Sinebrychoffin panimohevoset, Helsinki 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa

Bloggaajana tunnen välillä olevani todella etuoikeutettu kun pääsen tutustumaan paikkoihin ja ilmiöihin, joihin ei kovin helposti muuten pääsisi. Tällainen sattuma osui eteemme kun saimme perheeni kera viettää mukavan iltapäivän Sinebrychoffin valloittavien panimohevosten sekä leppoisten ajureiden kanssa. Tästä kohtaamisesta kertoo tämän kertainen juttuni.

Sinebrychoffin ja panimohevoset

Sinebrychoffilla on ollut hevosia jo vuodesta 1819 lähtien. Panimon tallissa korskui parhaimmillaan 60 hevosta joiden voimin pyöritettiin mallasmyllyä, kiskottiin merestä jäälohkareita sekä kuljetettiin mäski- ja mallaskuormia. Oluttynnyreitä vietiin kaupungissa oleville asiakkaille. mutta ei Sörnäistä pidemmälle.

Valitettavasti ajat muuttuvat ja 1930 – 1940 luvulla autot katsottiin edullisemmaksi tavaksi jakaa tynnyreitä, viimeisen hevosen jäädessä eläkkeelle vuonna 1959. Kaikkien hevosten rakastajien onneksi, vuonna 1962 Koff- ja Siff-nimisten hevosten myötä, panimohevoset palasivat niin Bulevardille kuin Helsingin katukuvaan. Tällä kertaa edustamaan Sinebrychoffia ja sen arvoja yhtiönä.

Nykyisin Sinebrychoff kuuluu osaksi tanskalaista Carlsbergiä ja emoyhtiöllä on Suomen lisäksi valjakoita myös isäntämaa Tanskassa sekä Sveitsissä. Tosin hevosia sekä ajureita on molemmissa enemmän kuin Helsingissä.

Panimohevosia on vuosikymmenien, kohta vuosisatojen ajan ollut tien päällä erirotuisia. Vuodesta 1969, 1,5 tonnia painavia rattaita ovat vetäneet toisilleen sukua olevat tanskalaiset jyllanninhevoset. Tällä hetkellä Bulevardin talli on kotina kolmelle hevoselle: Frederikille, Ludvigille sekä Gunnarille. Ihan pienistä karvakavereista ei suinkaan ole kyse, esimerkiksi Ludvig painaa 900 kg. Siinä on hevosta kerrakseen. Talli toimii työpaikkana myös kahdelle ajurille; Sami Lappalaiselle sekä Jaakko Huuhkalle.

Kavioiden kalke Bulevardilla  

Saapuessa Bulevardille, ajuri Jaakko on jo työn touhussa. Ovesta kurkistaessa näkee pelkkää lihasta kun järkälemäistä hevosta ollaan valjastamassa. Hevoset ovat isoja mutta kilttejä, eivätkä ihan pienestä hätkähdä, joten aloitamme tutustumisen Frederikiin eli Reetuun ja hulmuava harjaiseen Ludvigiin, jotka tänään toimivat vetohevosina.

Reetu ja Ludvig tallissa valmisteltavana.

Hevoset tuodaan ulos perinteisen panimokärryn eteen vuorotellen. Kärryssä on koristeena oluttynnyreitä, mutta tavaraa ei niiden sisällä ole (vaikka sitä matkan varrella kysytäänkin). Jaakko kertoo, että heille on tulossa lähiviikkojen aikana uudet kärryt, nykyiset kun ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Ajureiden ja hevosten välillä huokuu syvä yhteisymmärrys.

Välittömästi kun hevoset on saatu ulos, alkaa ihmisiä kuin tyhjästä kerääntyä niiden ympärille. Muodostuu varsin positiivista pöhinää, jota jatkuu sen kahden tunnin ajan jonka kärryajelumme Helsingin ydinkeskustassa kestää. Ja vielä sanotaan, että suomalaiset ovat juroja… Minne menemmekin, kännykät kuvaavat koko ajan hevosten menoa, sormet rapsuttelevat niiden kylkiä ja me, jurot suomalaiset hymyilemme! Ja kuulkaas se hymy tarttuu. Päivän päätähdet eli Frederik ja Ludvig ottavat suosion hyvin lunkisti. Ne seisovat ja nukkuvat. Tosin Reetu välillä kuulostelee oudompia ääniä, kuten katusoittajan heavyballadia, mutta hetken kuluttua ei näytä olevan siitä moksiskaan.

