullisesti, mutta silti jäin taas matkamessuilla vähän ihmettelemään jonkun luennoitsijan matkan varaamisen vaiheita esittelevää juttua, että ensin tulee ajatus, että pitää päästä ”jonnekin”, sitten katsotaan kuvia netistä ja sitten lopulta päädytään ”jonnekin” – niin kuin ei olisi alun perin ollut ajatustakaan siitä, että minne se ”jonnekin” on.
Tai ehkä sitten kovin nuorilla, jotka eivät ole juuri missään vielä olleet, niin kaikki paikat ovat yhtä hyviä valintoja ja hinta saakin ratkaista, mutta itse harvemmin haluan vaan ”jonnekin” – vaan nimenomaan joko tänne tai tänne ja siksi ne lentotarjouksetkin tulee ohitettua, kun eivät osu kohdalle 🙁
Kiitos Pirkko kommentistasi!
Kuten kuvasitkin, uskon että se on todellakin nuoruuden vimmaa ja myös kokemuksen puutetta. Kun maita ja kohteita tulee plakkariin, niin valinta alkaa hankaloitua ja joutuu myös käyttämään enemmän aikaa matkojensa suunnitteluun. Mutta myöskään kaikilla ei ole varoja lähteä sinne minne eniten mielisi, joten on tartuttava noihin lentotarjouksiin, jotta yleensä pääsee lähtemään. Pääasia kuitenkin on, että molemmat tapaukset nauttivat siitä mitä tekevät ja missä!
Matka on kyllä ihana synttärilahja – matkoilta kerätyt muistot säilyvät niin pitkään aarteina. <3
Kiitos Anne kommentistasi!
Ja kuinka se kasvattaakaan teini-ikäiset ajatusmaailmaa.