Aina välillä tulee kyselyjä, että onko kohdalle osunut yhtään kaupunkia tai maata johon en enää koskaan menisi. Maa on liian suuri käsite, kun en ole jokaista senttiä mistään maasta tallannut, mutta kaupunkeja senkin edestä.
Tässä listaus kaupungeista joihin en enää astu, jos ei ole aivan pakko. Joukossa on myös yllätyksiä, mutta kuten sanottua, matkustaminen on myös hyvin subjektiivinen, henkilökohtainen kokemus. Joku tykkää vilinästä, menosta ja meiningistä, kun joku toinen kaipaa ilmaa ympärilleen ja aikaa havainnoida asioita omassa rauhassa. Kumpi minä sitten olen? Päättele se tästä. Kaupungit eivät ole inhokkijärjestyksessä, mutta ne ovat taatusti ne kuusi, jotka vetävät vähiten minua puoleensa.
Detroit, USA
Detroit “rock city”. Odotukset olivat suuret ja pettymys sitäkin suurempi kun vierailimme kaupungissa 2000-luvun taantuma jälkeen vuonna 2014. Vaikka Detroitissa on tehnyt suuria ponnistuksia vuosien talousongelmien jälkeen, kaupungissa on edelleen alueita, joissa työttömyys, köyhyys ja asuntokato on nähtävissä.
Detroitilla on maine yhtenä Yhdysvaltojen rikollisimmista kaupungeista (2. listauksessa). Vaikka rikollisuus on viime vuosina vähentynyt, varovaisuus on paikallaan, erityisesti turistikohteiden ulkopuolisilla alueilla.
Detroitissa julkinen liikenne ei myöskään ole yhtä kehittynyttä tai kattavaa kuin muissa suurkaupungeissa. Tämä tekee liikkumisesta haastavaa. Kaupungin laaja pinta-ala lisää myös matka-aikaa paikasta toiseen.
Kaupunki on yleiskuvaltaan likainen ja sekainen. Asuinalueilla ajettaessa kortteli toisensa jälkeen on poltettu maan tasalle.
New York, USA
Pysymme edelleen Jenkeissä ja päädymme suurkaupunkiin joka on monen matkailijan unelma. Tarjoaahan se Broadwayn, lukuisten museoiden ja huippuravintoloiden tähdet, mutta samaan aikaan se on kallis, kadut katettu asunnottomien pahvilaatikon palasilla ja likainen. Kaupungista on mielestäni hohdokkuus kaukana.
New York on yksi maailman kalleimmista kaupungeista, ja matkailijan budjetti voi nopeasti ylittyä, kun otetaan huomioon majoituksen, ruoan, liikkumisen ja nähtävyyksien hinnat. Hotellit Manhattanilla voivat olla erityisen hintavia, ja ruokailu tunnetuissa ravintoloissa tai kulttuuritapahtumiin osallistuminen voi nostaa kustannuksia entisestään. Puhumattakaan kuuluisista lutikkahotelleista.
Toinen häiritsevä asia on kaupungin ruuhkat ja väkijoukot, etenkin suosituilla turistialueilla kuten Times Squarella tai Central Parkissa. Suurissa väkijoukoissa liikkuminen on stressaavaa ja aikaavievää, varsinkin jos ja kun haluaa nauttia kohteista omaan tahtiin.
Unohtamatta sitä, että New York on valtava ja hektinen kaupunki, jossa välimatkat ovat pitkät.
Charleroi, Belgia
Vuonna 2008 maailman rumimmaksi kaupungiksi Hollantilaisen De Volkskrant -lehden äänestyksessä valittiin Belgiasta löytyvä Charleroi. Myös The Telegraph nimesi sen Euroopan masentavimmaksi kaupungiksi. Enkä voisi olla toista mieltä. Charleroi on ruma ja siihen on taloudelliset syynsä; Charleroi oli ennen tärkeä metalliteollisuuskaupunki.
Kaupungin ympäristössä on huomattavia kivihiiliesiintymiä, mutta aktiivinen kaivostoiminta on nykyään tyrehtynyt. Valtavat kuonakasat ympäröivät kaupunkia ja niitä on paljon… Charleroi oli pitkään vahvasti riippuvainen teollisuudesta, kuten hiilikaivoksista ja terästeollisuudesta, mutta näiden alojen lasku on jättänyt kaupungin taloudellisiin vaikeuksiin. Joillain alueilla näkyy edelleen laajoja rapistuneita teollisuusrakennuksia ja huonokuntoisia asuinalueita tästä esimerkkinä.
Kaupungilla on huono maine korkeasta rikollisuudesta, joka entisestään nostaa matkailijan stressikerrointa. Charleroi tuli myös tunnetuksi murhaaja Marc Dutroux’n kotikaupunkina.
Charleroi ei ole tunnettu merkittävistä matkailunähtävyyksistä. Kaupunki kärsii siitä, että sitä pidetään teollisena ja vähemmän viehättävänä, etenkin verrattuna muihin Belgian kauniisiin kaupunkeihin, kuten Bruggeen tai Ghentiin. Miksi siis mennä Charleroihin? Niinpä.
