Vallisaari, Helsinki
Yksi Helsingin jännittävimmistä saarista on eittämättä Vallisaari, joka oli aina vuoteen 2016 suljettu saari. Aiemmin Puolustusvoimien hallussa olevaa saarta pääsi lähinnä ihailemaan Ruotsinlaivojen kannelta, joka Kustaanmiekan puristuksissa hidasti matkaa salmessa.
Historiaa niin, että hitaampia heikottaa
Saarella on pitkä historia takanaan. Saaren tiedossa oleva tarina alkaa vuodesta 1554, kun Kustaanmiekkaan pystytettiin ensimmäiset suojavallit. Jatkoa seurasi vasta vuonna 1853 kun Krimin sodan melskeessä Viapori liitettiin osaksi Pietarin puolustusta. Tällöin Vallisaareen ja viereiseen Kuninkaansaareen rakennettiin pattereita kuten edelleen ylväänä kohoava Aleksanterinpatteri on.
1700-luvulla Vallisaaresta tuli myös luotsien saari. Aivan kitkattomasti luotsien elämä ei saarella sujunut, nimittäin heidät tunnettiin yleisesti viinanpolttamisesta sekä laittomasta kapakkatoiminnasta. Vuonna 1878 luotsit perheineen siirrettiin Luotsitaloon Vallisaaren pohjoisrannalle kauemmaksi patterialueesta. Ja kun tämäkään toimenpide ei auttanut viinan huuruisiin iltoihin, osa luotseista siirrettiin Hylkysaareen.
Saaren itärannasta löytyvä Torpedonlahti on saanut nimensä torpedoluolista ja -laiturista. Jatkosodan aikana vuosina 1940–1941 Vallisaareen louhittiin iso luolasto merivoimien ammusvarastoksi. Siellä pystyttiin säilyttämään ja huoltamaan noin 150–180 torpedoa kerrallaan. Nykyisin Torpedonlahdessa sijaitsee Vallisaaren retkisatama, jonne voi rantautua omalla veneellä. Saaren kahvila- ja ravintolapalvelut terasseineen löytävät myös täältä.
Vallisaari on avoinna kaikille vierailijoille. Vallisaareen pääsee Helsingin Kauppatorilta toukokuun alusta lokakuun loppuun. Seuraava Helsinki Biennaali järjestetään Vallisaaressa vuonna 2023.
Muutosta katsomassa
Kuten jutun kuvista on pääteltävissä, vierailumme ajankohta oli kesällä ja tarkemmin viime vuoden heinäkuussa. Tähän pitää todeta, että en ollut suinkaan ensi kertaa Vallisaareen suuntaamassa. Pääsin käymään saaressa jo silloin kun saari oli Puolustusvoimien käytössä. Olikin jännittävää nähdä, onko saari muuttunut ja jos on, kuinka paljon. Hatarat muistikuvat muutaman vuosikymmenen takaa piirsivät kuvan luontoparatiisista, jossa siellä täällä osin harjoituskäytössä olleet rakennukset itsepäisesti vastustivat merituulia ja lopullista rappiota.
Yhteysalukselta rantautumisen jälkeen, olikin todella hienoa nähdä, että Luotsitalo oli remontoitu. Myös polut olivat huomattavasti leveämpiä kuin mitä aiemmin oli. Helsinki Biennaalin yhteydessä leveämmille kulkuväylille oli todellakin tarvetta.
Lähdimme kulkemaan kolme kilometriä pitkää Aleksanterin kierrosta pitkin ja pääsimme Vallisaaren lammelle. Vallisaari ja sen lammet olivat keskiajalla merenkulkijoille tärkeä makeanveden ottopaikka. Valitettavasti nykyisin lammet ovat armeijan rautaromun vallassa ja ennen kuin pohjat saadaan sukellettua tyhjiksi, ei vierailijalla ole mahdollisuutta lammista nauttimiseen kuten uimiseen.
Tosin tämä ei koske pieniä ja myös hieman isompia rapuja jotka tulevat aivan rannan tuntumaan pienten maistiaisten toivossa. Toivottavasti Vallisaaren lampi saadaan pian puhdistettua.
Kustaanmiekka – Suomen itsenäistymisen symboli
Kustaanmiekan näköalapaikalta on hienot näkymät 81 metrin levyisen salmen yli Suomenlinnaan. Näkymien lisäksi paikka toimii symbolina Suomen itsenäistymiselle. Nimittäin 12.5.1918 Svinhuvud nosti Suomen leijonalipun Kustaanmiekan salkoon ja vihki Sveaborgina ja Viaporina Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina kutsutun saaren Suomenlinnaksi.