Ja vaikka on kyse monen tonnin painoisesta ajoneuvosta, kärryt liikkuvat yllättävän kevyesti Helsingin nupukivien päällä. Välillä joillakin katulaatoilla kaviot liukastelevat, kunnes jälleen jatketaan tasaisesti matkaa. Autoilijat, taksit mukaan lukien, antavat valjakolle mukavasti tilaa.

Hevosten kengitys on kuuden viikon välein, johtuen kavion kasvusta. Kova alusta pistaa hokit koville, joten ne vaihdetaan joka kengityksessä. Mutta sen vaan sanon, että kavioiden kopina kaduilla on ihanaa kuultavaa, tältä Helsingin katumaisema on varmasti yli sata vuotta sittenkin kuulostanut.

Panimohevoset ajureineen kerää katseita minne ikinä vain meneekin. Kertoman mukaan 90-luvulla eräät nopeasti rikastuneet miljonääriveljekset olivat tulleet näyttämään uuden karheita urheiluautoja Helsingin kaduille. Siinäpä sitten panimohevosten silloinen ajuri ohjasi hevoset ilkikurisesti urheiluautojen viereen, jolloin autot unohtuivat välittömästi niitä ihailevilta katsojilta. Veljekset lähtivät nyreissään pois, kauramoottorit veivät sen erän 1-0… 😉

Panimohevosten ja ajureiden työpäivä 

Ajurit saapuvat tallille klo 7.00. Aamutoimien kuten syöttämisen ja varusteiden huoltamisen jälkeen alkaa hevosten puunaus ja valjastaminen. Hevoset ajureineen tekevät lähes jokainen arkipäivä kierroksen Helsingissä. Ajureilla on lista Sinebrychoffin asiakkaista eli ravintoloista joita käydään tervehtimässä matkan varrella. Hevoset ovat ihailtavana pysähdyspaikassaan 15 – 30 minuutin ajan kunnes matka jatkuu. Tänä aikana jompikumpi ajureista käy ravintolan sisällä tervehdyskäynnillä, jolloin ravintolan asiakkaat yleensä tulevat ulos rapsuttamaan hevosia. Varsinaista stressinlievitystä on siis tarjolla!

Ravintola Apero kuuluu hevosten suosikkiravintoloihin…

Muutamassa ravintolassa hevosia muistetaan myös kuivan leivän, omenien ja porkkanoiden muodossa, jotka näyttävätkin maistuvan herkkusuille. Ovatpahan hevoset myös oppineet tunnistamaan nämä heidän suosikkipaikkansa, ohi kulkiessa molempien päät kääntyvät odottavasti ravintolan ovien suuntaan…

Ajon jälkeen hevoset viedään tallille ja lopputoimien jälkeen ajurit lähtevät kotiin klo 15.00 maissa. Maanantaisin ja torstaisin panimohevoset ajureineen tekevät ns. iltavuoroa jolloin he ovat liikenteessä noin klo 15.00 – 20.00 välisenä aikana.

Ihan joka säällä ei kadulle lähdetä, esimerkiksi kun pakkanen puree -15 asteen hujakoilla tai sataa kaatamalla, hevoset jäävät talliin. Vaikka monelle Sinebrychoffin hevoset tuovatkin mieleen kesän, myös talvella valjakkoon on helppo törmätä Helsingin kaduilla. Useana vuotena peräkkäin hevoset ovat olleet myös Aleksin joulukadun avauksessa mukana.

Kuten ajureilla, myös hevosilla on kesäloma, elokuussa hevoset pääsevät Lohjalle rouskuttelemaan tuoretta heinää ja nauttimaan maaseudun rauhasta. Sama osoite odottaa hevosia myös raskaan työviikon jälkeen, viikonloppuisin.