Peking, Kiina
Peking tunnetaan ajoittain hyvin korkeista ilmansaasteista, mikä aiheuttaa hengitysvaikeuksia vaikka et kovin allerginen olisikaan. Todellinen koettelemus löytyy aamuisin metrotunneleista kun pakokaasujen läpi on todella vaikea hengittää. Osa ilmansaasteista johtuu siitä, että kaupunki on valtava ja erittäin vilkas, mikä taas tarkoittaa jatkuvia liikennekaaoksia sekä toisaalta myös pitkiä matka-aikoja.
Maan poliittinen tilanne ja rajoitukset ovat myös matkailijan osalta hankalia, esimerkkinä internetin sensuuri.
Suosituimmat nähtävyydet voivat pahimmillaan olla hyvin ruuhkaisia. Kulttuuriset tavat ja kielimuuri aiheuttavat lisäksi haasteita, kuten yleiset käytöstavat, jos niihin ei ole etukäteen varautunut.
Peking on myös yksi niistä kaupungeista, jossa minut on meinattu ryöstää keskellä kirkasta päivää.
Le Havre, Ranska
Vaikka Aki Kaurismäki sijoittikin samannimisen elokuvansa vuonna 2011 Le Havreen, ei se tee kaupungista yhtään sen fancympää. Le Havre on yksi Ranskan tärkeimmistä satamakaupungeista, ja suuri osa sen maisemasta onkin omistettu teollisuudelle. Satama- ja teollisuusalueet dominoivat, eikä Le Havre ole perinteisen kaunis matkakohde.
Le Havre tunnetaan modernistisesta arkkitehtuuristaan, joka on muuten nimetty Unescon maailmanperintölistalle mukaan. Monet, kuten esimerkiksi minä, eivät pidä uudelleenrakennetuista, betonipohjaisista rakennuksista, jotka korvaavat toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutuneet alkuperäiset alueet. Tämä tekee kaupungista visuaalisesti karun verrattuna muihin historiallisiin Ranskan kaupunkeihin.
Le Havre ei myöskään ole tunnettu monista turistikohteista. Vaikka siellä on muutamia museoita, kuten Musée d’Art Moderne André Malraux, se ei tarjoa yhtä paljon nähtävää ja koettavaa kuin muut Normandian tai Ranskan kaupungit. Kaupungissa on usein lisäksi pilvistä ja sateista, erityisesti syksyllä ja talvella. Tämä tekee vierailusta vähemmän miellyttävää…
Casablanca, Marokko
Casablancaa kuvattiin aikoinaan kuuluisassa Hollywood -elokuvassakin valkoiseksi kaupungiksi. Nooh, ehkä se joskus viime vuosituhannella sitä olikin, mutta nykyisin se on lähinnä harmaa.
Vaikka Casablanca on nimenä tunnettu, siellä ei ole yhtä paljon historiallisia nähtävyyksiä kuten Marrakechissa tai Fèsissa on. Se ei myöskään ole yhtä turistiystävällinen kuin jotkut muut Marokon kohteet ovat. Palvelut ja infrastruktuuri eivät myöskään vastaa nykyaikaisen matkailijoiden tarpeita.
Suurkaupunkina Casablanca on kalliimpi, liikenteeltään vilkkaampi ja yleisilmeeltään hälisevämpi kuin mitä pienemmät kaupungit Marokossa ovat. Myös kesäkuukaudet ovat erittäin kuumia, mikä ei ole kaupungin kerrostalojen katveessa kovin hohdokasta.
Tässä on minun tämän hetkiset inhokit. Mitkä ovat sinun inhokkisi ja miksi?
Mielenkiintoinen postaus, moni paikka oli aivan uusi itselle. Ei tullut houkutuksia lähteä käymään!
Istanbuliin tuskin enää palaan uudelleen. Lapsikerjäläisten näkeminen joka kadunkulmassa ja naismatkailijoiden ahdistelu sai laskemaan tunteja paluulentoon.
Kiitos Taija-Tiia kommentistasi!
Ikävä kuulla, että sait huonoa kohtelua osaksesi Istanbulissa!
Lapsikerjäläisiä on vastaan tullut ja juurikin Turkissa.
Olen käynyt näistä vain New Yorkissa, ja kieltämättä oli itsellekin pettymys. Muuten tykkään maasta valtavasti ja olen matkustanut siellä paljon. Detroit on käymättä, ja uskon, että ei olisi omastakaan mielestäni hohdokas. Moni muukaan näistä ei kovin lupaavalta vaikuttanut. Täytyy todeta, että itsellä ei oikein pettymyksiä tule mieleen. Ehkä Botswanassa korkeat odotukset ei täyttyneet, mutta tässä puhutaan luontokohteita.
Kiitos Mikko kommentistasi!
Välillä se on säkästäkin kiinni, miten jokin maa tai kaupunki näyttäytyy.