Elämää näillä tykkipatterien valliniityillä ja kalliokedoilla on edelleen, nimittäin Vallisaaressa on tavattu jopa 1000 perhoslajia. Niistä yli 100 on uhanalaisia tai harvinaisia.
Myös hiekkarannoilla tavattavaa kovakuoriaislajistoa, kuten hietakeräkärsäkkäitä tavataan Vallisaaressa. Ja siellä missä on hyönteisiä, on myös lepakoita. Eikä vain yhtä lajia vaan peräti viisi rauhoitettua lepakkolajia: pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö ja pikkulepakko. Mikä se on lepakkojen ollessa kun sopivan ravinnon lisäksi linnoitukset, rakennukset ja erityisesti Vallisaaren lammen läheiset luolat tarjoavat lepakoille loistavia lisääntymis- ja talvehtimispaikkoja.
Aleksanterinpatteri tarjoaa hulppeat merimaisemat
Jos Vallisaaresta pitäisi mainita yksi paikka jossa jokaisen pitäisi piipahtaa, se on vanhan, mutta todella hienon kasemattipatterin yhteyteen rakennettu näköalapaikka. Kesätuulen hulmuttaessa hiuksia lasken ainakin kolmen matkustajalautan siintävän horisontissa.
Täältä näkee hyvin myös saaren suljettuun eteläosaan. Vallisaaren eteläosa on suljettu (poliisilain 52 §:n nojalla annetun asetuksen 1104/2013 mukainen liikkumis- ja oleskelurajoitusalue), koska siellä on vaarallisia rakenteita. Milloin eteläosa saadaan avattua, sitä ei taida tietää kukaan.
On suorastaan surku antaa oma paikka penkiltä seuraavalle maisemienihailijalle ja palata takaisin kierroksen pariin. Tosin turhaan, nimittäin päädyn polkua pitkin venäläisten 1860-luvulla rakentamaan puistoon ja hulppealle lehmuskujalle, jota ei muuten muualta Suomesta löydy.
Kuolemanlaakson kertomaa
Eteläosan lisäksi saaren keskiosasta löytyy alue, joka on edelleen puhdistusta vaille valmis. Tämä alue on surullisen kuuluisa Kuolemanlaakso.
Vallisaaren Kuolemanlaaksossa tapahtui 9.7.1937 tuhoisa räjähdeonnettomuus. Tuhansia kiloja räjähteitä sinkoili pitkin Vallisaarta aina Suomenlinnaan saakka. Onnettomuudessa kuoli kahdeksan ihmistä välittömästi ja vielä neljä henkilöä myöhemmin sairaalassa. Puolustusministeriön taisteluvälineosaston päällikkö, insinöörieversti Aleksanteri Huuri järkyttyi onnettomuudesta niin pahasti, että menehtyi noin viikkoa myöhemmin.
Kierros tekee loivan mutkan Kuolemanlaakson kohdalla ja vie palveluiden läpi Torpedonlahteen. Tämä alue on eniten muuttunut sitten viime kertaisen vierailuni. Itse asiassa en aluksi meinannut löytää mitään, mikä olisi ollut samoin kuin ennen. Ottaen huomioon, että silloin ei satunnaisia vierailijoita katsottu hyvällä, tarjotuista palveluista puhumattakaan.
Nykyisin ja erityisesti kesäisin, alue tarjoaa niin ruokaa, juomaa kuin tekemistäkin Vallisaaressa kesäpäivää viettävälle vierailijalle.
Kaiken kaikkiaan Vallisaari on hieno päiväkohde, asuit sitten pääkaupunkiseudulla tai kauempana ja sinua ja ryhmääsi kiinnostaa meriluonto tai Suomen historia. Vallisaaressa liikkumiseen tarvitset hyvät kengät ja paljon seikkailumieltä. Ja muista ottaa myös omat eväät mukaan, liikkuessa pikkunälkä voi yllättää…
Lue myös
Kävin juuri Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Seuraava kohde voisikin olla Vallisaari. Ilmeisesti sinnekin kulkee jokin lautta, jolla Vallisaareen pääsee varsin näppärästi?
Moikka Mikko!
Kauppatorilta kulkee kesäaikaan useampikin lautta saareen.