Kesäisin hevosia näkee ympäri Suomen kamaraa, kun hevoset ajureineen ottavat osaa erilaisiin tapahtumiin. Tänä kesänä panimohevoset näkyvät mm. Rockfestissä Hyvinkäällä, Kuninkuusraveissa Rovaniemellä sekä Ruisrockissa Turussa.

Tekemisen meininkiä

Jos hevoset näyttävät tyytyväisiltä, sitä ovat myös ajurit. Keskinäiset jutut lentävät ja töistä huokuu vilpitön ilo ja tekemisen meininki. Näkee selvästi, että Sami ja Jaakko ovat löytäneet oman alansa ja tykkäävät siitä mitä tekevät. Näistä töistä ovat ajurit kuuleman mukaan lähteneet eläkkeelle, eikä nykyinen, vaikkakin nuorehko ajurikaksikko haluaisi olla poikkeus. Vaihtuvuus ei siis näissä töissä ole kovin suurta. Edellisten ajureiden sekä hevosten tarinat sekoittuvat nykyisyyteen, unohtamatta tallin seinillä kehyksissä riippuvia kuvia edellisistä hymyntuojista.

Ylpeät ajurit Jaakko Huuhka ja Sami Lappalainen.

Jututtaessa ajureita selviää, että parasta ajurin töissä ovat niin hevoset kuin ihmisetkin. Ja kukapa ei tuollaisessa hymyjen viidakossa haluaisi työskennellä? Kärryajelulla kameroiden säihkeessä kun tuntee olevansa kuin rokkitähti, vaikka oikeat tähdet ovatkin raskaasti taivaltavat, mutta äärimmäisen rauhalliset jätit.

Kysyessä onko hevosille tai ajureille kertynyt faneja ovelle asti, tulee vastaus nopeasti; kyllä on, yksi pusutteleva Alma-koira on hevosten suunnaton fani. Koirasta on nähtävillä videoita panimohevosten instagram-tilillä, jota päivitetään säännöllisesti. Kannattaa siis vilkaista #panimohevoset heidän uusimpia kuulumisiaan.

Meidän retkemme suurten jyllantilaisten parissa alkoi valitettavasti olla lopuillaan, vielä viimeiset kuvat kaksikosta, jolloin Reetu moiskautti melkoisen hevossuudelman minun hiuksilleni. Aivan hurmaavia kavereita!

Seuraavaksi ajureilta kerättyjä vastauksia, neljään yleisempään heiltä kysyttyyn kysymykseen:

  • Kyllä, hevosia saa rapsuttaa. Tosin varo sormia, hevoset kun saattavat luulla niitä herkkupaloiksi…
  • Kyse on tanskalaisista jyllanninhevosista jotka asuvat Bulevardilla.
  • Hevosten nimet ovat Frederik, Ludvig ja Gunnar.
  • Hevosten kengän koko on 7 ja 8. Naulan koko on 10.

*Sinebrychoffilta on tullut mainioita uutuustuotteita kesäjanon sammuttamiseen. Tutustu valikoimaan täällä.

Saattaisit myös pitää näistä:

4 kommentti

  1. Syvä Kiitos ja Kumarrus Kulttuurin ylläpitäjinä Teille,
    Minulle on kerrrottu noin kolmen sukupolven takaa, että joku Helén- sukua oleva tai todennäköisemmin Helén -sukua olevan puoliso olisi työskennellyt
    Sinebrychoff` illa.
    Millaiset arkistotiedot Teillä on olemassa Teillä kauan sitten työskennelleistä ?

    Kunnioituksella
    Maija Jakka, Elsa s. Helén `in tytär
    Juon mielelläni Sinebrychoffin juomia !

    1. Kiitos kysymyksestäsi!
      En valitettavasti tiedä työntekijöiden arkistotiedoista ja erityisesti siitä, jos tietoja on yleensäkään olemassa, onko ne mahdollisesti digitoitu sähköiseen muotoon.

    1. Kiitos kysymyksestäsi! Valitettavasti en tiedä, ovatko panimohevoset olleet orkesterin kulkuvälineenä.
      Hyvinkin ovat voineet olla! 😀

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *