Eläväinen Hammerbacken – Vierailulla Fiskarsin museossa

Fiskarsin museo, Raasepori.

Fiskarsin ruukin alueella, tarkemmin sanottuna Yläruukissa Hammarbackenilta löytyy vanha keltainen kaksikerroksinen kivitalo. Aikoinaan talo on toiminut konepajan konttorina sekä myöhemmin asuintalona. Vuodesta 1949 rakennuksessa on sijainnut Fiskarsin museo.

Olemme usein käyneet Fiskarsissa, mutta emme koskaan kyseisessä museossa. Nyt oli aika korjata myös tämä vääryys.

Fiskars pähkinänkuoressa: Fiskarsin ruukki perustettiin vuonna 1649 Fiskarsin joen varteen. Nimensä Fiskars ruukin kerrotaan saaneen Degersjön rannalla asuneen kalastajan mukaan. Ruukin toiminnan kannalta tärkeä henkilö oli turkulainen apteekkari Johan von Julin, joka osti ahdinkoon joutuneen ruukin vuonna 1822.

Ruukki alkoi kukoistaa, ja siellä valmistettiin valutuotteita, taloustavaroita ja erilaisia koneiden osia, esimerkiksi Finlaysonin puuvillatehtaan 90 valurautapylvästä sekä vesipyörän. Julin kehitti myös metsä- ja karjataloutta. Olipa ruukilla omaa karjaa vielä 1970-luvullakin.

1800-luvulla edistyksellisellä ruukilla oli kirjasto, tehdaslääkäri sekä myöhemmin oma sairaalakin. Myös tehdastyöläisten lapset pääsivät kouluun. Teollinen toiminta loppui Fiskarsissa vuonna 2001, kun tuotanto keskitettiin Billnäsiin. Nykyisin ruukki on aktiivinen käsi- ja taideteollisuuden tyyssija. Vuosittainen kävijämäärä ruukissa on noin 25 000 vierailijaa.

Fiskarsin museo löytyy vanhan veitsitehtaan ja aurapajan jälkeen. Museon parkkipaikat ovat mukavasti joen varrella, jossa jo ensimmäiset opaskyltit innostavat lukemaan ruukin menneisyydestä. Parkkipaikalta on parikymmentä metriä museoon. Museon pieni museokauppa sekä lippukassa löytyvät ovesta heti oikealta löytyvästä tilasta. Kaupassa on myynnissä kaikkea ihanaa, vadelmasaippuoista pieniin valurautaisiin lasten leikkikaluihin.

Varsinainen museonäyttely alkaa seuraavasta huoneesta, jossa esitellään niin alueen kuin ruukin historiaa. Huoneessa pääsee myös testaamaan omaa tietämystään. Pystytkö erottamaan pelkästä jyvästä, mistä viljalajista onkaan kyse? On kuultaa hankalampaa kuin mitä luulisi.

Pieni huoneiden välinen tila on käytetty mainiosti hyväksi. Seinässä on ”Aikakone-laatikosto”, jonka ovissa on vuosilukuja. Kun aukaiset luukun, löytyy sisältä esine tarinan kera, joka liittyy jollakin tavalla luukun vuosilukuun. Mainio idea erityisesti pienemmille museon kävijöille.

Aikakonetta vastapäätä on lasinen vitriini, jossa on esillä myyntimallistoa haarukoiden ja veitsien muodossa. Aterimet ovat kovin tutun näköisiä ja hetken päästä muistaakin, että hei, meidän mummolassahan oli juuri tuollaisia!

Seuraavaksi saavutaan huoneeseen jonne on rakennettu pieni hienotaepaja. Täällä pääsee tutustumaan ruukissa tehtyihin tuotteisiin, kuten erilaisiin saksiin sekä työläisten työolosuhteisiin. Pitkiä ovat työläisten päivät olleet!

Seinillä olevat mustavalkokuvasuurennukset kertovat omaa tarinaansa mm. myyntinäyttelyistä sekä myyntiedustajan työstä.

Alakerran viimeinen huone on omistettu ruukin työläisille. Työläiskoti tai paremminkin kyökki tekee läpinäkyväksi kuinka ahtaasti ihmiset ovat 1900-luvun alun kodeissa asuneet. Esillä on paljon irtaimistoa.

Kodin pöydällä on leipää museon Leipä-teemanäyttelyn mukaisesti. Leipä-näyttelyssä kartoitetaan leivän matka pelloilta, leivinuunin kautta ruokapöytään. Heinäkuussa vierailijoilla on myös mahdollisuus näyttelyn puitteissa tutustua ruukin myllyyn, joka on pysähtynyt vuoteen 1958. Näyttely on museolla 18.11.2018 asti. Näyttely laajenee joulun alla käsittelemään Joululeipää eli millaisia olivat ruukkilaisten joululeivät sekä joulupöydän muut joululeivonnaiset.

Keittiössä on mukaan otettavia leivontaohjeita, joita on kerätty ruukin asukkailta, erityisesti 50-luvun nuorilta. Mitä sanoisit Fiskarsin hapanleivästä, Lahjan toskaleivonnaisista tai korinttikakusta? Lisää leivontaohjeita löydät myös näiltä nettisivuilta.

Näyttely jatkuu yläkerrassa. Sinne päästäkseen on mentävä portaat ylös jotka eivät sovi liikuntarajoitteisille.

Yläkerran ensimmäisessä huoneessa paneudutaan ruukkiyhteiskuntaan. Näyttely tutustuttaa kävijän ruukin kouluun ja sairaanhoitoon. Mielenkiintoinen tieto oli, että ruukissa oli lääkäri jo silloin kun koko maassa lääkäreitä oli yhteensä vain 10 kappaletta. Tehtaan omistaja Johan Jacob Julin oli paljon edellä aikaansa. Nämä ideat joita hän käytännössä sovelsi, hän toi tuliaisina Englannin opiskeluajaltaan. Julin sai vuonna 1835 vuorineuvoksen tittelin ja vuonna 1849 hänet aateloitiin von Juliniksi.

Näyttelyssä päästään porautumaan Julinin suvun vaiheisiin. Julin oli naimisissa yhteensä neljä kertaa. Myöskään tässä suvussa ei tragedioilta ole vältytty, nimittäin kolme Julinin vaimoista kuoli synnytyksen aiheuttamiin komplikaatiohin. Julinin järjetyksessään neljäs ja edellisen puolisonsa sisar Engel, eli pitkän elämän 80-vuotiaaksi. Julin sai neljän puolisonsa kanssa yhteensä 11 lasta, joista valitettavasti kuusi menehtyi lapsena.

Julinin kolmannesta avioliitosta syntynyt tytär Helene von Julin tunnetaan myöhemmiltä vaiheiltaan marsalkka Mannerheimin äitinä. Mannerheimin kerrotaankin viettäneen lapsuuskesiään ruukissa. Mikäli Julinin elämänvaiheet kiinnostavat, tästä linkistä, löytyy vallan mainio selonteko Julinin henkilöhistoriasta.

Yläkerran huoneesta toiseen siirryttäessä huomaa tulleensa vanhaan konttoriin. Talon alkuperäinen tarkoitus oli juurikin olla konttorirakennus. Tilassa on mm. 5-linjainen puhelinvaihde, joka oli aikoinaan ylellisyyttä. Puhelinlinjat ylsivät päärakennukseen, ruukinkonttoriin, sekä kolme linjaa tehtaalle. Konttorissa on myös ruukin vanhin kirjoituskone ja puhelin 1800-luvun lopulta.

Huoneessa on myös pieni nurkkaus, jossa epämuseomaisesti saa koskea kaikkeen pöydältä löytyvään mm. vanhaan kirjoituskoneeseen sekä puhelimeen.

Kun on aikansa aitoa kirjoituskonetta näplännyt voi jatkaa matkaa huoneeseen, jossa pääsee leikkimään oikein kunnolla. Huoneessa on virtuaalinen kyselylomake, jonka lyhyiden kysymysten perusteella pääset määrittelemään oman paikkasi ruukkiyhteisössä. Kyselyn perusteella, minun ammattini olisi ollut opettaja. Mieheni olisi ollut kukas muukaan kuin itse ruukinpatruuna. 😉

Tuloksen selvittyä huone antaa mahdollisuuden pukeutua vanhoihin vaatteisiin kaikkine tykötarpeineen. Jos lapset olisivat olleet mukana, heitä ei olisi tästä tilasta saanut lähtemään!

Yläkerran viimeisessä huoneessa eli lukaalissa voi tutustua ruukin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin ja yhdistystoimintaan. Huoneessa pyöri vanha Yleisradion mustavalkoinen dokumentti, jossa haastateltiin ruukin työntekijöitä.

Yläkerrassa on myös hieno pieni wc, jossa ehdottomasti kannattaa käydä ”puuteroimassa nenänsä”.

Kesäisin museon pääsylipun hinnalla on mahdollista kurkata kolmeen muuhunkin näyttelyyn: Yläruukki, Leivintupa sekä Leski ja poikamies-näyttelyihin. Näyttelyt ovat auki 1.6. – 31.8. välisenä aikana, klo 11 – 17.00 (ma – su).

Fiskarsin museo on näppärän kokoinen, eikä siellä käynnistä tule museoähky. Sopii äärimmäisen hyvin lapsille ja lapsenmielisille. Leikin varjolla oppii yllättäviäkin asioita ruukin menneisyydestä sekä siellä asuneista ja eläneistä ihmisistä.

Museon aukioloajat voit tarkastaa vaikka tästä. Pääsyliput maksavat aikuisilta 5 €. Lapsille alle 18-v. sisäänpääsy on ilmainen. Museo tarjoaa erilaisia työpajoja ja aikamatkoja erityisesti lapsille ja nuorille. Kesäisin museon alueella laiduntaa myös kotieläimiä.

Mielenkiintoisia Lohjan seudun matkailunähtävyyksiä voit löytää sivustolta www.visitsouthcoastfinland.fi.

Jutussa esiintyvät kuvat on otettu sekä julkaistu Fiskarsin museon luvalla.