Edinburgh, UK
Monissa ja monenlaisissa maissa sekä paikoissa on tullut käytyä, mutta yksi piikki lihassakin on ollut, nimittäin Edinburgh. Paikka jossa todella moni tavallinen matkaaja on käynyt, paitsi minä. Tämän epäkohdan korjaamiseen onneksi tarjoutui mahdollisuus menneenä keväänä, kun jälleen alelentoja pukkasi toukokuulle. Soitto kaverille ja niin, taas oli lennot ostettuna.
Odotukset olivat korkealla, olinhan kuullut paikasta paljon ja hyvää. Tullessa lentokenttäbussilla kaupunkiin, Edinburgh näytti jo parhaimmat puolensa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli Englannin (Skotlannin) säähänkin nähden lämmintä. Tämä näkyi mm. siinä, että jokainen puisto joka majoituspaikkaamme mennessä ohitettiin, oli täynnä auringonpalvojia ja kuten voi hyvin kuvitella, hyvin punaisia sellaisia.
Olimme varanneet huoneiston, joka oli näyttänyt niin muiden huoneistoa käyttäneiden arvioiden kuin esittelynkin puolesta enemmän kuin lupaavalta. Mutta kuinkas kävikään, neljän vuorokauden aikana jonka huoneistossa vietimme, jouduimme joka päivä ottamaan yhteyttä vuokranantajaan ties minkä ongelman vuoksi, alkaen siitä, että luvattuja sänkypaikkoja oli neljän sijasta kaksi, suihkusta ei tullut lämmintä vettä, asunnossa oli kylmä, jne. Tämä viestittely joka loppua kohden alkoi muuttua vuokranantajan puolelta nälvimiseksi, hieman latisti tunnelmaa, jonka muuten varsin miellyttävä vanha kaupunki sai aikaiseksi.
Yksi hyvä asia vuokratussa huoneistossa oli, nimittäin asunto oli keskellä vanhaa kaupunkia. Siitä oli mukava tehdä kävelylenkkejä pitkin kapeita kujia, The Royal Milea sekä Edinburghin linnaa. Tällaisella kävelyretkellä osuimme niin paikallisiin kirjastoihin, joissa oli mielenkiintoisia virtuaalinäyttelyitä, kuin myös Greyfriars Bobby koirapatsaan luokse. Tarinan mukaan koira päivysti isäntänsä haudalla 14 vuotta, omistajan kuoleman jälkeen. Myöhemmin on selvinnyt, ettei tarina pitäisi paikkaansa, vaan kyse olisi ollut enemmänkin paikallisten kauppiaiden myynninedistämistempusta. Tarina on kuitenkin ihana. Koirapatsaan vieressä on myös perinteikäs pub, kuin myös varsin idyllinen hautausmaa, jonka historia on kuitenkin hyytävä.
Edinburghin linnaan tutustuimme seuraavana päivänä tarkemmin, kun sää ei ollutkaan enää niin suosiollinen. Taivas valkeni harmaana ja kylmää vettä vihmoi alas. Onneksi linnaan voi mennä, vaikka alas tulisi hieman isompiakin ”hiutaleita”. Osuimme linnan etupihalle kun vartijat olivat tulossa, aloituspaikoilleen, säkkipillien ja rumpujen soidessa. Siinä ne vartijat ja sotilassoittokunta etenivät kiltit päällä koleassa kevätsäässä. Hieman kävi mielessä tämä vanha kysymys, onko herroilla ollenkaan mitään kiltin alla? Tosin eivät olleet komeimmasta päästä, joten emme ottaneet asiasta selvää ;).
Linnan pihasta on hienot näkymät kaupunkiin ja kaupungin yli merelle asti. Päivän aikana sääkin selkeni, joten näkyvyys parani. Linnassa on näyttely Edinburghin ja Skotlannin historian eri vaiheista, vankilamuseo, pieni kappeli jne. Mutta mielenkiintoisemmaksi osoittautui isompi kappeli ja vahdinvaihto. Kolme vartijaa tuli paikalle aseiden kera, ja vartiossa olleet kaksi vartijaa lähtivät tietyn protokollan tehtyään pois. Nämä ”vapautetut” vartijat viettivät myöhemmin aikaa ikuistaen itseään turistien valokuviin, olihan heillä täydet sotisovat päällä. Itse Edinburghin linna koostuu useasta rakennuksesta, jotka kohoavat ylhäälle mäen rinteelle.
