Matkalla Zagrebiin – Ja kuinka sitten kävikään!

Matkalla Kroatian Zagrebiin

Rymyryhmämme oli perinteiseen tyyliin suunnitellut joulua edeltävän matkan, tällä kertaa Kroatian Zagrebiin.
Matka alkoi vallan mainiosti ja Luffe kiidätti meidän Müncheniin. Lentokentällä saimmekin sitten kuulla, että Keski-Eurooppaan oli tulossa kunnon lumimyrsky ja jatkolentomme olisi myöhässä ainakin 1,5h. Tiedon lisäksi, saimme 7,5€ ilmaiskupongit lentokenttäkahviloihin käytettäväksi, odottelun mahdollisesti aiheuttamaa negatiivista mielipahaa vastaan.

Mikäpä siinä oli ollessa, kun on loma vasta aluillaan, ympärillä on ihan parasta seuraa ja kaikki maailman aika käytettävissä. Siinä vilkkaan turinoinnin lomassa joku seurueestamme kuitenkin huomasi, että koko lentomme on poistettu lähtevien listalta.  Jolkutimme gatelle ja siellä oli vastassa kaksi innokasta virkailijaa, jotka kertoivat, että lumimyrsky on juuri nyt sellainen etteivät koneet Zagrebiin lennä. Meidät kuitenkin buukattiin illan viimeiseen koneeseen, jonka lähtöaika oli yli 7h päästä. Käteen jokainen sai tällä kertaa 20€ illalliskupongit ja virkailija suositteli poistumista lentokentältä, koska halvimmat paikat, joissa kuponkimme myös käyvät ovat käytävässä, lentokentän pihan toisella puolella.

Sinnepä siis, tosin nyt levein hymy oli jo hieman hyytynyt, kentällä odotteleminen kun ei ole kenenkään mielestä kaikkein mukavimmasta päästä… Lentokentän pihalta bongasimme kuitenkin Saksalaisen joulutorin minikoossa glüchweineineen ja suurine sydämen muotoisine piparkakkuineen, joten pahin harmitus hävisi. Löysimme myös mukavan ravintolan maan alta, jossa näytti käyvän myös Lufthansan miehistöt syömässä ja näin saimme kulutettua suht edullisesti illalliskuponkimme.

Nelisen tuntia istuttuamme, läksimme takaisin lentokentälle, eikä yhtään liian myöhään. Poissa ollessamme kaikki Etelä-Eurooppaan suuntautuvat lennot oli peruttu ja ihmiset oli paimennettu jonottomaan Lufthansan servicedeskille. Jakaannuimme kolmeen osaan: pari meni jonottamaan tiskille, pari yritti soittaa hotellille ja pyytää armahdusta jo maksettuihin hotellihuoneisiin ja loput seisoivat/istuivat siellä mihin sattuivat mahtuivat. Hotelliasia saatiin hoidettua ensimmäisenä. Zagrebilaisen hotellin omistaja oli hyvin palvelualtis, eikä hän halunnut ottaa meiltä ensimmäisestä yöstä maksua, koska emme sinne pääsisikään. Hän myös lupasi pitää huoneet varattuina, vaikka tulisimme vasta seuraavan päivän iltana Zagrebiin. Ensimmäinen ongelma ratkaistu!

Parin tunnin jonottamisen jälkeen, pääsimme myös uudelleen buukattavaksi Zagrebiin. Virkailija pyöritti päätään ja naputteli konettaan, kunnes kuului se ihana ”faksinääni” kun tietokoneen printteri alkaa syöttää lippuja yksitellen ulos. Kun kaikkien seitsemän liput oli printattu, hän kertoi, että meidät on buukattu seuraavan aamun lennolle ja matkalaukut siirtyvät automaattisesti oikeaan koneeseen. Seuraavaksi hän alkoi täytellä käsin hotellivochereita ja kun tämä oli tehty, hän kertoi, että meille on varattu huoneet Lufthansan piikkiin Kempinkistä Münchenin lentokentän vierestä. Vocheriin kuului myös illallinen. Saksalaisen asialliseen tyyliin pahoitellen, hän ojensi meille pienen kartan ja opasti meidät tiskillä sanallisesti hotellille. Olimme saamastamme palvelusta aivan äimän käkenä!

Siinä sitten hirveän pulinan saattelemana kävelimme hotellille, mutta millaiselle hotellille! Kempinski on viiden tähden luxushotelliketju (hotellin sivut) ja käynnin jälkeen, en kyllä ihmettele yhtään, että miksi. Huoneissa olisi voinut oleilla pidempäänkin. Sänky oli sorttia ”en nouse tästä ikinä pois”. On todella kuumottava tunne, kun on koko päivän ollut Strandby-tilassa ja fiilis purkaantuu makaamalla meritähtenä pehmeissä Egyptin-puuvillaisissa lakanoissa. Jokaisella meillä oli myös oma huone, joten mikäs siinä oli ollessa, kuin Ellun kanat.

”Valitettavasti” illallistarjoilu oli loppumassa, joten joutui nousemaan ylös, laittamaan kengät jalkaan ja valuttava alas hotellin atriumiin. Atrium oli hotellikompleksin sisäpihalla siis sisällä. Syöminen atriumissa tapahtui seisten, vaikka kyseessä ei ollutkaan cocktailpalleroita vaan puffet, erilaisista salaateista ja grillatuista lihoista. Jälkkäripöytä oli kuin unelma, pienistä suklaaleivoksista erilaisiin laseihin tehtyihin hyydykkeisiin. Syönnin jälkeen uni alkoi voittaa seikkailijat, joten kukin vetäytyi omaan kammioonsa nauttimaan huoneensa tarjonnasta kuten isosta ammeesta ja laadukkaista minituotteista.

Aamu aukesi aurinkoisena. Myrskystä ei tietoakaan. Kokoonnuimme alas hotellin aulaan ja läksimme uuteen yritykseen. Kone oli ajoissa ja meidät vietiin yhteiskuljetuksella lentokoneelle. Bussi vei meidät lentokentän syrjäisimpään nurkkaan ja siellä odotti pikkuinen Croatian Airlinesin potkurikone, missä yleensäkään ikinä olen lentänyt. Nyt emme enää ihmetelleet lentojen peruuttamista, matka olisi ollut yhtä tuskaa myös ei niin lentopelkoiselle, jos kone olisi myrskyssä lentänyt. Koneen sisällä kun oli noin 15 riviä, jokaisella rivillä kaksi paikkaa, käytävä niiden välissä. Hieman tiukkailmeinen lentoemo tarjoili lennon aikana meille kokonaisen kroatialaisen suklaamakeisen, potkurien metelin soidessa taustalla. Mutta näkymät koneesta alas vuoristoon olivat huikeat!

Ja kuten sanotaan, myrskyn jälkeen on poutasää, niin oli onneksi myös tässä tapauksessa. 🙂