Kello viiden teellä
Linnaan on tehty ravintola, josta sai ”kello viiden teetä” koko päivän ajan. No, sellaista traditionaalista hetkeä kun ei ole koskaan tullut nautittua, joten nyt maksoi mitä maksoi (20 puntaa), nyt se oli tehtävä. Meillä oli jäänyt aamiainen väliin, joten molemmat tilasivat omat herkkulautaset ja vot, johan sitä syömistä tuli. Paikalliset tilasivat yhden ”räkin” aina per pöytäseurue, jonka huomasimme vasta sen jälkeen kun omien herkkujen syöminen alkoi käydä tukalaksi. Leivoslautasilla kun oli mm. pieniä kolmioleipiä, skonsseja, pieniä leivoksia, tuulihattuja, sämpylöitä ja lisäksi iso kannullinen teetä.
Vyöryimme linnasta alas kaupunkiin ja päätimme, ettei päivä voi tähän vielä päättyä. Hyppäsimme paikallisbussiin ja suunnistimme merenrantaan kuninkaallisen perheen huvijahtia HMY Britanniaa tutkimaan. Jo sisäänpääsy oli maireaa: Laivaan mennään sisälle kauppakeskukseen rakennetusta osiosta, jossa jonottaessa (jos jonoja sattuisi olemaan), voi samalla tutustua laivan historiaan ja kuninkaallisten valokuviin.
Itse laivaan mennään joko kävelemällä metallirampin portaita alas tai hissillä. Laiva oli hyvin mielenkiintoinen. Maksaessa lipun, sai mukaan kuulokkeet josta omaan tahtiin pystyi kuuntelemaan kunkin laivan osion historiaan liittyviä faktoja ja tarinoita. Laiva on jo parhaimmat päivänsä nähnyt niin sisustuksen kuin tekniikkansa puolesta, joten nyt jahti toimii museona. Kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen kokemus!
Rättiväsyneinä kävimme Royal Milellä syömässä, pintilla ja sitten nukkumaan. Seuraavana päivänä kun oli luvassa shoppailureissu Glasgowiin.
Glasgow, UK
Hyppäsimme junaan Edinburghissa tehdäksemme päivän täsmäiskun Glasgowiin. Junia menee mukavasti suuntaansa ja kyseinen matka kesti noin tunnin, samalla kun ikkunasta pystyi silmäilemään ohikiitäviä pieniä kyliä ja nummia. Myös kanssamatkustajat pitivät huolen viihdyttämisestä, olihan jo lähes päivä puolessaan, mikä ettei voisi käyttää matkustamista kaljoitteluun. Näin tuumasi englantilaishuligaaneilta näyttävä miesporukka, joka hyppäsi melkein heti lähdön jälkeen junaan. Nähtävästi Skotlannin junissa saa juoda kaljaa, ainakaan naiskonnari ei sitä pahakseen pistänyt, vaikka hemmot tarjosivat olutta hänellekin. Sen verran tuubassa porukka loppumatkasta oli, että yksi nelikosta jäi vahingossa pois junasta ennen Glasgowia (meni vessaan, mutta erehtyi ovesta).
Glasgowissa asema oli hyvässä paikassa kaupungin tarkasteluun nähden. Kaupunki olikin varsin mukavan oloinen sekä kompakti kävelemiseen. Isoja tavarataloja ja kävelykatuja sekä kuuluisa yliopisto keskustassa. Shoppailijan paratiisi! Huomattavasti enemmän tarjontaa puntiensa tuhoamiseksi kuin Edinburghissa. Lisäksi useita ruokapaikkoja. Löysimme yhden Aasian crossover-paikan yliopiston lähettyviltä. Syö niin paljon kuin jaksat 10£. Oli kyllä halpa, mutta niin oli kadulla kilpailuakin.
Kävelyretkemme vei Grand Centralin hotellin eteen palomiespatsaan luo, pronssinen patsas on pystytetty niin entisten kuin tulevien palomiesten kunniaksi. Patsas pystytettiin vain kolme kuukautta ennen 9/11 iskuja New Yorkiin, kuin ennakoiden tulevia rankkoja tapahtumia. Samalla kadulla on myös rautatieasema, joten ympyrämme sulkeutui useiden muovikassien kera. Muuten, Glasgowin rautatieasemakin on myös varsin hieno rakennus. Pelkästään istuminen siellä ja ihmisten havainnointi on varsin mielenkiintoista.
Kaiken kaikkiaan minilomasta Skotlannissa jäi hyvä fiilis. Kompakti kaupunki ja hyvät yhteydet myös lähiseutujen tutkimiseen. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ottaneet junan ja lähteneet nummille seikkailemaan Skotlannin yläosiin. Mutta pitäähän sitä jättää jotain ensi kertaankin!
